Badassiksi tulemisen vaikeus - Yurin vaiheet, osa 1

Omien olettamusteni vastaisesti olen jo saanut aloitettua ensi kesän puvun. Edistyminen on vielä pientä ja melko lapsenkengissä, mutta eiköhän se tästä - kohta alkava koeviikko ja sen jälkeen oleva syysloma ovat mitä mainiointa aikaa puvun tekemiseen, kun en kuitenkaan saa itseäni niskasta kiinni ja saa tehtyä mitään sen suurempaa puuhaa.



Tällä hetkellä ehkä suurin päänvaivani on Yurin blastia. Sen tulisi olla ranteenmyötäinen (en missään nimessä tahdo sellaista ikävästi hölskyvää...!) ja "ehjän" näköinen. Ryhdyin tekemään sille pohjaa 6-millisestä softiksesta ja päälle sitten kasaan muut osat ohuemmasta. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy nykyinen aikaansaannokseni - hieman reunoista repsottava mutta muuten hyvin pyöreä ja tukevasti istuva pohja ja muutama osa. Koko komeus on kasaamisen jälkeen tarkoitus maalata kokonaan, joten onneksi Hobbypointin paksumman softiksen värivalikoiman olemattomuus ei haitannut.



 Kiinnitysmekaniikan kanssa on ollut melkoinen sota pään sisällä. Rannekkeen tulee kuitenkin olla ihonmyötäinen, joten se ei voi olla sen verran iso, että sen saisi pujotettua käden yli paikalleen. Mikä sitten olisi hyvä kiinnitystapa?
Ryhdyin kokeilemaan vanhoista rintaliiveistä irtileikeltyjä hakasia, jotka on liimattu softikseen kiinni sisäpuolelle. Alkuun en ollut ollenkaan varma pikaliiman pitävyydestä, mutta sen kuivuttua ja testailujen jälkeen se tuntuu pitävän melko hyvin. Varaudun siihen, että ne jossain vaiheessa pettävät, mutta se on sen ajan murhe. Onhan tässä vielä hyvin aikaa miettiä tuota systeemiä.



Jouduin myös hieman miettimään hakassysteemiä - ne kyllä menivät nätisti kiinni kun kokeilin niiden kestävyyttä kuivaharjoitteluna, mutta ne eivät millään suostuneet menemään kiinni kun yritin saada blastiaa ranteeni ympärille - olin liimannut ne sen verran kauas reunasta (ettei reunojen sauma olisi liian iso), että softiksen reuna esti kiinnittämisen. Onneksi äkkäsin kuitenkin, että päälle tuleva neliökappale osuu sopivasti hakasten päälle, joten saatoin leikata niiden kohdille pienet vaot, jotta kiinnitys onnistui, eivätkä ne näy! Seuraavaksi pitäisi yrittää vähän vielä muotoilla pohjakappaletta ja fiksata pääliosat.
Lisäksi olen hieman jo leikkinyt takin kaavojen kanssa - en ole varma, pitäisikö tehdä erikseen liiviosa ja pitkähihainen alle, vai ommella siihen valepaita alle, mutta se jää nähtäväksi. Pitää kysellä siskolta mielipidettä kaavojen mittojen suhteen, sillä en oikein luota omaan arviointikykyyni kun yritän sovittaa puolikasta takakappaletta paikalleen ja peilin kautta olan yli vilkuilla, kuinka pitkälle reiden puolelle alareunan tulisi yltää. Ei ihan onnaa.

Piiri pieni pyörii - "pienharrastajan" arkea

(Hieman muutosta on hiljaiselon jälkeen tapahtunut - vaihdoin blogisivustoa, lisäilin linkkejä, kategoria/avainsanasysteemi muuttui jne jne)
Monet cosplayharrastajat eivät luultavasti jätä harrastustaan pelkästään coneihin. Ystäväpiireissä varmasti käy monenlainen kuhina pitkin vuotta, eikä aiheena varmasti ole pelkästään cosplay, muukin japanilainen  populaarikulttuuri varmastikin on kuumana pinnalla. Milloin mennään toisten luo tekemään pukuja, milloin ollaan porukalla, suunnitellaan, jutellaan, pidetään hauskaa miten milloinkin. Monien mielikuvissa ovat varmaan tuttu juttu nuorten "ernujen" kovaääniset piirit.
Koen olevani cosplayn - ja kaikkea japana koskevan yleensäkin - "pienharrastaja", kuten päähäni putkahtanut termi kuuluu.
Mitä Anikissa ja cosplayblogeissa yleisesti huomaa on se, että monella on lähes jatkuvasti projekteja menossa, uusia pukuja ja monia suunnitteilla ja puoliksi toteutettavina - etenkin jos puhutaan "elitisteistä", ja tarkoitan sanaa positiivisessa merkityksessä; he kokeneemmat ja osaavammat. Heillä tuntuu olevan jatkuvasti jotakin vireilä, jos ei konkreettista tekemistä niin ajatustyötä, pohdintaa, suunnittelua, mielipiteitä. Seuraan haltioissani, mitä he seuraavaksi keksivät, mistä kirjoittavat blogiin tai vastaavaa.
Miten omassa elämässäni ilmenee cosplayharrastukseni? Miten muuten sen näkee minussa kuin conkäynneissä ja tässä blogissa?

Ei niin paljon mitenkään.

Luulen, että suurin osa esimerkiksi nykyisestä lukiostani ei omaa harmainta aavistustakaan, että esimerkiksi luen mangaa tai harrastan pukuilua. Ulkoisesti näytän melko tavikselta, enkä ole tutustunut juurikaan niihin, jotka helposti leimataan "japsihörhöiksi" (tosin, koulussani ei varmaan helposti saa negatiivissävytteistä leimaa, mut). Pitkät koulupäivät, pitkähköt koulumatkat junalla plus välillä melko huonosti osuvat juna-aikataulut, kolmesta neljään kertaan viikossa olevat harrastukset ja yleinen jaksamattomuus verottavat aikaa hyvin tehokkaasti. Kyllähän sitä pääkopan sisälllä tapahtuu - ja paljon tapahtuukin! - mutta miten se ilmiintyy, niin on aika vähäistä. Nyt olen yrittänyt saada jonkinlaista aikataulua Yurin tekemisen kanssa, jottei tulisi sitä surullisenkuuluisaa viimeisen illan paniikkia. Pukujen tekeminen ei kuitenkaan ole meillä samanlaista sosiaalista toimintaa kuin muutamilla, joita olen puolitahattomasti ja hyvin kavalasti salakuunnellut koulussa, eli jokainen pienestä "ernujengistämme" tekee periaatteessa yksin. Poikkeuksena on Minny, ah armas siskoni, jonka kanssa usein hengaamme samassa huoneessa, myös cossijuttuja tehdessä. Muutamia kertoja on tullut porukalla kokoonnuttua tänne ja jokainen on tehnyt omiaan (mikä on kuitenkin päätynyt siihen että teen itse kaikille kaikkea....), ja se on hyvin vahva poikkeus.

..Tuntuu, että ajatukset harittaa taas hyvin pahasti ja tekstistä katoaa se pointti, mutta ilmoitettakoon se tässä ja nyt: Olen pienharrastaja ja piiloharrastaja; elämään kuuluu melko vähän cosplayjuttuja, ja ne tahattomasti tapahtuvat niin että muut kuin omat pienet piirit eivät siitä tiedä. Isot piirit tekee omaansa, meidän piiri omaansa - oma yhden hengen piirini rullaa jatkuvasti, nopeammin tai hitaammin, mutta kuitenkin.
Jos nyt hemmetti kohta saisin tuosta Yurista raavittua jotain kasaan! Jos se vähän inspistäisi suunniteltua "koeviikko + syysloma = cossi, FFXII & LoZ:TP 24/7" -kaaviota.