torstai 7. lokakuuta 2010

"Onhan sulla se piiska...!" - miittausta hyvässä hapessa

Otsikko voisi vaihtoehtoisesti olla myös "Kuvitelkaa se Berserkin (tähän-nimi-jota-en-muista) kaksmetrinen veitsi selässä, joulupukin parta naamalla tulemaan sisälle HOU HOU ONKOS TÄÄLLÄ KILTTEJÄ LAPSIA..!"
Mutta siis. Osallistuin tuossa eilen, keskiviikkona ihka ensimmäiseen miittiin cosplayn saralta! Pääkaupunkiseudun Cosplayharrastajien miitti oli kyseessä, tai itse asiassa osallistujien suhteen vapaamielinen kokoontuminen puhustelemaan ja syömään Nezumin älyhyvää omenapiirakkaa.
Olin oman osallistumiseni suhteen alkuun melko arkana, sillä en ole se kaikkein rohkein puhumaan entuudestaan tuntemattomille henkilöille, mutta se oli turhaa - kaikki olivat oikein mukavia ja juttua olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa! Ja junaa odotellessa rupattelu jatkui toisen viimeisenä lähteneen kanssa, vaikka ainakin itseäni alkoi väsymys jo kovin painamaan.
Yksi asia, mikä miitissä oli erityisen onnistunutta, oli sen tuoma juuri sopiva potku persaukseen pukujen teon saralla. Sain kunnon motivaation pakertaa syyslomalla cossien parissa, ja yleensäkin ottaen tuntui, että otin askeleen hieman aktiivisempaa harrastajaa suuntaan. En ikinä tule olemaan mikään tämänhetkisten aktiiviosallistujien kaltainen jokapaikanhöylä ja tietäjä, mutta sanoisinpa etten enää jää taakse leikkimään tuppisuuta yhtä usein kuin tähän mennessä.

..
...ja vielä ehkä se pääsyy, miksi kirjoitan tästä tänne (sen lisäksi että halusin laittaa tänne ainoan kuvani miitistä, jossa Sebastian poseeraa kissapehmon kanssa, mutta en jaksanutkaan hakea kameraa esille, I fail), oli löydökseni jonkun tuomissa Cosmode-lehdissä. Niissä oli huima määrä pukuja Tales-peleistä sekä Ace Attorneystä! Olin aivan huuli pyöreänä, esimerkiksi kun näin Mieu-aiheiset tekokynnet sekä tarkempia huomautuksia Edgeworthin official artin röyhelöstä. Ja ehkä se suurin; Jigoku Sensei Nubea!
Jigoku Sensei Nube: Nube & Tamamo, kakruina kuten luvuissa 224-235. Fanart koska en löytänyt kyseisiä lukuja päällipuolisella etsinnällä.
Kukaan ei varmaan tiedä, että olin jonkin aikaa sitten melkoisesti koukuttunut kyseiseen sarjaan, koska - noh, en tiedä ketään muuta, joka tietäisi sarjan. Olin tiputtaa silmät päästäni, kun vähän aikaa tuijotettuani tajusin, ketkä kuvassa olivat. Tunnistamista helpotti aika lailla Tamamon ihana asetsydeemi:
Sillä on tarkoitus repiä kalloja irti päistä. Ihastuttavaa, eikö?
Ja enkös nyt tee muuta kuin kieri sängyllä kikseissä sarjasta, ja lisäksi pohdin pystyisikö peruukkia parturoimaan niin, että siinä olisi keesimäisesti pidempää kuitua keskellä ja sivuista siilimitassa, hieman aiheesta ohi. Hyvä hyvä.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Hieno puku päällä kohti yhteiskuntamme viimeistä päivää - cosplayn ekologisuus



Tämä aihe on kalvanut mieltäni hyvän aikaa, ja nyt kun on pari tuntia tyhjää aikaa enkä saa itseäni tekemään mitään tärkeää, voisin koittaa saada ajatuksiani kasaan ja kirjoitettua ylös.
Koen olevani hyvin ympäristövalveutunut. En osta aina uusia vaatteita vaan myös käytettynä, käytän julkisia, lajittelen roskat ja olen vegetaristi ja suosin luomua niin paljon kuin se on mahdollista taloudessa, jossa muut eivät ole täysin samalla näkökannalla. Aina löytyy parannettavaa, mutta voisin ehkä sanoa, että olen keskivertoa "vihreämpi", jos en käytännössä niin ainakin aatetasolla - tahdon kuormittaa luontoa mahdollisimman vähän, ja ahdistun helposti ympäristöä koskevista huonoista uutisista.

Sitten kuvaan iskee cosplay. Harrastus, jossa lähtökohtana on tehdä jatkuvasti uutta, vanhojen tekeleiden uusiokäyttö on usein vähäisempää kuin uusien tekeminen. Harrastajat polttavat rahaa kankaisiin, nauhoihin, vetoketjuihin, kenkiin, softikseen, kuka mihinkin - ja jokainen noista materiaaleista on pois luonnolta. Suurin osa kankaista on öljypohjaisia, samoin kuin muistakin materiaaleista, eikä öljyä ole rajattomasti. Juuri tänään Helsingin Sanomissa oli mielipidekirjoitus, jossa lainattiin useita raportteja, joiden mukaan öljyn vähentyessä rajusti yhteiskuntaan tulee suuri kriisi. Vuosikymmen vaihteli, mutta se on kauimmankin arvion mukaan hälyttävän lähellä - 2030. Maailman kulutushysteria on jatkuvassa nousussa, kaiken pitää kasvaa lisää ja enemmän, vaikka viime vuonna jo syyskuun tienoilla oli päivä, jolloin ihmiskunta oli käyttänyt luonnonvaroja sen verran, kuin maapallo vuodessa pystyy niitä tuottamaan. Eikä cosplay ole varmastikaan auttava tekijä, vaikka ei ole lähelläkään esimerkiksi autojen ympäristöhaittojen tasolla.
Materiaalisyöppö vs. metsäretken tulos
Tietysti cosplay onnistuisi myös mahdollisimman paljon luontoa ajatellen. Luomupuuvillakankaat ja esimerkiksi puu proppimateriaalina olisivat jo esimerkiksi juuri öljytilanteen kannalta helpottava tekijä, mutta se osaltaan sotisi cosplayn perimmäistä ideologiaa, joka on hiljalleen alkanut juurtua kattavasti myös Suomenkin skeneen, vastaan - lopputuloksen tulisi olla mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Tämähän ei onnistu, jos hahmo on verhottuna raskaaseen, öljypohjaiseen kankaaseen ja aseena on ties mitä omalaatuisia sovelluksia, joita ei voi muuta kuin softiksesta lähteä taivuttelemaan. Voihan tietty hahmovalintoja tehdä myös ekologisuuden pohjalta, mutta kuinka monta hahmoa, tiedät, joka pukeutuu pelkästään metsän lehtiin tai muuhun ei-kuluttavaan materiaaliin?
Edeltävä teksti on hieman turhaa yleistystä, mutta siitä saa käsityksen tilanteesta. Ympäristöystävällinen cosplay on toki mahdollinen, sitä en kiellä, mutta se vaatii enemmän ajattelua, työtä ja luultavasti myös rahaa. Esimerkiksi myös casual cosplayt kuluttavat vähän, jos vaateparsia löytyy kirpputoreilta tai muuten käytettynä. Mutta cosplay on kuitenkin kuten melkein mikä tahansa harrastus - se kuluttaa. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän, mutta se on fakta. Nyky-yhteiskunnassa melkein kaikki vie luonnonvaroja, ja ilman asenteenmuutosta se on viemässä meidät ojasta allikkoon.