"En halua enää koskaan kuulla Oldbag-pinneistä" - Animeconissa lauantaina

Kahden päivän reissu Turussa sujui oikein mallikkaasti, ehkäpä teknisesti parhaiten kaikista coneista ikinä; matkat, ruoka, majoitus ja yleiset asiat toimivat prikulleen, eikä itse conissakaan mitään valittamista.
Matkaan lähdettiin viiden hengen porukalla Kyrölästä tädin laina-autolla oman ollessa korjaamolla. Parin tunnin matkan aikana tuli muutamaan otteeseen vettä niin paljon, että oli melkein mahdotonta nähdä tuulilasista läpi - Minna sanoi että oltiin muutaman sekunnin ajan suoralla pätkällä vesiliirrossakin, cool - mutta conpaikalla ei koko päivän aikana satanut pisaraakaan! Kuuma kyllä tuli, mutta parempi noin päin kuin että olisi ollut sateista ja kylmää.

Meidän piti aamusta ehtiä heti Cosplaydeittiä katsomaan, mutta hieman väärinlasketun ajoajan ja myöhästymisestä johtuneesta salin täyttymisestä seuraten emme mahtuneet sisään. Lauantai siis kattoi lähinnä pelkkää conpaikalla oleskelua ja myyntipöytiin sekä taidekujaan tutustuen (tosin en itse kumpiakaan tsekannut, sillä oli jo valmiiksi niin turkasen kuuma ja olin rahaton). Iltapäivän puolella törmättiin tuttuihin ja pidettiin pientä kuvaussessiota sekä yleistä oleskelua, mikä sopi oikein hyvin kun seura oli mitä parhainta. ♥
Edellisen merkinnän itseni haastamisen seurauksena siis, kasa kuvia olkaa hyvät Olen itse kuvissa Phoenix, Janita on Edgeworthina ja pinkkipaitainen ruumis on Mape. Kuvista vastavat muistaakseni Minna ja Mape.

Searching for justice.

Rankan työpäivän jälkeen. Ja on se kiva kun cossaajat tykkäävät samasta parituksesta ♥

Tässä oli joku idea vissiin taustalla, mutta.. en nyt muista sitä. Leikitään että jotain dramaattista on tapahtunut.

"Do you think she committed suicide... or was she murdered?"

Kuuma päivä on kuuma, myös asianajajilla.

The way of a hobo.

Beloved.

Kuvitellaan että ensimmäisissä kuvissa tuossa takinpielessä on vielä asianajajamerkki, se onnistui irtoamaan ja katoamaan luultavasti ruokapaikan verkkotuoleihin. :I Viimeisessä kahdessa kuvassa sen puuttuminen on tarkoituksellista.
Lauantai-ilta ja yö kuluivat serkun luona Paimiossa majoituksessa, muun muassa yli-innokasta bostoninterrieripentua rauhoitellessa, Wiillä minipelejä pelatessa ja melko randomia Kleopatra ja Julius Caesar -leffaa dubatessa. Laatuaikaa.

Valokuvakriittisyys vai ulkonäköangsti - mistä johtuu ettei omat kuvat kelpaa?

Ensin nopea tilannepäivitys: Animeconissa tullaan pyörimään lauantaina että sunnuntaina, ensimmäisenä päivänä Phoenix Wrightinä ja jälkimmäisenä Guy Cecilinä. Jos tällä kertaa pukusuunnitelmat pitäisivät ihan tapahtumaan asti ja sen ylikin.
Luulin, että pukujen fiksaamisessa ja kuntoonlaittamisessa olisi tullut kiire näin conia edeltävää päivää edeltävänä päivänä, mutta toisin kävikin: molemmat peruukit piti muokata kuntoon, puvut silittää ja ainoa kunnon korjaus oli Guyn hanskojen aluspahvit, jotka hoituivat ehkä parissakymmenessä minuutissa. Ainoa suurempi huolenaihe on Guyn miekka, joka näyttää ottaneen hieman vahinkoa huoneessa pyöriessään; kultamaaleja pitää vähän paikkailla ja ehkä kolmasosan pituudestaan auki haljennut huotra makaa tuossa vieressä liimattuna ja painojen alla. Note to self, kun teet Yurin miekan niin muista vuolla huotran suuaukkoa niin että ennen sormisuojaa oleva paksumpi kohta mahtuu myös sisään.

Koska ei ole juuri mitään kuvamateriaalia, ottakaa kasviperheeni uusin tulokas. Kutsun sitä Sangokuksi.

Ja niin, oli joku kunnon aihekin mistä kirjoittaa.
Huomasin tuossa muutamia päiviä taaksepäin, miten olen kirjoittanut päivityksiä valmistuvista puvuista, mutta valmiista kokonaisuuksista ei löydy kuvamateriaalia mistään. En ole pistänyt kuvia tänne, Deviantartiin, en mihinkään. Puvuista kyllä on kuvia, mutta en ole laittanut niitä nettiin näkyviin syystä X. Ja mikä tämä X on?
Otsikkoon viitaten, ulkonäköangsti se ei luultavasti ole, vaikka onkin niin hauska sana. Ennen sitä, kun kasvoin yli teiniyden liiasta itsekriittisyydestä ja opin pitämään itsestäni, olisi voinut vedota siihen, etten pidä omasta pärstästäni tai kehostani. Mutta jos kerta kestän katsoa itseäni kuvissa, mistä kiikastaa?

Chase (PKS-vappupiknik) feat. tyhmä hymy (kuvannut Minna)

Tyhmä hymy. Tyhmä hymy. Nyt ajattelin, että mitäs väliä vaikka olekin vähän derp kyseisessä kuvassa, mutta - miten on yleensä asian laita? Kuvien laittaminen tänne blogiin on helpompaa, sillä oletettavasti pelkästään cosplaypiirin ihmiset, sellaiset jotka ymmärtävät näiden asioiden päälle, käyvät tätä katsomassa. Esimerkiksi sitten taas tuo Deviantart, suuremman luokan sivusto, jossa tunnustani seuraa huomattavasti suurempi määrä mitä erilaisempia ihmisiä. Mitä he ajattelevat nähdessään cosplaykuvani? Sivuuttavatko he ne välittämättä? Ajattelevatko että mikä noobie ja luuseri tuokin on?

Olen huomannut, että olen ruvennut viime aikoina välittämään enemmän muiden mielipiteistä; olivat ne sitten ääneen sanottuja tai pelkkiä päänsisäisiä, henkilökohtaisia mielenilmauksia. Epätietoisuus ei ole ikinä ollut kovin mukavaa, etenkin kun cosplay on kuitenkin niinki helposti henkilökohtaiselle tasolle menevä harrastus, kun kuitenkin on kyse itse tekemistäsi vaatteista, propeista, peruukeista ja mikä tärkeintä - sinusta itsestäsi. En ole kokenut cosplayn osalta minkäänlaista syrjintää/ivaa/vastaavaa, en edes negatiivissävyistä kommenttia saanut (en tiedä kuinka paljon tätä on suomalaisessa skenessä liikkeellä, toivottavasti ei olisi lainkaan!) mutta silti asia kalvaa jossain taustalla jatkuvasti. Paremmaksi ja itsevarmemmaksi ei voi kehittyä kuin jatkamalla eteenpäin, mutta missäköhän odottaa se piste, että voi lopettaa turhan huolehtimisen.

Hobo!Phoenix hoboilee. (kuvannut TigerClaw-chan)

Toisaalta, liittyy asiaan myös otsikon ensimmäinen kohta, kriittisyys. Tiedän miltä näytän, tiedän mihin pystyn ja mielessä on selvä kuva, miltä haluaisin otoksen näyttävän; sitten katson otettuja kuvia eikä mikään miellytä, aina jossain on naama mutkalla tai jokin muu kohta häiritsee. Tästäkin pääsisi pienellä työllä eteenpäin, esimerkiksi harjoittelemalla poseerauksia valmiiksi tai ottamalla sen viisisataa kuvaa mitä kuulee toisten cossaajien photoshoottien tuottaneen.

Päätin tästä hyvästä heittää itselleni haasteen: koska Animeconin pääpointtinani on saada lisää hyviä kuvia, laitan tänne conin jälkeen kummastakin puvusta ainakin kahdeksan kuvaa. Olivat ne hyviä tai huonoja, oli poseeraus perseestä tai naama helteessä sulanut, ei auta, kuvia esiin. Yritän saada alitajuntani tajuamaan että kuvaustilanteessakin pitäisi yrittää ajatella eteenpäin ja sitä miltä kuvat näyttävät, ja kuvaustilanteen jälkeen sen että ei kaikkien kuvien tarvitse olla pro-tasoa - eivätkä voi olla, sen verran noobie vielä koen olevani. Jos joku ajattelee että kas, onpa huono cosplaypuku/-kuva, voin ajatella että pah, ensi kerralla tulee parempi.

Näissä tunnelmissa Animeconia kohti, asennetta ja itseluottamusta!

Desu oli, Desu meni - ja mitähän sitten...

Desuconista on kulunut nyt.. melko pitkä aika. Kaksi viikkoa? Kolmekin jopa? En jaksa laskea, kun helle on sulattanut aivot ja kantapäät on kipeät kaupassa ja keittiössä taiteilemisesta.
Tästä syystä myös sen kummempi conselitys saa jäädä. Desu oli tuttuun tapaansa oikein mainio, ja hengasin suunnitelma B:n kaaduttua molemmat päivät normaalivaatteissa kameran kanssa. En ole saanut käsiini yhtäkään conkuvaa jossa itse olisin, joten pelastutte pärstältäni tälläkin kertaa, haha.
Mutta mitäs seuraavaksi? Parin viikon päästä olisi Animecon, jossa ajattelin kierrättää viimein sen Phoenixin, kun on muutakin Attorney-porukkaa tulossa. Lisäksi olen miettinyt Guy Ceciliä toiselle päivälle, sillä haluaisin siitä lisää kuvia; toisaalta sen kanssa on peruukkiongelma ja hanskojen kanssa tappeleminen conpäivän aikana. Saa nähdä. Sen jälkeen on mahdollisesti Lintsimiitti ja FT-photoshootmiitti Kotkassa (note to self: heitä journaliin sovitut infot siitä), jota seuraa Tracon ja Jyväskyläshootti. Yuri pitäisi saada pääosin kuntoon Kotkan shoottia varten, mutta luultavasti kokonaisuudessaan valmis se on vasta Traconissa. Cosplaymotivaatio on sulanut kesän myötä pois, mikä ei suinkaan hankaloita hommia.
Ja loppuun saatte nähdä saman, mitä itse näin Desuconin ensimmäisen katsomani ohjelman alussa.