Ajatus cosplayblogiin kehittyi muiden pukuharrastusta käsittelevien blogien myötä. Nyt kevään myötä olen täyttänyt luonnos/random-blogini cosplayjutuilla eikä loppua varmaankaan näy, joten kokeilen näin pelkästään kyseiseen asiaan keskittyvän blogin pitämistä. Itse ainakin tykkään lukea muiden ajatuksia cosplaysta harrastuksena, pukujen etenemisestä ja muusta siihen liittyvästä, joten päämääränä on että joku muu saisi samanlaisen, edes pienen ilon tai tyytyväisyyden tunteen lukiessaan selityksiäni. Tai sitten vain puran pääni sisällä pyörivää myrskyä tekstin muotoon, niinkuin olen jo aiemminkin tehnyt. Ei sillä niin suurta väliä, vaikka kukaan ei tänne eksyisikään.
Yritän erittäin ovelasti yhdistää tähän postaukseen tyypillisen kirjoittajainfon ja vähän omaa pukuilun historiaani, hehe.
Olen siis nimimerkki Juusto, 17-vuotias tyttö/nainen Uusimaan läänistä, ja koen olevani uudemman polven anime- ja japaniharrastaja. Ensimmäinen kontakti japanin populäärikulttuuriin oli lapsena piirretyt, kuten Pokémon, Digimon ja Hopeanuoli, sekä ensimmäinen Dragon Ball -pokkari kun se kauppoihin ilmestyi ja tarttui siskolle matkalukemiseksi Teneriffalle. Tuon DB:n jälkeen on kiinnostus alkanut hiljalleen kasvaa sitä mukaa kun Suomeen rantautui useampia mangasarjoja, kuten Ranma ½ joka nököttää siskon hyllyssä yhdessä ostettuna. Jossain vaiheessa löysin netin salat ja tähän päivään mennessä on tullut löydettyä jos jonkinmoista sarjaa, materiaalia, foorumia, yhteisöä ja kaikkea muuta. JRPG:t ovat liittyneet vahvasti mukaan mieltymysten kaartiin ja muutamat japanilaiset bändit ovat vakiinnuttaneet paikkansa "hyviä bändejä joiden kuuntelua vaihtelen fiiliksen mukaan" -kategoriaan.
Cosplayharrastukseen törmäsin kunnolla toisessa tapahtumassani, Animecon IV:ssä jossa olin siskoni ja kaverimme kanssa, siskoni cossatessa Inoa Narutosta. Emme olleet paikalla kauaa, emme käyneet missään ohjelmassa ja sisälläkin vain kerran valtavasta tungoksesta huolimatta, mutta siitä se lähti. Tekstiilityön tunneilla ryhdyin ompelemaan omaa cosplaypukua, ja piipahdinpa myös puutyöluokan puolella.
(Ja älkää välittäkö noista randomeista pisteistä, kuvat eivät suostu asettumaan..)
En sitten yhtään helpompaa ensimmäistä pukua löytänyt.. Kyseessä oli siis Link pelistä The Legend of Zelda: Ocarina of Time. Tätä en halua muistellakaan, enkä edes olisi halunnut ruveta kuvia penkomaan.. Mutta se on se legendaarinen ensimmäinen puku, huolimatta kaikista vioistaan ja vääryyksistään. Jostainhan se on pitänyt aloittaa.
Linkin tunikan olen tehnyt pari vuotta myöhemmin uudestaan ysienpäiväksi kouluun, mutta siitä en löytänyt kuvaa.
Animecon VI, ja Kratos Aurion pelistä Tales of Symphonia. ... Ja tästä en edes sano mitään. Häpeän että tästä on edes kuvamateriaalia jäljellä. Con meni pelkästään hengatessa, päähäni oli jotenkin pinttynyt ajatus että kuka mitään ohjelmia kaipaa, mikä loppujen lopuksi oli aika ankeaa. Ei enää koskaan.
Animecon VII, kesä 2009, ja kaksi pukua (oikeastaan kolme, mutta koska lauantain oc-pukuilu sisälsi vain normivaatteita niin sitä en nyt ihan laske, niinkuin samaa pukua ekassa Desuconissa). Vasemmanpuoleinen on Renegade-soturi pelistä Tales of Symphonia, oikealla armeijapuku Fullmetal Alchemistista. En ollut kukaan tietty hahmo, paitsi Cosplaydeitin ajan olin pienessä juontohommassa Hawkeyenä, ja joku tuli kysymään olenko Milla Olivier.. :,3
Pukujentekotaito alkaa karttua, selvää etenemistä näkee edelliseen *köhköh* ja nyt jonkinlainen asennoitumisen muuttuminen ja homman sisäistäminen alkaa. Toivottavasti vähän parempaan suuntaan.
.
CosplayGaalassa 2010 "kierrätin" (eli tein peruukin hankkimista lukuunottamatta kokonaan uudelleen) aiemman Kratoksen. Kasasimme samaiseen tapahtumaan viiden hengen Symphonia-ryhmän ja osallistuimme ryhmäkilpailuun. Kokemus oli oikein mukava, ja olisi hauskaa osallistua uudellene ryhmäkilpailuun, varsinkin jos on yhtään samanlainen porukka kuin tuolloin; kaikki olivat mukavia ja esitys sujui ihan mallikkaasti.
Tässä on myös ensimmäinen peruukkistailaukseni. Liima- ja lakkaköntit eivät ole kovin kaunista katsottavaa, samoin kuin se että en kokeillut sitä kertaakaan päähäni muokkauksen aikana vaan pelkästään lopuksi ja se olikin sitten aika kamala tositoimissa, mutta kokemusta ainakin kertyi. Opin aika paljonkin seuraavaa kertaa varten.
(Kuvasta kiitos Miika Ojamolle!)
Sitten tuleekin vuoroon viimeisimmät puvut. Ensiksi on Desuconissa 2010 debutoinut Phoenix Wright Ace Attorney -pelisarjasta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun ompelin puvun, mutta se onnistui oikein hyvin. Asu oli sinällään helppo, sillä kaikki osat ovat nykypäiväisiä vaatekappaleita ja sain ostettua kaiken itse pukua lukuunottamatta valmiina, sekä tietysti peruukki oli alkuunsa aivan toisenlainen. Peruukki itsessään onnistui odotuksia paremmin - se ei tosin ole täysin samanlainen lähdeteoksensa kanssa, enemmänkin samasta mallista luonnollisempi malli. Olen siihen hyvin tyytyväinen.
Oikella on Tracon V:ssä sunnuntaina ollut Guy Cecil pelistä Tales of the Abyss. Olen tähänkin pukuun itse hyvin tyytyväinen, ottaen huomioon melko kiireaikataulun. Peruukin stailaus oli melkein ruusuilla tanssia, mutta se vaatii vähän siistimistä ja muutaman piikin suunnan vaihtamista. Samaa pukua tulen käyttämään myöhemmin tässä kuussa pidettävässä Abyss-photoshootissa, mihin mennessä korjailen pikkuvikoja sekä teen kunnon miekan tuon halpismuovikatanan tilalle. :,D Shootista tulee luultavimmin tunnelmia ja kuvia tännekin.
Sanottaisiinko niin, että alkuni cosplayn parissa oli luultavasti - toivottavasti - tavalliseen tapaan hieman ontuva, mutta kehitys on lähtenyt liikkeelle eikä pyöriä voi enää vauhdista pysäyttää. Yritän jatkuvasti imeä muilta oppia mitä voisin tehdä paremmin, ja toivottavasti se tuottaa hedelmää ajan saatossa. Tie on pitkä ja useinkin aika kuoppainen, mutta ei kuitenkaan liian lannistava. The show must go on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti