sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Soditaan siisteissä silkkikaavuissa ja minihameissa - Fire Emblemin valloitusretki

(Varoitus! Kannattaa lukea pienellä trollausmielialalla, sillä siinä samaisessa mielentilassa ja unenpuutteella höystettynä tämä on kirjoitettu. Ettei kukaan turhan tosissaan lue.)

Koska olen laiska ja taas vaihteeksi saamaton ihminen niin hyvin toivotan näin hieman jälkikäteen eri juttunsa yhteydessä hyvät joulut kaikille ja pahana ihmisenä länttään jonkun toisen piirtämän kuvan tähän joka hienosti siirtää aiheen joulusta siihen mistä ajattelin kirjoittaa:
Geoffreyllä ja Kieranilla on taas hubaa. (klikkaa kuvasta kuvan piirtäjän tunnuksille, ja kaikkihan käyvät siellä etteivät luule et olen muka piirtänyt tän)
Kas niin kaikki kuulijat, päivän aiheena on Fire Emblem! Jos joku ei tiedä kyseistä nimeä, lyhyt yhteenveto; Fire Emblem on tähän mennessä 13-osainen taktiikkapohjainen pelisarja, joissa jokaisesta löytyy sota, uusi (tai yhdestä aiemmasta pelistä tuttu) manner/maailma ja pelaajan tulee hakata toinen valtio joka on yhtäkkiä muuttunut pahaksi ja päättänyt valloittaa parit muut maat. ...Ainakin oman käsitykseni mukaan näin, olenhan vain pelannut kahta ja nähnyt pelattavan yhteensä neljää kolmestatoista.
Siinä mielessä FEt eroavat muista vuoropohjaisista japsipeleistä siten, että aseissa on käyttöraja (huonoissa yleensä 40 kertaa, parhaissa 5) ja aina pitää olla kaupassa ostamassa uutta kun vanhat loppuu, ja pelissä tietyn rajan ylitettyään saa koko ajan olla tuskailemassa kun jollekin hahmolle kasautuu kesken kentän kaikki aseet, joissa on enää yksi tai kaksi käyttöä jäljellä. Yritä siinä sitten hakata yhdessä muutamassa vuorossa tuhatpäinen pahisläjä ennen kuin ne omalla vuorollaan hakkaavat sinut! Tämän lisäksi tallennusmekaniikka aiheuttaa päänvaivaa. Toisessa pelaamassani FE:ssä (numero 9, Path of Radiance, jossa kyllästyin kentän..14 kohdilla...) tallentaa pystyi kenttien välissä sekä yhden kerran kentän aikana niin, että kun tallennuksesta jatkoi niin se katosi ja kuoleman korjatessa joutui ottamaan koko kentän uudestaan. Seuraavaan numeroon, kymppiin eli Radiant Dawniin asia korjattiin ilmesesti niin että tallentaa pystyi milloin vain ja kuinka useasti tahansa kesken kentän. Sitten taas toisessa pelaamassani (numero 8, Sacred Stones) oli tämä sama tallennustapa eli milloin vain ja kuinka useasti haluaa, mutta siihen liittyi eräs hyvin paska juttu. Peli nimittäin tallensi automaattisesti ilmeisesti jokaisella - tai ainakin joka toisella - tapahtumahetkellä. Tämä siis tarkoitti sitä, että jos sammutat kesken kun pahis on juuri hakannut kuoliaaksi jonkun hahmosi, kun jatkat kentänkeskeistä tallennusta niin se jatkaa juuri sopivasti siitä kun se pahis on juuri hakkaamassa hahmoasi. Ei kivaa. Vedä siinä sitten joku tappajakenttä viiskyt kertaa alusta!
Ashnard vahtii, ettei merkintään tule liikaa tekstiä putkeen ilman kuvia. FE 9:n pääpahis btw.
Tästä hahmojen lahtautumisesta päästäänkin itse hahmoihin, joihin yllättäen keskityn. Sarjan jokaiseen peliin on ympätty tajuton määrä hahmoja, etenkin jos lasketaan kaikki npc-hahmot (paitsi randomit kyläläiset jne) mukaan, mikä tarkoittaa upeiden vaatetusten ja valinnanvaikeuksien kirjoa, kun tappeluihin saa valita vain sen rajatun määrän hahmoja eikä kaikkia ole viisasta tappeluttaa tasaväkisesti loppua ajatellen. Tähän lisätään vielä sekoittamaan se realistisuus, että kerran tappelussa kuollutta hahmoa ei voi enää käyttää (juonelle tärkeät hahmot poistuvat käytöstä mutta hyppelevät mukana muuten) - ja kuvitelkaa tilanne, kun pitkän, puuduttavan ja vaikean kentän ihan lopussa joku kupsahtaa. Siinä saa sitten kiristää hammasta ja joko kestää hahmon kuolema (etenkin kun esimerkiksi myöhemmin muut puhuvat sen kuolemasta tai se mainitaan loppuyhteenvedossa) vai ottaa uusiksi, etenkin kökömmän tallennustilanteen omaavissa peleissä. Yleinen linja on ollut että kaikki pidetään hengissä, ja sen yhden kerran kun Sacred Stonesissa olin rättiväsynyt yhteen kenttään ja annoin viime metreillä tapetun Rossin pysyä vainaana, kaduin sitä älyttömän pitkään. Asiaa ei myös suinkaan helpottanut siskon syyllistäminen asiasta. ._.
Mutta! Nopea hyppäys vielä syvemmälle aiheeseen; erilaiset hahmotyypit. Sarjassa on monia eri ammatteja hahmoille ja yli kymmenleveliset yleensä voi muuttaa korkeampaan ammattiin. On perinteistä maagia ja soturia, palkkatappajaa ja varasta, miekkamiestä, paladinia, jousiampujaa.. Mutta nyt en keskity suoranaisesti siihen, vaan suuntaan näkökulman hieman enemmän cosplayn suuntaan - hahmotyypit vaatetuksen perusteella. Ja koska oma cosplayharratukseni on lähtökohtaisesti "kivalla tyypillä on kivat vaatteet"-pohjainen, nappasin ensin lempihahmojani (ja samalla niitä joita haluaisin myös cossata) ja niiden pohjalta tein jaottelun asutyyppeihin. Tässä myös huomaa Fire Emblemien kaavamaisuuden, vaikka hahmoja onkin vain kolmesta pelistä; nopean tutkailun perusteela samantyylisyys on aika lailla kaikissa peleissä.

Kategoria 1: Panssaria panssarin päälle
Kieran ja Geoffrey (Radiant Dawn)
Petrine (Path of Radiance), Haar (Radiant Dawn), Minerva (Shadow Dragon)
Tyypilliset ammatit: paladin, wyvern rider, pegasus knight, warrior, general..
..eli kaikki panssaria omaavat ainakin Black Knightiin asti. Jos ei tykkää panssareista, älä koskekaan peleihin. Jos rakastat niitä, eikun kimppuun! Niitä nimittäin riittää; monilla on vähintäänkin jonkinmoinen olkasuojus, useilla enemmänkin. Tämä on kerrankin ehkä looginen ratkaisu, toisin kuin ratsastajatyttöjen minihameet, sillä panssarihan suojaa oikein loistosti teräviltä asioilta. Sitä kuitenkin tuppaa kertymään monillekin hahmoille melko lailla, virallisten tankkien eli sotilaiden lisäksi ratsastaville teränheiluttajille - kakki viisi kuvassa olevaa hahmoa ratsastavat, kolme hevosella ja kaksi wyvernillä (lohikäärmeen tyyppisellä otuksella, mutta ei kuitenkaan lohikäärmeellä - kunnon loharit ovat ihan eri asia). Lisäksi mitä korkeampi "arvo" tai ammattiluokka on, sitä krumeluurimpi on suojausvarustuskin. Esimerkiksi Kieranin asu on Path of Radiancen alussa tällainen, sitten luokan vaihtuessa se on astetta coolimpi (toisista ammateista ei ole kuvia), ja ylhäällä oleva otos on Radiant Dawnin alkupuku, jolloin hän kuuluu Holy Guardiin. Aika mäheetä. Ja ihan varmasti sitten, kun osaan tehdä panssareita, niihin yksityiskohtia ja rypyttää niitä kauniisti, niin ihan varmasti teen Haarin ja Minervan. Ihan varmasti!

Kategoria 2: Kaapumiehet ja minihamenaiset
Knoll ja Arthur (Saced Stones), Rhys (Radiant Dawn)
Tyypilliset ammatit: mage, cleric, monk, pegasus knight, naisilla mikä tahansa, korkea-arvoinen npc-hahmo..
Kaikki varmaan tietävät, että tietyissä yhteyksissä miehillä on runsaasti päällä ja naiset juoksentelevat minihameissa (esimerkkinä japanilaiset koulupuvut)? Sitä on myös Fire Emblemissä. Etenkin taikaa käyttävillä se tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin mitään muuta - harvoja poikkeuksia ovat ainakin pidemmän hameen omaava Lute ja Calill, joka, no, on samassa asiassa mutta eri näkökulmasta. Miehillä taas näkee paljon useammin nilkkamittaista kaapua tai kaapu-housuyhdistelmää, missä ei sinänsä ole mitään valittamista. Siveelliset miehet.. Ja onhan kauniisti laskeutuva kangas hienon näköistä. Ja hulmuaa hienosti tappeluissa!
Tässä kolmen kuvasarjassa tulee myös hyvin esiin pelisarjan toistuvat hahmot - Arthur ja Rhys, köhköh. Eikä suinkaan jokaisesta pelistä löydy sekä vihreää että punaista ratsastajasotilasta.....

Kategoria 3: Liehu, lärpäke, liehu
Ewan ja Colm (Sacred Stones), Tormod (Radiant Dawn)
Tyypilliset ammatit: mage, thief, ..oikeastaan mikä tahansa....
Ehkä suosikkiasiani Fire Emblemin hahmosuunnitelijan/-suunnittelijoiden tuotoksissa - hulmuavat, heiluvat asiat! Viitat, kangaspalat, narut, äärettömän epäkäytännölliset ja epäloogiset ja tarpeettomat jutut, jotka näyttävät hienolta kuvissa. Me likes! Tähänkin voisi heittää about sen miljoona esimerkkiä - Sothe, Bastian, Astrid, Soren, Mist, Tibarn.... Todella monelta hahmolta löytyy jotain uloketta, josta vihollinen saisi helposti kiinni ja vähän mätettyä miekalla mahaan - ellei sitten ole kaukoaseiden käyttäjä. Ilmeisesti ne ovat liian cooleja jättää pois, ja onhan se nyt aika pieni epäloogisuus jos katsoo yleiskuvaa. Ja ketään tuskin häiritsee kivat heiluvat tilpehöörit! (Kuvasarjan eka, Ewan, kuuluu mekein myös minihamemaagikastiin. Sillä nyt vain sattuu olemaan minishortsit.)


Kategoria 4: Sulkaa, karvaa ja suomua hyvin sekalaisesti
Ranulf, Naesala ja Nailah (Radiant Dawn)
Koska Rajaion (Path of Radiance) oli ainoa näistä joilla oli pieni kuva, saa hän pitää haamunaamansa seuranaan, hoo!
Kategorian nimi siitä, kun kaikki kuvissa olevat sattuvat olemaan laguzeja (omaavat ihmis- sekä eläinmuodon, oma lajinsa) - Ranulf on (sininen!) kissa, Naesala korppi, Nailah susi ja Rajaion lohikäärme. Tietty on myös kaikkea muuta kuin laguzeja, siis kaikki muut joille nyt en omaa kategoriaansa tehnyt. Hip hip!

Kauniisti tiivistettynä: Perkele, miksi Fire Emblemeissä on niin paljon pirun hienoja pukuja, ihmisikä ei riitä kaikkien cossimisesta haaveilemiseen! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:
Naesala's smexy hair flip, now in 3D!

http://serenesforest.net/media/fe9illust/m/sothe.jpg

perjantai 3. joulukuuta 2010

Pehmeitä paketteja muttei suinkaan joulupukilta - operaatiot mini-Rappig ja Cyndaquil

Viime jaarittelusta vierähtikin jo jonkin aikaa, kun ei oikein ollut materiaalia. Nyt kuitenkin sain kaksi pientä projektia valmiiksi, joista ajattelin vähän sepostaa ennen kuin otan joululomalla Yurispurtin; tavoitteena saada paita, housut sekä liivitsydeemin perusompelu valmiiksi. o/ (Ja pahoittelen jo nyt jos on kamalasti typoja, en osaa kirjoittaa siskon läppärin näppiksellä ja muut tietokoneet on huollossa tai pimahtaneet.)
Operaatio numero yksi, Cyndaquil. Lupasin Mintsulle 18-vuotissyntymäpäivälahjaksi kyseenlaisen pehmolelun, ja sitä sitten väkersin deadlinea edeltävän viikon. Jokin ihanan pörröisenpehmeä kangas olisi ollut ihana, mutta en löytänyt yhteensopivia sävyjä ja materiaaleja, joten ostin huopaa. Se itse asiassa sopii aika loistosti tulityypin pokelle, varsinkin kun se oli todella halpaa. 8,D
Cyndis kuin se on. Ja nyt vasta tajusin että sen kädet ja jalat onkin vaaleat SHIIIT--
Ta-da, alaston Cyndis! Ja näyttää siltä kuin sillä olisi melkein kuin kaksoisleuka, öh. Kynnet ja sieraimet puuttuu mutta mitäs pienistä.
Siitä tuli pieni, pyöreä, pehmeä ja hieman epämuodostunut. Mutta ei anneta sen haitata! Pään kanssa meinasi olla pirunmoiset ongelmat; ensimmäiset kokeilukankaat lensi suoraan roskiin kun en osannut, ja onneksi tästä tuli ihan kelvollinen. Nokka (vai mikä tuo nenä nyt onkaan...) jäi hieman jännäksi, mutta mielipidekysymys. Oli kiire, stressasi kun samalla viikolla piti saada tämä sekä kolme piirrustusta valmiiksi, niin en takertunut liiaksi yksityiskohtiin (ja miksi tuntuu että sanon tämän joka kerta kun joku menee vähän vinksalleen..? '_';)
Joku varmaan ihmettelee noita nappeja, ja jos ei nähnyt jo vilausta alla olevasta kuvasta, niin siinä selitys;
I'm bringin' sexy flaming back, yea!
Irroitettavat liekit, whoo-o! Harmi että hyvä idea päätti kusea aika rajusti, mutta yritin ainakin. Suunnitelma A oli ostaa punaista tarraa ja leikata siitä nuo punaiset pyöreät läntit, mutta taas jotenkin aika ja jaksamus esti lähtemästä etsimään oikean väristä tarraa muualta kuin vakio-Eurokankaasta. Hyppäsin siis suunnitelmaan B, joka sisälsi nappeja ja reiät liekkien alapuolella. Muuten hyvä, paitsi että liekit tykkäävät hypähdellä irti joko kosketuksesta tai omia aikojaan. |: Noh, pitää kehitellä siihen jokin uusi systeemi miten ne pysyisivät. Vaikka musta kuminauha ympärille jos ei muuta...
Seuraavaksi onkin vuorossa toinen tähtivieraamme, mini-rappig! Lupasin Ellalle pienen rappigpehmon konfirmaatiolahjaksi, eikä tämä ole suinkaan myöhässä, ehei... Mutta aika hyvin ottaen huomioon kuka on tekemässä, vain noin puoli vuotta viiveellä!
How 'bout some eyes? (eli kuinka tein löytöretken äidin vanhaan ompelulaatikkoon ja sen nappikasaan)
Pikkupossu on tehty samoilla kaavoilla ja samasta kankaasta kuin edeltäjänsä Guke, mutta hieman simppelimpi. Häntä ja korvat ovat ikävä kyllä vain tyhjät ja heiluteltavat. Olisin halunnut niihin rautalankaa sisälle, mutta en löytänyt muuta kuin hullun paksua rautista jota saa kaksin käsin vääntää eikä se silti taivu juurikaan. :\ Parempi kuitenkin näin kuin että ne olisivat kuin rautakanget. Silmiä mietin myös pelkiksi langoilla tehdyiksi, mutta musta lanka on päässyt loppumaan, olin taas mukamas niin kamalassa kiireessä ja olisin feilannut ne kuitenkin. Sieraimetkin jätin tekemättä kun nekin olisivat kuitenkin menneet päin mäntyä, ja tuo on simppeliydessään suloinen~
Guke päätyi lapsenvahdiksi..
Seuraavaksi pitää päättää, heitänkö possumussun postiin vai annanko seuraavassa miitissä. Pitää kysyä tulevan omistajan mielipidettä kun seuraavan kerran osutaan meseen. :,3 (ellei joku Jyskyläinen halua välittää viestiä jos/kun lukee tämän?)

Kuin kaksi marjaa - ei kun siis kolme marsua?
(Ja loppuhuomautuksena - miten voikaan olla näin fiilareissa kun kuuntelee Avatarin (sininen nuoli, ei alienit) soundtrackia. <3 Etenkin agni kai ja Irohin laulu ;_; (Avatar-cosplaygroup inspiration rising!)