Priorisointi ei aina oikein onnistu - kun cosplay varastaa ajatukset

Lyhyt kirjoitus ennen vähän pidempää taukoa.
Huomenna koittaa lähtö kahden viikon matkalle Kreetalle, ja paluu tapahtuu juuri ennen koulun alkua. Törmäsin taas "ongelmaan", joka on ollut jo aikaisemmin olemassa, mutta on tässä alkuviikon aikana paisunut hyvin valtavaksi. Nimittäin asioiden tärkeysjärjestys, lähinnä pääni sisällä.
Olen jo tottunut siihen, että innostun todella helposti ja ryhdyn suunnittelemaan monenlaista asiaa ja tapahtumaa siitä kuultuani/sen huomattuani. Ennen Desuconia, kun piti ommella Phoenixin pukua, ajatukset harhailivat koko ajann Guyn tekemisessä. Kun taas ennen Traconia ja sen jälkeen tein Guyn puvun osasia, suunnittelin jo kovasti ensi kesää ja sen suunnitelmia. Nyt, kun Tales of the Abyss-photoshoot on ohi ja afterpartyissa suunniteltiin alustavasti ensi kesälle Tales of Vesperia -ryhmää, en pysty ajattelemaan paljoa muuta kuin Yurin puvun tekemistä ja peruukin hankkimista, vaikka olisi ehkä ajankohtaisempaa ajatella tulevaa lomamatkaa ja pakkaamista..?

Toivottavasti saan ajatuksia hieman karistettua cosplaysta (ja kaikesta muustakin, mitä en siellä voi tehdä) matkan aikana, sillä en halua muistella matkaa "joo, makasin auringossa ja suunnittelin cosplaypukuja koko kaksi viikkoa". Ei siinä sinällään mitään pahaa, mutta ei kiitos. Haluan nauttia joka hetkestä täysillä enkä stressata, saanko vyön kuviot nätisti tai mistä saan tarpeeksi nappeja kenkiin.
Ja niin tosiaan, photoshoot meni loistavasti, oli aivan uskomattoman kivaa! Teen tänne kuvaentryn kun saan kuvia, eli ellei niitä yhtäkkiä poksahda saataville viimeistään huomenna päivällä, niin sitten matkan jälkeen.
Kesälomien loppuja kaikille, pitäkää lippu korkealla! \o


Kuva on ilkeästi jostain netin syövereistä, mutta se on niin suloinen ja oikein osuva - minäkin tahdon uima-altaaseen, tänne sulaaaaa. ´__`

Gesson ja maalin peittämät päivät - valmistautuminen photoshoottiin, osa 2

Näin on siis viikko vierähtänyt edellisen merkinnän kirjoittamisesta (herran jestas, tuntuu että aikaa olisi kulunut paljon enemmän....), ja aika tehdä toinen katsaus valmistautumisiin ja siihen, onko ylipäätään mitään tapahtunut.




Miekka ainakin on edistynyt. Olen viilannut, vuollut, hionut, yskinyt keuhkot täynnä pölyä, hionut vähän lisää, gessonnut, gessonnut, maalannut, gessonnut, maalannut, sahannut (sähkökuviosaha <3), ruuvannut, ostanut vaneria, hionut, gessonnut, maalannut, leikellyt softista, liimannut, kironnut ja katunut itsepäisyyttäni, sitten taas vähän maalannut ja voilà!
Suuren osan hommasta olen hoitanut itse, isä auttoi sahaamisessa, ruuvaamisessa, materiaalien hankinnassa ja työkalujen kanssa. Äiti kommentoi noita maalattuja, valkoisia pisteitä kädensijassa "kunpa hoitaisit huoneesi yhtä tarkasti kuin tuon".
Huotraan sovelsin tutoriaaliin, jonka joskus lukaisin, mutta en löydä enää. Siinä on kahden miekanmuotoisen palan väliin laitettu reunat, joka tekee huotrasta laatikkomaisen ja miekanmentävän. Siitä tuli vähän liian leveä ja laatikkomainen, mutta en ota turhia paineita - tämä oli vasta toinen tekemäni proppi ikinä, ja tahdon olla siihen tyytyväinen niin kauan kunnes saan aikaiseksi paremman proppiaseen.
Suunnittelin kirjoittavani jossain välissä vähän suhteestani proppeihin ja muuta siihen liittyvää, joten ei tästä nyt sen enempää.
Mutta, mitä muuta olen saanut aikaiseksi?



Ylävasemmalta alas oikealle: ennen, jälkeen, animessa ja pelissä (oli pakko sisällyttää tuo muokkaus.....<3)


Stailasin hieman peruukkia. Pelireffejä katsoen alkuperäinen pehko oli aivan liian lättänä, ja ehkä tulos hieman parani - tosin nyt peruukki näyttää hyvältä, kun katsoo samasta kulmasta kuvan kanssa, mutta perin jännältä edestä tai toiselta puolelta. En ilman kuitujen ompeleisiin ja muihin pintaa syvemmälle vieviin tekniikoihin perehtymistä saa tehtyä peruukista parempaa, sillä päälaen ja otsan kuidut on alun alkaenkin suunniteltu sojottamaan eteenpäin, ei taittumaan kivasti koilliseen edestä katsottuna. Täytyy ehkä joskus tosiaan harkita sitä laadukkaamman peruukin ostoa jos keksin toisenkin hahmon jolla sitä voisi ehkä käyttää.
Maalin ja hiuslakan lisäksi olen myös ommellut, sain nimittäin shoecoverien päkiälenkit korjattua, tosin toinen lerpattaa vieläkin hieman mutta hyshys ei kukaan sitä huomaa. Puvun osalta puuttuu enää laatan vaihto, mutta en pienehkön etsinnän jälkeen löytänyt pantaa mistään. Täytyy kohta kouluttaa marsut jäljestämään ja etsimään sen.

Koska olen laiska ja aikapulallinen ihminen, en jaksa ajatellakaan meikkausta tällä hetkellä - varsinkin kun lauantaiksi on luvattu "vain" 22 astetta lämmintä eli en ihan tule leikkimään Niagaran putouksia - on homma melkein hanskassa. Torstai-perjantai -välisen mökkeilyn jälkeen perjantaina leivon piknikkeksejä ja viedään Minnyn kanssa yöpymiskamppeet etukäteen majapaikkaan Riihimäelle (kun Vorona ne ystävällisesti ottaa kattonsa alle edeltäväksi yöksi~), ja sitten kaikki on valmista lauantaiaamuksi. \o
Nähdään siellä tai sen jälkeen, kuvia tulee sitten joskus ehkä. Ja lisää jaarittelua myös!

Gangsta-rappig approves.

Pehmopupu, puuviila ja hikipyyhe - valmistautuminen photoshoottiin, osa 1

Kevään mittaan Guyn cossaamista äskettäin olleessa Traconissa enemmän aloin odottamaan 24. päivä pidettävää photoshoottia Suomenlinnassa samaisen Abyss-ryhmän kera, nyt vielä useammalla hengellä vahvistuneena. Yksitoista Abyss-hahmoa samassa paikassa samaan aikaan on jo hyvin suuri saavutus, joka ei tule uusiutumaan oletettavasti iäisyyksiin.
Heti Traconin jälkeen (ja helposta innostumisestani ja ajatusten karkailusta johtuen jo ennen Traconia) ajatukset siirtyivät shoottiin ja kehittyi melkeinpä lista, mitä kaikkea sitä ennen pitää vielä tehdä cosplayn saralla. Tärkeiksi asioiksi muodostuivat puvun korjaaminen ja muokkaaminen (peruukki, löystyneet shoecoverit, seuraavana päivänä postilaatikkoon ilmestynyt laatta FFFUUU), rappig-pehmolelun sekä kunnollisen miekan tekeminen. Yksi noista on jo toteutunut, toinen on vaiheessa ja kolmas on vasta ajatuksissa, mutta toivottavasti sekin täyttyy aikataulussa.


Kokovertailuksi pikkuveli sataseiskyt senttiä.

Keskipäivän aikaan päädyin matkaamaan Helsinkiin helteen kourissa (junassa sulin melkein olemattomiin, hiki virtasi aika voimalla) ja kaverin kanssa hain kangasta tähän otukseen. Rappig on siis Tales of the Abyss -pelistä (ja animesta ja mangasta ja..) löytyvä ilmeisestikin jäniksestä ja possusta sekoitettu eläinlaji, johon keisari Peony on tykästynyt. Hän omistaakin (muistaakseni) viisi rappigia, jotka on nimennyt ihmisten mukaan, joiden nimet yrittää muistaa.. Tällä yksilöllä ei vielä ole nimeä, mutta mietin Fringsiä ihan vain sen vuoksi että tykkään siitä jostain syystä. Ja yhden Peonyn rappigin nimi taisi olla Fringsin etunimi... Ärsyttävää, netistä ei löydy tietoa nopealla katsauksella. :|


Rappigeja animeversiosta sekä kaavakokeilu.

Tuo animen kuva on toisaalta hyvin hämäävä, vaikka näyttääkin vähän millaisia nuo "todellisuudessa" ovat, harmi vain että ne eroavat pelin rappigeista melko lailla - animessa ne ovat pinkkejä ja sylikokoisia, pitkäjalkaisia, mutta pelissä taas ruskeita, pyöreänmallisia ja kooltaan kuin tuoleja. Symppispisteet pelille!


Pehmeän hipelöitävää kangasta - kissakin tykkää.

Eurokankaan pörrökangasvalikoima ei ollut se päätähuimaavin, yksiväriset oikeaa väriä olleet kankaat olivat tajuttoman karheita ja/tai kamalan paksuja. Sitten törmättiin tähän kaunokaiseen - super soft fleeceä tai vastaavaa, tajuttoman pehmeää ja riittävän suuri pala. Ja eipähän tarvinnut turhautua siihen, kun mistään ei löytynyt pehmeää tummaa ruskeaa läikkiin, kun tuossa oli valmiiksi jo täpliä! Eivät nyt ihan rotumääritelmän mukaisia, mutta oikein hyviä ainakin minun mielestäni. Jos jollakulla on valittamista niin tehköön oman rappiginsa!



Ompelu oli älyttömän nopeaa, mutta sitäkin ärsyttävämpää - kankaan reunoista lähti kamalat määrät pörrönäyhtää joka paikkaan, ja aina jompi kumpi kappale päätti vetää vinoon tai mennä ryppyyn. Onneksi ne olivat niin pienessä mittakaavassa että ne eivät pörröisen pinnan alta näy - pinta peitti myös käsin ommellut saumat, joita löytyy korvista, hännästä, kärsästä ja takamuksesta.
Korviin ja häntään laitoin sisälle siskon tykötarpeista löytynyttä rautalankaa, jotta ne pysyisivät muodossa ja olisivat kivasti taivuteltavia. Rautalanka oli ehkä vähän turhan jämäkkää, häntää ei esimerkiksi saa kippuralle, mutta mitäs pienistä.
Koko projekti kesti joitakin tunteja, sillä kotona olin kolmen aikaan ja kun äiti puoli seitsemältä tuli kotiin, oli pehmo muutamaa ommelta vaille valmis. Kaavoissa käytin näitä kaavoja pohjana omille muokkauksille ja säädöille.
--


Eilen aloin työstämään Guyn miekkaa (reffikuvaa ei nyt ole, sry) varastosta löytyneestä laudasta tämän tutoriaalin pohjalta. Isä hoiti perusmuodon sahaamisen ja muunkin sirkkelöinnin ja oli vähällä omia kaiken muunkin itselleen - arvostan kyllä apua, mutta ei tarvitse jokaista talonyhtiön rakennusvälinettä demonstroida, tahdon itse tehdä tämän! Niinpä vietin hikisen iltapäivän ja illanalun autokatoksen kyljessä olevan varaston viereisellä mattojentamppaustelineellä istuen, vuolin puukolla, viilasin puuviilalla ja hioin jollain ihme hiontakonesysteemillä vähäsen. Vielä tuo vaatii työstämistä ennen viimeistä hiomista hiekkapaperilla, mutta muoto alkaa olla jo passeli selä terä alkaa olla melkein terävä. Kunhan tuo on hiottu loppuun niin pääsen maalaamaan ja väkertämään sitä-minkä-nimeä-en-tiedä, sitä levyä joka estää että toisen miekan terä ei tule sormille.

Helleaallon iskettyä tännekin huomasin ajattelevani meikkaamista - miten helvetissä saan naamani edes suht normaalin näköiseksi kuvissa, kun naama sulaa heti kun lopettaa viuhkalla huitomisen? Asiaa ei auta yhtään se, että naamani hikoaa runsaasi ja että se tykkää välillä punoittaa oikein somasti kuumassa. Ai että. Olen muutenkin vielä niin noobie meikkaukseen liittyvissä asioissa, niin soppa on valmis. Joko annan asian olla ja jätän meikit pois, hinkkaan naamaani pyyhkeeseen sekunnin välein ja kiroan myöhemmin kasvojani valokuvissa, tai sitten kysyn apua! Google ei suostunut yhteistyöhön, joten saattaapi olla että yritän rustata jotain Anikiin, jos joku muukin olisi pähkäillyt samaa vietettyään kuuman conpäivän puvussa tai ilman.
Itse cosplaypuvun korjailun jätän suosiolla parin päivän päähän tai jopa ensi viikkoon, ja keskityn ensin miekan valmistukseen. Tuntui aluksi, että ennen photoshoottia olisi aivan älyttömästi hommaa, että kolme viikkoa ei riittäisi mihinkään - ensimmäisellä viikolla en tehnyt mitään, nyt olen jo saanut kolmasosan tehtyä ja hommat mukavasti alkuun, ja vielä yli puolitoista viikkoa tehokasta peliaikaa jäljellä. Mikä minuun on mennyt?!
Nyt vain täytyy pitää yllä tehokasta työtahtia, niin homma pysyy aisoissa - sitten on enää tehtävänä afterpartyihin leipominen ja kamojen heittäminen majapaikkaan etukäteen, jos tarjous on vielä voimassa. Toivottavasti saan Minnyn ajamaan meidät sinne!
(Osa 2 tulee lähempänä photista, toivon mukaan. Ja sanottakoon että tämä päivitystahti ei luultavasti tule pysymään sen jälkeen kun laittelen shoottitunnelmia.. :,D)

Kaapin kautta parrasvaloihin - oma suhteeni cosplayharrastukseen

Aluksi mukana oli pelkkä hauskuus. Pukujen tekeminen oli kivaa niin kauan kuin ei tarvinnut pistää pystyyn kamalaa paniikkia aikataulun kanssa, ja coneissa "kuului" olla cosplaypuku päällä. Panostin pukuihin, sitä ei voi kieltää, mutta nuoren ja vielä kokemattoman ajatusmaailma ei jaksanut antaa liikaa sijaa yksityiskohdille ja alkuperäiseltä näyttämiselle - jos jokin ei oikein onnistunut niin se sai jäädä vinksalleen, rinnat miehillä eivät haitanneet, tärkeintä oli hauskan pitäminen conissa.

Asiat ovat hieman muuttuneet matkan varrella, vain viimeinen - hauskanpito - on pysynyt tärkeysjärjestyksen kärkimailla. Murrosiän tultua ja mentyä huomasin arvomaailmani muuttuneen, ja sen lisäksi törmäsin netissä kokeneempiin cosplayereihin ja Anikiin. Huomasin, että hei, puvun tekemiseen voi nähdä vielä enemmän vaivaa! Nyt voisinkin määritellä itseni laiskaksi perfektionistiksi; pää sanoo, että kaiken pitää olla täydellistä, mutta laiskuuden iskiessä jää jokin asia vähän puolitiehen, en jaksa hakea täydellisiä kankaita, "olkoot tämä nyt näin kun ei ole kuin vähän erilainen mallikuvasta", ja niin edelleen.

Olen netin kautta törmännyt hyvin monenlaisiin käsityksiin cosplaysta ja sen tarkoituksesta. Toiset sanovat että cosplayssa tärkeintä on täydellinen yhtäläisyys referenssimateriaalin kanssa, toisilla se on pelkkä välikäsi hauskanpitoon ja joillakin taas jotain siltä väliltä. Jotkut nauttivat pelkästään puvun tekemisestä, jotkut ainoastaan pitävät pukuja olematta osana niiden valmistuksessa. Erilaisia cosplaykäsityksiä on varmasti lähes yhtä paljon kuin cosplayereitakin. Omani on sekoitus vähän kaikkea.

Olen samaan aikaan hyvin tarkka ja lepsu asioista. Tahtoisin kaiken olevan täydellistä, mutta virheet eivät haittaa, ellei kyseessä ole joku hyvin radikaali "hahmolla on hame mutta laitoinkin housut" -tyyppinen suuri erhe. Kestän vaikeuksitta katsoa pukua, joka on ruumiinrakenteeltaan erilaisen pukuilijan päällä, mutta hieman mieltä kutkuttaa kun törmään esimerkiksi tummanruskeahiuksiseen Edward Elric-cossariin. Itseäni häiritsevät virheet vaihtelevat eri päivinä, mutta tuntuu että yhtä pienemmät asiat ovat alkaneet ottaa päähän. Ehkä se on tätä arvostelu- ja arviointikyvyn sekä omien taitojen kehittymistä.

Alkuaikoinani suurin intoni oli pukujen tekemistä kohtaan sekä itsessään puvun päällä pitäminen, hahmoon eläytyminen conissa oli sitten vähän ehkä sinnepäin miinus sata. Nykypäivänä iloni cosplayaamiseen jakautuu melko tasaisesti useammalle osa-alueelle: Pukujen tekeminen ja ideoiminen on edelleen kärkisijoilla, ja nyt rinnalle ovat tulleet puvun ylläpito päälläni ja hahmon rooliin eläytyminen. Viimeisimmässä Desuconissa availin vähän ääntäni huutamalla kuin Phoenix Wright tekeekin ja Traconissa loikin naisia karkuun, tosin mahtavan reaktiokykyni takia hieman viiveellä. En ole improvisaation mestari enkä ole hyvä ilmaisemaan itseäni, mutta pikku hiljaa olen oppinut eläytymään ja ajattelemaan samantyyppisesti kuin hahmo ehkä ajattelisi. Eikä tämä kehitys koske pelkästään cosplayta; "siviilissä" olen myös nykyään spontaanimpi ja vapautuneempi. En anna enää yhtä paljon painoarvoa sille mitä muut ihmiset mahtavat ajatella ja entä jos teen jotain tyhmää, vaan käyttäydyn enemmän omana itsenäni.

Olen myös oppinut olemaan avoimempi vieraiden ja puolituttujen ihmisten kanssa, mikä on itselleni hyvin tärkeää ja itsetuntoa kohottavaa - koen olevani hyvin ujo enkä yleensä alkuun keksi sanottavaa (juuri sen takia, että pelkään antavani itsestäni huonon kuvan), mutta jonkin ajan päästä alan olla luontevampi. Pahoittelen, jos jonkun mielestä olen ollut töykeä tai torjuva, se ei ole ollut tarkoituksellista ´__`;
Teknisesti cosplay on mielestäni tasapainoilua lähdekuvien täydellisen toteuttamisen, eläytymisen ja hahmon "istuvuuden" välillä. Tietty hyvä ompelu/toteutusjälki on tärkeää, ja puvun täytyy näyttää siltä mikä se animessa/pelissä/missä lähdemateriaalissa nyt onkaan. Suosin kuitenkin täydellisen kopion tekemistä enemmän pientä soveltamista nykymaailmaan sekä pukuilijan päälle istuvaksi. Voiko upeasti toteutettua pukua sanoa onnistuneeksi, jos se ei lainkaan sovi cosplayerille ja näyttää tuon päällä muodottamalta ja aivan erilaiselta kuin sen barbiemallisen alkuperäisen hahmon päällä? En nyt tarkoita sitä että tikku-ukko -mallisen hahmon asu on vähän tukevamman henkilön päällä tai sitä että kasvot ovat aivan eri näköiset, vaan mittasuhteita ja yleistä ulkonäköä. Itse pidentäisin hieman hameen helmaa tai muuttaisin pieniä yksityiskohtia niin, että puku näyttää cosplayerille tehdyltä ja hänellä on luontevaa olla puvussa ja esiintyä kyseisenä hahmona, eikä vain vetäytyä kasaan ja pelätä että arat paikat näkyvät tms.



Lisäksi puvun "realistaminen" on tärkeä osa puvun suunnittelua. Otetaan nyt esimerkkinä Phoenix Wright. Onhan se hienoa jos peruukin saa stailattua juuri tuollaiseksi täysellisen suorapiikkiseksi, mutta itse kokeilin vähän eri lähestymistapaa, eli vähän realistisempaa (toisin sanoen en edes jaksanut yrittää tuollaisia piikkejä kun en osaa OTL). Lopputulos on mielestäni oikein hyvä huolimatta siitä, että ei todellakaan ole samanlainen referenssikuvan kanssa, mutta sopi kokonaisuuteen.
Tästä kaikesta päätellen voisi varmaan sanoa, että kokonaisuus ratkaisee. En takerru liian tarkasti yksityiskohtiin ja teen hieman omia sovelluksiani, mutta kerta kerralta yritän päätyä yhä parempaan lopputulokseen.

(Toivon että kertoisitte mikäli teksti on kamalaa sekasotkua, ette ymmärrä jotain pointtia tai muuten vain ärsyttää - välillä en osaa jaotella ajatuksiani ja kirjoittaa niitä ulos kuten haluaisin, ja tahtoisin yrittää kehittää tätä taitoa.)

Matkalla maan keskipisteeseen - mistä kaikki alkoi

Tervehdys, ja tervetuloa tällaiselle blogintapaiselle aivoituksiani jakelevalle sivulle, joka kulkee nimellä cheesePLAY - erittäin omaperäinen sekoitus "nimimerkki + cosplay". Toivottavasti se ei puhkaise kenenkään tärkeitä verisuonia.
Ajatus cosplayblogiin kehittyi muiden pukuharrastusta käsittelevien blogien myötä. Nyt kevään myötä olen täyttänyt luonnos/random-blogini cosplayjutuilla eikä loppua varmaankaan näy, joten kokeilen näin pelkästään kyseiseen asiaan keskittyvän blogin pitämistä. Itse ainakin tykkään lukea muiden ajatuksia cosplaysta harrastuksena, pukujen etenemisestä ja muusta siihen liittyvästä, joten päämääränä on että joku muu saisi samanlaisen, edes pienen ilon tai tyytyväisyyden tunteen lukiessaan selityksiäni. Tai sitten vain puran pääni sisällä pyörivää myrskyä tekstin muotoon, niinkuin olen jo aiemminkin tehnyt. Ei sillä niin suurta väliä, vaikka kukaan ei tänne eksyisikään.
Yritän erittäin ovelasti yhdistää tähän postaukseen tyypillisen kirjoittajainfon ja vähän omaa pukuilun historiaani, hehe.
Olen siis nimimerkki Juusto, 17-vuotias tyttö/nainen Uusimaan läänistä, ja koen olevani uudemman polven anime- ja japaniharrastaja. Ensimmäinen kontakti japanin populäärikulttuuriin oli lapsena piirretyt, kuten Pokémon, Digimon ja Hopeanuoli, sekä ensimmäinen Dragon Ball -pokkari kun se kauppoihin ilmestyi ja tarttui siskolle matkalukemiseksi Teneriffalle. Tuon DB:n jälkeen on kiinnostus alkanut hiljalleen kasvaa sitä mukaa kun Suomeen rantautui useampia mangasarjoja, kuten Ranma ½ joka nököttää siskon hyllyssä yhdessä ostettuna. Jossain vaiheessa löysin netin salat ja tähän päivään mennessä on tullut löydettyä jos jonkinmoista sarjaa, materiaalia, foorumia, yhteisöä ja kaikkea muuta. JRPG:t ovat liittyneet vahvasti mukaan mieltymysten kaartiin ja muutamat japanilaiset bändit ovat vakiinnuttaneet paikkansa "hyviä bändejä joiden kuuntelua vaihtelen fiiliksen mukaan" -kategoriaan.
Cosplayharrastukseen törmäsin kunnolla toisessa tapahtumassani, Animecon IV:ssä jossa olin siskoni ja kaverimme kanssa, siskoni cossatessa Inoa Narutosta. Emme olleet paikalla kauaa, emme käyneet missään ohjelmassa ja sisälläkin vain kerran valtavasta tungoksesta huolimatta, mutta siitä se lähti. Tekstiilityön tunneilla ryhdyin ompelemaan omaa cosplaypukua, ja piipahdinpa myös puutyöluokan puolella.
(Ja älkää välittäkö noista randomeista pisteistä, kuvat eivät suostu asettumaan..)



En sitten yhtään helpompaa ensimmäistä pukua löytänyt.. Kyseessä oli siis Link pelistä The Legend of Zelda: Ocarina of Time. Tätä en halua muistellakaan, enkä edes olisi halunnut ruveta kuvia penkomaan.. Mutta se on se legendaarinen ensimmäinen puku, huolimatta kaikista vioistaan ja vääryyksistään. Jostainhan se on pitänyt aloittaa.
Linkin tunikan olen tehnyt pari vuotta myöhemmin uudestaan ysienpäiväksi kouluun, mutta siitä en löytänyt kuvaa.



Animecon VI, ja Kratos Aurion pelistä Tales of Symphonia. ... Ja tästä en edes sano mitään. Häpeän että tästä on edes kuvamateriaalia jäljellä. Con meni pelkästään hengatessa, päähäni oli jotenkin pinttynyt ajatus että kuka mitään ohjelmia kaipaa, mikä loppujen lopuksi oli aika ankeaa. Ei enää koskaan.



Animecon VII, kesä 2009, ja kaksi pukua (oikeastaan kolme, mutta koska lauantain oc-pukuilu sisälsi vain normivaatteita niin sitä en nyt ihan laske, niinkuin samaa pukua ekassa Desuconissa). Vasemmanpuoleinen on Renegade-soturi pelistä Tales of Symphonia, oikealla armeijapuku Fullmetal Alchemistista. En ollut kukaan tietty hahmo, paitsi Cosplaydeitin ajan olin pienessä juontohommassa Hawkeyenä, ja joku tuli kysymään olenko Milla Olivier.. :,3
Pukujentekotaito alkaa karttua, selvää etenemistä näkee edelliseen *köhköh* ja nyt jonkinlainen asennoitumisen muuttuminen ja homman sisäistäminen alkaa. Toivottavasti vähän parempaan suuntaan.
.


CosplayGaalassa 2010 "kierrätin" (eli tein peruukin hankkimista lukuunottamatta kokonaan uudelleen) aiemman Kratoksen. Kasasimme samaiseen tapahtumaan viiden hengen Symphonia-ryhmän ja osallistuimme ryhmäkilpailuun. Kokemus oli oikein mukava, ja olisi hauskaa osallistua uudellene ryhmäkilpailuun, varsinkin jos on yhtään samanlainen porukka kuin tuolloin; kaikki olivat mukavia ja esitys sujui ihan mallikkaasti.
Tässä on myös ensimmäinen peruukkistailaukseni. Liima- ja lakkaköntit eivät ole kovin kaunista katsottavaa, samoin kuin se että en kokeillut sitä kertaakaan päähäni muokkauksen aikana vaan pelkästään lopuksi ja se olikin sitten aika kamala tositoimissa, mutta kokemusta ainakin kertyi. Opin aika paljonkin seuraavaa kertaa varten.
(Kuvasta kiitos Miika Ojamolle!)



Sitten tuleekin vuoroon viimeisimmät puvut. Ensiksi on Desuconissa 2010 debutoinut Phoenix Wright Ace Attorney -pelisarjasta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun ompelin puvun, mutta se onnistui oikein hyvin. Asu oli sinällään helppo, sillä kaikki osat ovat nykypäiväisiä vaatekappaleita ja sain ostettua kaiken itse pukua lukuunottamatta valmiina, sekä tietysti peruukki oli alkuunsa aivan toisenlainen. Peruukki itsessään onnistui odotuksia paremmin - se ei tosin ole täysin samanlainen lähdeteoksensa kanssa, enemmänkin samasta mallista luonnollisempi malli. Olen siihen hyvin tyytyväinen.
Oikella on Tracon V:ssä sunnuntaina ollut Guy Cecil pelistä Tales of the Abyss. Olen tähänkin pukuun itse hyvin tyytyväinen, ottaen huomioon melko kiireaikataulun. Peruukin stailaus oli melkein ruusuilla tanssia, mutta se vaatii vähän siistimistä ja muutaman piikin suunnan vaihtamista. Samaa pukua tulen käyttämään myöhemmin tässä kuussa pidettävässä Abyss-photoshootissa, mihin mennessä korjailen pikkuvikoja sekä teen kunnon miekan tuon halpismuovikatanan tilalle. :,D Shootista tulee luultavimmin tunnelmia ja kuvia tännekin.
Sanottaisiinko niin, että alkuni cosplayn parissa oli luultavasti - toivottavasti - tavalliseen tapaan hieman ontuva, mutta kehitys on lähtenyt liikkeelle eikä pyöriä voi enää vauhdista pysäyttää. Yritän jatkuvasti imeä muilta oppia mitä voisin tehdä paremmin, ja toivottavasti se tuottaa hedelmää ajan saatossa. Tie on pitkä ja useinkin aika kuoppainen, mutta ei kuitenkaan liian lannistava. The show must go on!

In the year 3000 - katsaus tulevaisuuden suunnitelmiin

Copypastaa livejournalistani mutta who cares %D
Ensi lukuvuosi tulee olemaan rankka. Kouluun panostamista, suunniteltu ahkerampi punttisalilla käynti ja muut harrastukset including piirrustusprojektit, kitaran soittamisen treenaaminen, siskolle ylppärimekon sekä oman vanhojen puvun ompelu.. Riittääkö siinä aikaa cosplaylle?
Jollain tasolla tekisi mieli vain jättää pukujen teko hetkeksi ja olla ottamatta paineita ollenkaan sen suhteen, mutta toisaalta, tänä vuonna paineet sijoittuivat aivan conin eteen kun en talvella tehnyt juuri mitään kesän pukujen eteen.. Hmm.
Saisinkohan tehtyä talven aikana hiljalleen pukua niin, että ei tulisi viime hetken paniikkia?
Se voisi olla hyvä tavoite - asettaa pieniä rajapysäkkejä, niin että takki on tiettyyn päivään mennessä valmis, peruukki kuukauden päästä siitä, jne jne.
Ensi vuoden coneja ajatellen ajattelin painottaa pääasiasa vähän muuhun kuin pukuiluun ja hengaukseen. Aion kiertää useampia ohjelmia kuin ennen sekä johonkin coniin tahtoisin myös vänkäröimään ja näkemään hieman conia toisesta näkökulmasta, ja tietty auttaa conin pitämisessä. Taidekujallakin ajattelin jossain conissa piipahtaa ja koittaa hieman saada tuottoa, ja sitä varten pitää panostaa piirtämiseen sekä muuhun materiaaliin mitä voisin sitten myyntipöydälle lätkäistä.
Mutta jos puvuista puhutaan, mitä sitten tekisin ensi kesäksi?
(..ai niin, taisinkin jo selittää näistä puvuista jotain aiemmin. Koittakaa kestää selitysintoani. :,D)
Yuri Lowell (Tales of Veperia) on luultavasti seuraavana vuorossa, eli olisi seuraajana Kratoksen aloittamalle ja Renegaden sekä Guyn jatkamalle Tales -putkelle. Ajatukset ovat jo tykänneet valua epäsopivina hetkinä siihen kuinka laitan Yurin peruukin tai että sopisivatko purjerenkaat kengänreunoihin.... ´ v `;;
En ole pelannut itse peliä, nähnyt vain joitakin pätkiä sekä leffan (mikä kylläkin sijoittuu ennen peliä), mutta Yuri on aivan mahtava persoona - badass, oman tiensä kulkija, ja.. noh, en nyt osaa selittää. Cool tyyppi. Siihen kun yhdistää hienot vaatteet, joiden kanssa joutuu tekemään hieman aivotyötä mutta ei kuitenkaan tarvitse mitään ammattitaitoa saadakseen osaset toimimaan, sekä mahdollisesti tulevaisuudessa siintävä Vesperia -ryhmä (ainakin Yuri, Estelle, Rita ja Repede) .... jotain niin hienoa.
Puku olisi myös sellainen, että jos itse olen tyytyväinen siihen, voisin pienten haaveideni mukaan osallistua johonkin cosplay-show'hun tai ehkä jopa kilpailuun. Pitää katsoa kestääkö kantti.
Lisäksi pääsisin jatkamaan miekantekemisen opettelua, jonka aloitan Guyn miekan kanssa. c: Ellen sitten tee jotain über-erikoista miekkaa.
JA PUPUNKORVAT <3
Kandidaatti numero kaksi Yurin jälkeen on Ike (Fire Emblem: Path of Radiance). Ja taas peli, jota en ole pelannut alkua enemmän, köhköh. >_> Mutta FE:n tapauksessa olen sentään nähnyt kun siskoni on pelannut sen kokonaisuudessa ja vähän lisääkin.
Ike on vähän tyhmä ja hidasälyinen, mutta hyväsydäminen ja luotettava. Sanoisin että ainakin alku kuulostaa minulta (hehe), ja muutenkin Ike tuntuu hahmolta johon voisin eläytyä suhteellisen helposti - kumpikaan meistä ei ole valtavan puhelias eikä päätä ole liian suurella älykkyysosamäärällä pilattu, mutta kaveria ei jätetä. :D
Lisäksi pääsisin leikkimään pitkään himoinneeni tekonahkan kanssa, jota en luultavasti pääsekään käyttämään Yurin vyöhön sen selkäpuolella olevan kangasmaisen solmimistavan takia. Mutta taas Iken vyö, rintasuojus ja ehkä myös nuo säärystinjutut.. *______*
Lisäksi muita hyvin houkuttavia pukuja olisivat nuori Klavier, Vaan, Shih-na..

...
SEKÄ KURIBOH JA ELIZABETH

eeppisyyden huipentumat