maanantai 20. elokuuta 2012

And so his days grew shorter - lisää kuvia Shinousta

Jos joku luuli, että cosplayn tauottaminen merkitsee blogin pitämisen tauottamista, ehei! (vaikka näin olisi voinut hyvinkin olla, hups)

Viikonloppuna pidimme ryhmän kanssa miitin ja photoshootin siinä kyljessä. Alun perin oli tarkoitus shootata tämän vuoden Tales of Graces -ryhmää, mutta koska uljas Pascalimme oli ainoa joka sai puvun (melkein) valmiiksi, mukaan otettiin muita pukuja. Itse sain siis viimein lisäotoksia Shinousta, jonka Frostbiten kuvasaalis jäi melkoisen laihaksi.

Eli siis itse olen Shinou, Mira on Daikenja ja kuvat otti Minna.
Sarja on Kyou Kara Maoh!.

Aluksi Shinou hakee Daikenjan sotaan.







Saatan heittää vielä toisen satsin Shinoukuvia myöhemmin, mutta tässä nämä tällä kertaa. Ja loppuun vielä yksi koska pörrö oli kiva:

Haluatko silittää mun kuninkaallista pörröä? >8)

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Mitä ovat raha, aika ja resurssit? - kun cosplay jää pakkotauolle

Tervehdys!

Eipä ole ensimmäinen kerta kun heitänkin välipostauksen jostain ihan muusta kuin mistä olen edellisellä kerralla puhunut, mutta tähän on varmaan jo totuttu.

Nyt kävi nimittäin sillä tavalla, että jouduin pienehkölle pakkolomalle cosplaysta. Viime viikot ovat olleet melko sähellystä ja kiirettä, kun alle kaksi viikkoa ennen koulun alkua sainkin tiedon että pääsinkin Jyväskylään linjalle, johon olin haussa ykkösenä hakenut. Tästä seurasi siis äkkisäätöä, eikä aiemmin juuri pahimpaan aikaan varattu Pariisinmatka auttanut asiaa, mutta kaikki saatiin hoidettua ja nyt olen majaillut muutaman yön Jyväskylässä koulun asuntolassa. Ihan kelvollinen paikka, ja keittiö on mahtava! Leipomon puolella päästään leipomaan jo ylihuomenna.

Tästä siis seuraa, että cosplay jää nyt vähän vähemmälle. Asuntolalla on melko tiukkaa sääntöjen ja hiljaisuuden kanssa, en saa opintotukea ennen maaliskuuta joten rahaa virtaa lompakosta pois surullisen nopeaa tahtia, enkä saa ompelukonettani tänne vähään aikaan. Tracon alkaa häämöttää jo melkein nurkan takana ja pukuni sinne on melkein alkutekijöissään, joten saa nähdä saanko sen ajoissa tehtyä. Mikään ei ole kamalampaa kuin sanoa ryhmälle "sori, mutta ei tule valmista", mutta nyt onneksi syypäänä ei ole pelkkä oma laiskuus ja saamattomuus.

Mutta saa nyt nähdä, asunnonmetsästys tuntuu omille prioriteeteille tällä hetkellä tärkeämmältä, mutta voi olla että ensi viikonlopun FT-miitti ja Shinoun photoshoottaus saavat taas ompeluvaihteen päälle ja Juuston kierimään lattialla tuskissa kun ompelukone on yli 200 kilometrin päässä.

Ja jotta Pariisi-derppejä ei olisi ainakaan liian vähän missään esillä, ottakaa edustusta hotellihuoneessa!

torstai 2. elokuuta 2012

"Tää näyttää joltain zeppeliiniltä" - Tobitakan peruukki

Minun oli tarkoitus kirjottaa peruukkitaistelusta jo vähän aiemmin, mutta läppäri meni rikki ja kaikenlaista tapahtui. Nyt sain kuitenkin kuvat editoitua ja uuden koneen toimintaan, niin valoitan vähän asiaa mitä monet photoshootatessa ja conissa pyöriessä kyselivät: mitä ihmettä tuo peruukki on syönyt?

Lähtötilanne - kauniit, pitkät peruukit. Toisessa kuvassa Mapen Tsunami-peruukki, josta heitän myös muutaman wip-kuvan.
Tuntui melkein pahalta lähteä "tuhoamaan" kauniita peruukkeja, mutta Morgianan kanssa käyty henkinen taistelu helpotti tämänkertaista urakkaa. Olin ostanut liiloja peruukkeja kaksi, jotta kuitu varmasti riittäisi - ja hyvä niin, toinenkin peruukki lyheni melko reippaasti.

En tiedä oliko tämä nyt kovin hyödyllinen viritelmä, mutta siellä se on.
Tutoriaaleja selaillessani olin päättänyt, että käytän rautalankaa ja paperiliisteriä pohjana peruukin muodolle. Yritin saada rautalangasta tukevahkon peruskehikon, joka jaksaisi tukea eteen tulevaa "tötteröä".

Rautalankaa rautalangan lomaan.
Rautalangan muotoilu oli alkuun melko hankalaa: ensin piti saada perusmuoto ja tukeva kiinnitys, sitten piti myös katsoa että kehikko tulee oikealle kohdalle omaankin päähän. Muotokaan ei ollut helpoin, sillä aluksi se meinasi jäädä liian lyhyeksi ja pulleaksi, sitten taas oikean mallisena se tahtoi valua liikaa otsan päälle.
"Kukkakruunuinen mahou shoujo"
Tässä välissä pieni Tsunamitauko. Pinkkihiuksen hiuspiikit saivat aluksi pohjan samansävyisestä pahvista, joka on ommeltu kiinni peruukkiverkkoon.

Zeppeliinihän se siinä! Vaihtoehtoisesti myös valas.
Samalla kun Mape ompeli piikkejään kiinni, sain kuin sainkin rautalangat mallilleen. "Siivet" ja "pyrstö" saivat myös omat tukirankansa, tosin paljon yksinkertaisemmat. Niitä olisi kyllä kannattanut kiinnittää paremmin peruukkiin, kuten myöhemmin tuli huomattua - ne liikkuivat jonkin verran paikaltaan eivätkä tahtoneet asettua toistensa peilikuvikseen. Seuraavalla kerralla sitten paremmin. Toisessa kuvassa näkyykin seuraavan vaiheen alku.

Tunnistamaton valkoinen.. asia....
En sattunut jostain syystä ottamaan kuvaa tässä välissä, mutta rautalangan päälle vedin pari kerrosta sanomalehteä paperiliisterillä. Löysin netistä helpon ja erittäin toimivaksi osoittautuneen vehnäjauholiisteriohjeen; taisi olla 1 osa jauhoa ja 10 osaa vettä, keitetään pari minuuttia ja jäähdytetään ennen käyttöä. Käytännössä ilmaista, todella riittoisaa ja biohajoavaa. Jes!
Sanomalehtikerroksen päälle vedin gessoa, jotta maali olisi varmasti tarpeeksi peittävää. Ostamani akryylimaali ei nyt ihan ollut samaa sävyä peruukin kanssa, mutta kuidut peittivät sen tarpeeksi hyvin.

Magentaa Möykkyä tuli naureskeltua monet kerrat. Ja kuitua!
Seuraavaksi ryhdyin taistoon liiman ja kuitusilpun kanssa. Tavallinen erikeeperin kaltainen yleisliima liimasi kuidut oikein hyvin, pienen tukemisen kanssa myös pintojen alapuolelle. Ensin liimailin irtokuitua peittämään maalatun pohjan, ja myöhemmin liimasin peruukin omaa kuitua päälle, jotta osat näyttäisivät olevan yhtä peruukkia eikä erikseen päälle liimattuja kappaleita.

Kuusikorvainen vaaleanpunainen ilves tupsukorvineen, y/y?

Bad Boys Brothers Blues, yo!
Viimein pääsin eroon punaisesta mokkulasta!
Käsittelin etutöydön kutakuinkin samalla tavalla kuin siivet ja pyrstön. Ensin liimasin kuitua pohjaksi ihan vain tötterön muotoon ja yritin saada punaisen värin piiloon. Kuitupohjan päälle sitten rupesin liimaamaan kuitua siistimmin ja jätin sitä vähän päältä myös pystyyn - ei ihan reffikuvien mukaista, mutta olen parin fanartistin töihin addiktoituna tykästynyt hieman pörrömpään malliin. Ja se näytti myös valehtelematta paremmalta, pelkkä sileä pönttö otsalla oli hämmentävä.

Keskellä näkyy vielä rautalankaa, oho.
Poikkesin reffeistä hieman myös toisessa paikassa: Tobitakalla kuuluisi olla pystyssä olevaa hiusta päälaella, töyhdön takana, mutta yrityksistä huolimatta en saanut niitä hyvän näköisesti. Päätin siis luopua niistä ja tyydyin vain peittämään töyhdön reunakohdan ja rautalangan pään päältä. Tuloksesta tuli ihan siisti, parempi kuin jos olisin jättänyt vinksahtaneet piikit.

Paras tapa liimata kuitua töyhdön alapuolelle. Shh, älkää kertoko tästä poliisille!
Kun peruukin päälipuolen oli saanut kuntoon, enää tarvisi vain siistiä osien hapsuttavat kuitujen päät, vuorata koko komeus lakalla ja leikata vapaana roikkuvat pidemmät kuidut oikeaan mittaansa.

Tadaa, valmis!
 Tämä oli ensimmäinen isompi peruukkiprojektini, ja tykkäsin! Ennakkoluuloista ja pirujen seinille maalaamisesta huolimatta peruukin muokkaaminen sujui mielestäni oikein hyvin, ja kiikarissa onkin muutama mahdollinen jatkoperuukki..

Orka, Phoenix ja Baddap, mistäs muustakaan kuin Inazumasta.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, seuraavalla kerralla joko partamiehen valmistumisesta tai valokuvauksesta.