Soditaan siisteissä silkkikaavuissa ja minihameissa - Fire Emblemin valloitusretki

(Varoitus! Kannattaa lukea pienellä trollausmielialalla, sillä siinä samaisessa mielentilassa ja unenpuutteella höystettynä tämä on kirjoitettu. Ettei kukaan turhan tosissaan lue.)

Koska olen laiska ja taas vaihteeksi saamaton ihminen niin hyvin toivotan näin hieman jälkikäteen eri juttunsa yhteydessä hyvät joulut kaikille ja pahana ihmisenä länttään jonkun toisen piirtämän kuvan tähän joka hienosti siirtää aiheen joulusta siihen mistä ajattelin kirjoittaa:

Geoffreyllä ja Kieranilla on taas hubaa. (klikkaa kuvasta kuvan piirtäjän tunnuksille, ja kaikkihan käyvät siellä etteivät luule et olen muka piirtänyt tän)

Kas niin kaikki kuulijat, päivän aiheena on Fire Emblem! Jos joku ei tiedä kyseistä nimeä, lyhyt yhteenveto; Fire Emblem on tähän mennessä 13-osainen taktiikkapohjainen pelisarja, joissa jokaisesta löytyy sota, uusi (tai yhdestä aiemmasta pelistä tuttu) manner/maailma ja pelaajan tulee hakata toinen valtio joka on yhtäkkiä muuttunut pahaksi ja päättänyt valloittaa parit muut maat. ...Ainakin oman käsitykseni mukaan näin, olenhan vain pelannut kahta ja nähnyt pelattavan yhteensä neljää kolmestatoista.
Siinä mielessä FEt eroavat muista vuoropohjaisista japsipeleistä siten, että aseissa on käyttöraja (huonoissa yleensä 40 kertaa, parhaissa 5) ja aina pitää olla kaupassa ostamassa uutta kun vanhat loppuu, ja pelissä tietyn rajan ylitettyään saa koko ajan olla tuskailemassa kun jollekin hahmolle kasautuu kesken kentän kaikki aseet, joissa on enää yksi tai kaksi käyttöä jäljellä. Yritä siinä sitten hakata yhdessä muutamassa vuorossa tuhatpäinen pahisläjä ennen kuin ne omalla vuorollaan hakkaavat sinut! Tämän lisäksi tallennusmekaniikka aiheuttaa päänvaivaa. Toisessa pelaamassani FE:ssä (numero 9, Path of Radiance, jossa kyllästyin kentän..14 kohdilla...) tallentaa pystyi kenttien välissä sekä yhden kerran kentän aikana niin, että kun tallennuksesta jatkoi niin se katosi ja kuoleman korjatessa joutui ottamaan koko kentän uudestaan. Seuraavaan numeroon, kymppiin eli Radiant Dawniin asia korjattiin ilmesesti niin että tallentaa pystyi milloin vain ja kuinka useasti tahansa kesken kentän. Sitten taas toisessa pelaamassani (numero 8, Sacred Stones) oli tämä sama tallennustapa eli milloin vain ja kuinka useasti haluaa, mutta siihen liittyi eräs hyvin paska juttu. Peli nimittäin tallensi automaattisesti ilmeisesti jokaisella - tai ainakin joka toisella - tapahtumahetkellä. Tämä siis tarkoitti sitä, että jos sammutat kesken kun pahis on juuri hakannut kuoliaaksi jonkun hahmosi, kun jatkat kentänkeskeistä tallennusta niin se jatkaa juuri sopivasti siitä kun se pahis on juuri hakkaamassa hahmoasi. Ei kivaa. Vedä siinä sitten joku tappajakenttä viiskyt kertaa alusta!

Ashnard vahtii, ettei merkintään tule liikaa tekstiä putkeen ilman kuvia. FE 9:n pääpahis btw.

Tästä hahmojen lahtautumisesta päästäänkin itse hahmoihin, joihin yllättäen keskityn. Sarjan jokaiseen peliin on ympätty tajuton määrä hahmoja, etenkin jos lasketaan kaikki npc-hahmot (paitsi randomit kyläläiset jne) mukaan, mikä tarkoittaa upeiden vaatetusten ja valinnanvaikeuksien kirjoa, kun tappeluihin saa valita vain sen rajatun määrän hahmoja eikä kaikkia ole viisasta tappeluttaa tasaväkisesti loppua ajatellen. Tähän lisätään vielä sekoittamaan se realistisuus, että kerran tappelussa kuollutta hahmoa ei voi enää käyttää (juonelle tärkeät hahmot poistuvat käytöstä mutta hyppelevät mukana muuten) - ja kuvitelkaa tilanne, kun pitkän, puuduttavan ja vaikean kentän ihan lopussa joku kupsahtaa. Siinä saa sitten kiristää hammasta ja joko kestää hahmon kuolema (etenkin kun esimerkiksi myöhemmin muut puhuvat sen kuolemasta tai se mainitaan loppuyhteenvedossa) vai ottaa uusiksi, etenkin kökömmän tallennustilanteen omaavissa peleissä. Yleinen linja on ollut että kaikki pidetään hengissä, ja sen yhden kerran kun Sacred Stonesissa olin rättiväsynyt yhteen kenttään ja annoin viime metreillä tapetun Rossin pysyä vainaana, kaduin sitä älyttömän pitkään. Asiaa ei myös suinkaan helpottanut siskon syyllistäminen asiasta. ._.
Mutta! Nopea hyppäys vielä syvemmälle aiheeseen; erilaiset hahmotyypit. Sarjassa on monia eri ammatteja hahmoille ja yli kymmenleveliset yleensä voi muuttaa korkeampaan ammattiin. On perinteistä maagia ja soturia, palkkatappajaa ja varasta, miekkamiestä, paladinia, jousiampujaa.. Mutta nyt en keskity suoranaisesti siihen, vaan suuntaan näkökulman hieman enemmän cosplayn suuntaan - hahmotyypit vaatetuksen perusteella. Ja koska oma cosplayharratukseni on lähtökohtaisesti "kivalla tyypillä on kivat vaatteet"-pohjainen, nappasin ensin lempihahmojani (ja samalla niitä joita haluaisin myös cossata) ja niiden pohjalta tein jaottelun asutyyppeihin. Tässä myös huomaa Fire Emblemien kaavamaisuuden, vaikka hahmoja onkin vain kolmesta pelistä; nopean tutkailun perusteela samantyylisyys on aika lailla kaikissa peleissä.

Kategoria 1: Panssaria panssarin päälle

Kieran ja Geoffrey (Radiant Dawn)

Petrine (Path of Radiance), Haar (Radiant Dawn), Minerva (Shadow Dragon)

Tyypilliset ammatit: paladin, wyvern rider, pegasus knight, warrior, general..

..eli kaikki panssaria omaavat ainakin Black Knightiin asti. Jos ei tykkää panssareista, älä koskekaan peleihin. Jos rakastat niitä, eikun kimppuun! Niitä nimittäin riittää; monilla on vähintäänkin jonkinmoinen olkasuojus, useilla enemmänkin. Tämä on kerrankin ehkä looginen ratkaisu, toisin kuin ratsastajatyttöjen minihameet, sillä panssarihan suojaa oikein loistosti teräviltä asioilta. Sitä kuitenkin tuppaa kertymään monillekin hahmoille melko lailla, virallisten tankkien eli sotilaiden lisäksi ratsastaville teränheiluttajille - kakki viisi kuvassa olevaa hahmoa ratsastavat, kolme hevosella ja kaksi wyvernillä (lohikäärmeen tyyppisellä otuksella, mutta ei kuitenkaan lohikäärmeellä - kunnon loharit ovat ihan eri asia). Lisäksi mitä korkeampi "arvo" tai ammattiluokka on, sitä krumeluurimpi on suojausvarustuskin. Esimerkiksi Kieranin asu on Path of Radiancen alussa tällainen, sitten luokan vaihtuessa se on astetta coolimpi (toisista ammateista ei ole kuvia), ja ylhäällä oleva otos on Radiant Dawnin alkupuku, jolloin hän kuuluu Holy Guardiin. Aika mäheetä. Ja ihan varmasti sitten, kun osaan tehdä panssareita, niihin yksityiskohtia ja rypyttää niitä kauniisti, niin ihan varmasti teen Haarin ja Minervan. Ihan varmasti!

Kategoria 2: Kaapumiehet ja minihamenaiset

Knoll ja Arthur (Saced Stones), Rhys (Radiant Dawn)

Tyypilliset ammatit: mage, cleric, monk, pegasus knight, naisilla mikä tahansa, korkea-arvoinen npc-hahmo..

Kaikki varmaan tietävät, että tietyissä yhteyksissä miehillä on runsaasti päällä ja naiset juoksentelevat minihameissa (esimerkkinä japanilaiset koulupuvut)? Sitä on myös Fire Emblemissä. Etenkin taikaa käyttävillä se tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin mitään muuta - harvoja poikkeuksia ovat ainakin pidemmän hameen omaava Lute ja Calill, joka, no, on samassa asiassa mutta eri näkökulmasta. Miehillä taas näkee paljon useammin nilkkamittaista kaapua tai kaapu-housuyhdistelmää, missä ei sinänsä ole mitään valittamista. Siveelliset miehet.. Ja onhan kauniisti laskeutuva kangas hienon näköistä. Ja hulmuaa hienosti tappeluissa!

Tässä kolmen kuvasarjassa tulee myös hyvin esiin pelisarjan toistuvat hahmot - Arthur ja Rhys, köhköh. Eikä suinkaan jokaisesta pelistä löydy sekä vihreää että punaista ratsastajasotilasta.....

Kategoria 3: Liehu, lärpäke, liehu

Ewan ja Colm (Sacred Stones), Tormod (Radiant Dawn)

Tyypilliset ammatit: mage, thief, ..oikeastaan mikä tahansa....

Ehkä suosikkiasiani Fire Emblemin hahmosuunnitelijan/-suunnittelijoiden tuotoksissa - hulmuavat, heiluvat asiat! Viitat, kangaspalat, narut, äärettömän epäkäytännölliset ja epäloogiset ja tarpeettomat jutut, jotka näyttävät hienolta kuvissa. Me likes! Tähänkin voisi heittää about sen miljoona esimerkkiä - Sothe, Bastian, Astrid, Soren, Mist, Tibarn.... Todella monelta hahmolta löytyy jotain uloketta, josta vihollinen saisi helposti kiinni ja vähän mätettyä miekalla mahaan - ellei sitten ole kaukoaseiden käyttäjä. Ilmeisesti ne ovat liian cooleja jättää pois, ja onhan se nyt aika pieni epäloogisuus jos katsoo yleiskuvaa. Ja ketään tuskin häiritsee kivat heiluvat tilpehöörit! (Kuvasarjan eka, Ewan, kuuluu mekein myös minihamemaagikastiin. Sillä nyt vain sattuu olemaan minishortsit.)

Kategoria 4: Sulkaa, karvaa ja suomua hyvin sekalaisesti

Ranulf, Naesala ja Nailah (Radiant Dawn)

Koska Rajaion (Path of Radiance) oli ainoa näistä joilla oli pieni kuva, saa hän pitää haamunaamansa seuranaan, hoo!

Kategorian nimi siitä, kun kaikki kuvissa olevat sattuvat olemaan laguzeja (omaavat ihmis- sekä eläinmuodon, oma lajinsa) - Ranulf on (sininen!) kissa, Naesala korppi, Nailah susi ja Rajaion lohikäärme. Tietty on myös kaikkea muuta kuin laguzeja, siis kaikki muut joille nyt en omaa kategoriaansa tehnyt. Hip hip!

Kauniisti tiivistettynä: Perkele, miksi Fire Emblemeissä on niin paljon pirun hienoja pukuja, ihmisikä ei riitä kaikkien cossimisesta haaveilemiseen! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

Naesala's smexy hair flip, now in 3D!

http://serenesforest.net/media/fe9illust/m/sothe.jpg

Pehmeitä paketteja muttei suinkaan joulupukilta - operaatiot mini-Rappig ja Cyndaquil

Viime jaarittelusta vierähtikin jo jonkin aikaa, kun ei oikein ollut materiaalia. Nyt kuitenkin sain kaksi pientä projektia valmiiksi, joista ajattelin vähän sepostaa ennen kuin otan joululomalla Yurispurtin; tavoitteena saada paita, housut sekä liivitsydeemin perusompelu valmiiksi. o/ (Ja pahoittelen jo nyt jos on kamalasti typoja, en osaa kirjoittaa siskon läppärin näppiksellä ja muut tietokoneet on huollossa tai pimahtaneet.)
Operaatio numero yksi, Cyndaquil. Lupasin Mintsulle 18-vuotissyntymäpäivälahjaksi kyseenlaisen pehmolelun, ja sitä sitten väkersin deadlinea edeltävän viikon. Jokin ihanan pörröisenpehmeä kangas olisi ollut ihana, mutta en löytänyt yhteensopivia sävyjä ja materiaaleja, joten ostin huopaa. Se itse asiassa sopii aika loistosti tulityypin pokelle, varsinkin kun se oli todella halpaa. 8,D

Cyndis kuin se on. Ja nyt vasta tajusin että sen kädet ja jalat onkin vaaleat SHIIIT--

Ta-da, alaston Cyndis! Ja näyttää siltä kuin sillä olisi melkein kuin kaksoisleuka, öh. Kynnet ja sieraimet puuttuu mutta mitäs pienistä.

Siitä tuli pieni, pyöreä, pehmeä ja hieman epämuodostunut. Mutta ei anneta sen haitata! Pään kanssa meinasi olla pirunmoiset ongelmat; ensimmäiset kokeilukankaat lensi suoraan roskiin kun en osannut, ja onneksi tästä tuli ihan kelvollinen. Nokka (vai mikä tuo nenä nyt onkaan...) jäi hieman jännäksi, mutta mielipidekysymys. Oli kiire, stressasi kun samalla viikolla piti saada tämä sekä kolme piirrustusta valmiiksi, niin en takertunut liiaksi yksityiskohtiin (ja miksi tuntuu että sanon tämän joka kerta kun joku menee vähän vinksalleen..? '_';)
Joku varmaan ihmettelee noita nappeja, ja jos ei nähnyt jo vilausta alla olevasta kuvasta, niin siinä selitys;

I'm bringin' sexy flaming back, yea!

Irroitettavat liekit, whoo-o! Harmi että hyvä idea päätti kusea aika rajusti, mutta yritin ainakin. Suunnitelma A oli ostaa punaista tarraa ja leikata siitä nuo punaiset pyöreät läntit, mutta taas jotenkin aika ja jaksamus esti lähtemästä etsimään oikean väristä tarraa muualta kuin vakio-Eurokankaasta. Hyppäsin siis suunnitelmaan B, joka sisälsi nappeja ja reiät liekkien alapuolella. Muuten hyvä, paitsi että liekit tykkäävät hypähdellä irti joko kosketuksesta tai omia aikojaan. |: Noh, pitää kehitellä siihen jokin uusi systeemi miten ne pysyisivät. Vaikka musta kuminauha ympärille jos ei muuta...
Seuraavaksi onkin vuorossa toinen tähtivieraamme, mini-rappig! Lupasin Ellalle pienen rappigpehmon konfirmaatiolahjaksi, eikä tämä ole suinkaan myöhässä, ehei... Mutta aika hyvin ottaen huomioon kuka on tekemässä, vain noin puoli vuotta viiveellä!

How 'bout some eyes? (eli kuinka tein löytöretken äidin vanhaan ompelulaatikkoon ja sen nappikasaan)

Pikkupossu on tehty samoilla kaavoilla ja samasta kankaasta kuin edeltäjänsä Guke, mutta hieman simppelimpi. Häntä ja korvat ovat ikävä kyllä vain tyhjät ja heiluteltavat. Olisin halunnut niihin rautalankaa sisälle, mutta en löytänyt muuta kuin hullun paksua rautista jota saa kaksin käsin vääntää eikä se silti taivu juurikaan. :\ Parempi kuitenkin näin kuin että ne olisivat kuin rautakanget. Silmiä mietin myös pelkiksi langoilla tehdyiksi, mutta musta lanka on päässyt loppumaan, olin taas mukamas niin kamalassa kiireessä ja olisin feilannut ne kuitenkin. Sieraimetkin jätin tekemättä kun nekin olisivat kuitenkin menneet päin mäntyä, ja tuo on simppeliydessään suloinen~

Guke päätyi lapsenvahdiksi..

Seuraavaksi pitää päättää, heitänkö possumussun postiin vai annanko seuraavassa miitissä. Pitää kysyä tulevan omistajan mielipidettä kun seuraavan kerran osutaan meseen. :,3 (ellei joku Jyskyläinen halua välittää viestiä jos/kun lukee tämän?)

Kuin kaksi marjaa - ei kun siis kolme marsua?

(Ja loppuhuomautuksena - miten voikaan olla näin fiilareissa kun kuuntelee Avatarin (sininen nuoli, ei alienit) soundtrackia. <3 Etenkin agni kai ja Irohin laulu ;_; (Avatar-cosplaygroup inspiration rising!)

TITTITTIDIDIDITITTITTIIDI.. - FT-miitti II

Finnish Tales -ryhmän virallinen tunnusbiisi on luultavasti tämä, ainakin sen perusteella kuinka monta kertaa sitä "tittidi"tettiin vuorokauden sisään.

Gangsterit kokoontuivat.

Niin siis, tällä kertaa suuntasimme Jyväskylään Elzyn luo. Minä ja Minna pakkasimme auton täyteen roinaa ja lähdimme hurmaavaäänisen navigaattorin kanssa hurruttamaan kohti Riihimäkeä. Sieltä nappasimme kyytiin Voronan, ja seuraava pysähdys oli Lahden rautatieasemalla, mistä otimme vielä Aselean ja Sannan matkaan. Mystisesti eteen ihmestyvän Mineraalikuljetuksen, meitä jahdanneen rekan sekä "kuljemme valoa kohti" -lumimyrskykuuron päätteeksi saavuimme turvallisesti perille Elzyn luo, missä Ella, Kit ja semla olivatkin jo.

Miittiin kuului muun muassa Mapen pikavisiitti skypessä ja mesessä, syömistä (no shit), keittiössä hengausta, Tales of Vesperian pelausta ja Zagin samanaikainen voitto ja häviö, näytteitä Dissidiasta, Hakuokista ja ToR- ja ToE-ryhmäkaavailujen valaisemista, kaupunkikierros ja shoottauspaikkasuunnittelua, Glee sekä hyvin, hyvin HYVIN paljon pelkkää randomia sekä puhumista ja juttelemista ja kaikenmoista.

Miitti oli taas aivan mahtava! <3 En ennen ryhmän muodostumista olisi uskonut, että kokisin tällaista alkuun tuntemattomien ihmisten kanssa - kaikki ovat niin ihania, hauskoja ja huumorintajuisia ja samalla aaltopituudella. Sulan jo kun ajattelen seuraavaa tapaamista - suunniteltuja paikkoja olisi kolme eli meillä, Kotkassa tai toisessa paikassa Jyväskylässä. Huono puoli on se, että välimatkat ovat pitkähköt, mutta erittäin hyvä homma ettei kuitenkaan ole puolen Suomen mittaisia välimatkoja, paikkakuntia ei ole niin runsaasti kun jokaisessa asuu useampi (paitsi Riksu :c) ja liikenneyhteydet ovat melko pelaavat jos autoa ei ole saatavilla. Thumbs up.

Miitistä jäi hyvin vahvasti näin väsyneenä paluumatkan (ja muutenkin loppuajan) hahmoroolit. Yuri ja Raven kantavat herrasmiesmäisesti (eli >:|-ilmeellä) naisten laukut, Raven jätetään tankkaamaan auto ja se katoaa, Zagin tekstarivainoaminen.. Näistä pitää kehittää jotain kuvallista antia.

En viitsi kovin paljoa heittää kuvia, sillä ne ovat kaikki snapshot -tyyppisiä otoksia with lots of derp-faces, enkä halua saattaa ketään epämukavaan tilanteeseen laittamalla jostakusta oikein hämärän kuvan... (Jos näistä joku häiritsee niissä esiintyviä niin ilmoittaa toki!) Mutta illan hämärtyvinä tunteina, kun sain melkein ahdistukseksi nousseet koulujutut tehtyä, purin helpotustani ja miitti-intoa kuvallisesti. Enjoy!

Roolijako. Guke-rappig tuuraa Mapea koirana.

Then we was all LOL (eli "ai kamera ottaakin sarjatulta ajastuksella"-hetki.)

Näihin tunnelmiin!

Mikä missä milloin miten miksi - Vuoden 2011 consuunnittelu

Koska Yurin kanssa tulee hidasteltua ja operaatiot Pikkupossu ja Huopapokemon ovat vasta alkutekijöissään, on tämä merkintä taas hieman tekstipainotteise
mpi. Ja kokonaan ilman kuvamateriaalia, gasp!
Vuosi 2011 lähestyy vääjäämättä, enää  kuukausi ja 12 päivää. Kuvitelkaa! Tulee joulu ja uusi vuosi ja.. ja ensi vuoden conit. Niitä onkin tulossa melko kiitettävä määrä, sekä suuret ja vakituiset, pienet ja vakituiset sekä ilmeisesti muutama uusi tulokaskin. Vielä näin aikaisessa vaiheessa on hankala lyödä lukkoon omia menemisiä, mutta pidän pitkälle suunnittelusta. Varsinkin kun ainakin muutaman conin osalta on tulossa vaikeita päätöksiä. Joten, alustavaa ensi vuoden Conkalenteria à la Juusto!

Aloitanpa tästä hyvin häilyvästä tapauksesta CosplayGaalasta ei ole kuulunut mitään ensi vuoden suunnitelmien osalta, mutta toivon hyvin hartaasti, että se pidetään. Helsinki on lähellä, yhden päivän tapahtuma on mukavaa vaihtelua ja pidän ylipäätään koko cosplaypainotteisesta ideasta. Olen kokenut Gaalan niin puvussa kisaajana kuin normaalikuteissa seuraajana, ja täytyy myöntää että jälkimmäinen oli itselleni mukavampi. Kisaajille oli kyllä hyvät puitteet, oli mukavan rento systeemi ja kaikki hoitui ilman ongelmia, mutta pidin enemmän siitä, kun Mapen kanssa istuimme melkeinpä koko päivän samoilla paikoilla ja seurasimme ohjelmaa. Välillä kävimme syömässä ja pidimme seuraa Aselealle, ja se toimi! Kisaajana harmittelin ohjelman ohitse menoa kun piti olla tuomaroinnissa, pukuhuoneessa, kuvauksessa.. mutta se ei missään nimessä ollut huono kokemus.

Desucon 2011, 18.-19.6.2011
Puku: Vanhojen kierrätystä?? / Phoenix "Hobo" Wright??
Desucon on the must. Molemmissa aiempina vuosina olen käynyt, aina on ollut erittäin mukavaa. Desuun liittyy myös ah niin suuret ja vaikeat ongelmani conkesää koskien; taidekuja ja vänkäröinti. Haluaisin kokeilla kumpaakin, istua taidekujalla pöydän takana myymässä tavaraa ja juttelemassa ihmisten kanssa, ja vänkäröinnillä auttaa conin rakentamisessa ja ylläpidossa sekä nähdä kulissien taakse. Mutta Desu on kuitenkin ollut itselleni se Suuri Con, missä on paljon aikaa viettää rentoa ja hauskaa aikaa, nähdä tuttuja, käydä seuraamassa hyvää ja monipuolista ohjelmaa, tanssipeli, myyntipöydät, yöanime (joka tosin tänä vuonna ei onnannut kun kusin meidän majoituksen), kaikki! Tahdon viettää Desuni kuten olen sen aina viettänyt, mikä menisi hyvin paljon ristiin toisena päivänä kujalla kiinni olemisessa ja toisena taas töitä tekemässä. Voisihan yhden päivän vänkäröintitunnit hoitaa pienissä pätkissä ja välillä nakittaa kujalla jonkun toisen hoitamaan pöytää, mutta en usko että pitkän päälle onnistuu. Varsinkin kun kyseisessä conissa on ollut paljon katsottavaa ohjelmaa, että menisi väkisinkin kamalaksi säätämiseksi ja pakostakin jotakin jäisi kuitenkin näkemättä. Mutta tätä voin pohtia koko talven, aina taidekujan ja vänkärihaun aukeamiseen asti.
Puvuista en ole ollenkaan varma vielä, mutta jos aion pukuilla, niin helppo ja mukana puku olisi paikallaan - Hobo-Phoenixin olen ehkä ajatellut kesäksi toteuttaa, ja se sopisi sinne (luultavasti kuumaa hupparia lukuunottamatta; mutta saanpahan tehdä Badger-T-paidan!) "normaalivaatteisuutensa" takia. Ainakin on mukava istuskella päivä taidekujalla tai duunailla ympäriinsä hommissa. Mutta sen näkee sitten. Paitsi jos yksi hyvin paljolti vielä mietinnässä oleva ohjelmanumero toteutuu niin ehdottomasti Guy tai Yuri niskaan.

Tracon VI 3.-4.9.2011
Puku: Yuri Lowell / Vanhojen kierrätystä??
Toinen Traconini tulee olemaan eeppisyyden huipentuma - mahdollisesti jopa 13 hengen Tales of Vesperia -ryhmä ei ole ihan jokavuotinen näky! Toinen päivä siis varattu ryhmäilylle ja kuvaamiselle. Ainakin otaksun, että meno on niin huikeaa etten viitsi irtautua ryhmästä esimerkiksi ohjelmanumeroita katsomaan, ellei moni muukin tee niin. Toinen päivä on ihan auki, joko kierrätän vanhaa riippuen muiden puvunkierrätyssuunnitelmista tai sitten vain pyörin normikuteissa kuvaamassa ja ohjelmissa.

Finncon-Animecon 2011 15.-17.7.2011
Puku: Vanhojen kierrätystä tai ei pukua
Viimeinen Animecon on tässä vaiheessa jotenkin utopinen - vuoden 2009 Animeconin aikaan se oli hämmentävä, melkein pelottavakin ajatus että koko harrastuksen kulmakivi ja ensimmäinen con lopettaisi olemisensa noin vain. Kesällä 2010 taas tuntui itsestäänselvältä, että ei mitään Animeconia tule olemaankaan - itse kävin coneissa oikein sopivaan tahtiin. Nyt kun Animecon taas on, on se hyvin hämmentävää. Pitäisikö olla iloinen vai tympääntynyt? Mutta tuleehan sinne totta kai mentyä, kun Turku ei nyt niin kaukana ole. Tällä kertaa oli ajatuksissa myös käydä hieman enemmän Finnconpuolella, kun ei ole enää sitä aiempien vuosien samaa conitusasennetta vaan katse on avartunut. Tietysti riippuu ihan scifistipuolen ohjelmatarjonnasta, en ole kuitenkaan edes aloitteleva scifiharrastaja vaan vieläkin noobiemmalla tasolla, mutta toivon että sieltä edes muutama ohjelma napsahtaisi sopivasti seurattavaksi. Esimerkiksi 2009 Finncon-puolen Bimbopaneeli oli loistava. Ja puvut hyvin auki, joko kierrätän vanhoja/sen kesän pukuja tai ihan normivaatteissa. Saa nähdä jaksaako Turkuun raahautua edes yhden puvun kanssa, ei se sentään niin lähellä ole.
Näiden "the must"-nimikkeiden lisäksi saattaa tulla visiittejä muihinkin tapahtumiin tai sitten ei; mikään ei ole varmaa vielä, kuten olen varmaan viissataatuhatta kertaa jo sanonut tässä merkinnässä.

To be or not to be, the last one for sure - toteutumattomat puvut

Yurin eteneminen on hieman vaihtelevaa, mutta sitä tapahtuu kuitenkin hyvin hitaaseen tahtiin; siitä ei ole paljoakaan sanomista vielä. Kunnollista etenemistä ja tulevaa Finnish Tales -kokoontumista innolla odottaessa päädyin mesen kautta kuolaamaan itselleni mahdottomia pukuja - useat cosplayblogistit ovat avautuneet haaveistaan, myös niistä mahdottomista, niin päädyn minäkin nyt vähän avaamaan pelkiksi haavekuviksi jääviä hahmoja.



Aloitetaan vaikkapa uusimmasta tulokkaasta  - Beyond the Grave (Gungrave). Yasuhiro Nightow'n art ja hahmodesignit ovat kovasti mieleeni, ja sen takia kyseiseen animeen tutustuinkin - Grave nousi voittamattomaksi suosikiksi, vaikka ei kuitenkaan yltänyt hyperfanityttöilykastiin vaan "jee, kiva tyyppi"-listalle. Vakavahenkisyys ja hiljainen karisma (srsl - hahmo ei sanonut varmaan viiteen ensimmäiseen jaksoon kuin pari sanaa yhteensä! Puheliaisuus nousi mukavasti eteenpäin mentäessä, ja flashbackin loputtua sama uudestaan..) vetosivat, mutta.
Grave ei ole suinkaan pitkä ja jykevä, omista nippelintäytteistä pukua ja _isoa arkkua jossa on ties mitä aseita sisäänrakennettuna_. Periaatteessa hommaa voisi helpottaa Graven toisella asulla, mikä ei kuitenkaan poistaisi proppiongelmaa - ei Gravea ilman arkkua! Eri asia on tietty animessa usein vilistänyt pukuversio jossa hänellä oli vain pitkä nahkatakki ja kalastajanhattu, mutta siinä ei ole enää hahmon tuntua, varsinkin kun silloin pitäisi olla erityisesti kokoa ja oikeaa fiilistä mukana.

Toinen vaihtoehto olisi myös Brandon Heat - joksi Gravea kutsuttiin ennen tiettyä tapahtumaa joka spoilaisi enkä siis kerro haha - ja hänen ensimmäinen (vasemmalla) tai toinen "versionsa" (kolmatta en suostu edes ajattelemaan; lyhyet, taakse sliipatut hiukset eivät vain sovi Brandonille), mutta puvut eivät kamalasti houkuta enkä ole niin kiintynyt Brandonin persoonaan, että melkein pelkästään sen varassa lähtisin luomaan hahmouskottavuutta ja tunnistettavuutta. Joten Grave on suuri ei-ei.



Seuraavana on vuorossa lisää Nightow'n tuotosta. Nicholas D. Wolfwood (Trigun ja Trigun: Maximum) on yksi lempihahmoistani sarjassa, vaikka en hänestä ole kovin yhtenäistä kuvaa saanut; lie mistä johtuu, omasta aivohäröämisestä, loogisen ajattelun puutteestani vai jostain ihan muusta. Mutta kuitenkin, Wolfwood on erittäin symppis kaikkine puolineen, ja lisäplussaa nimestä!
Kuten kuvasta näkyy, ei itse puku ole kinkkistä nähnytkään. Hyvin pitkälti peruspuku pienillä muokkauksilla, onnistuisi, mutta tässäkin tapauksessa se kriittinen ja ratkaiseva kohta löytyy muualta - proppi, The Punisher.



Niille, jotka eivät ole tutustuneet sarjaan tai tiedä siitä muuten juurikaan, Wolfwoodin mukanaan kantama isokokoinen risti sattuu olemaan pyssy. Ristin pitkässä päässä on konekivääriä muistuttava sarjatulitusmasiina, ja vastakkaisesta pystyy ampumaan ohjuksentyyppisiä räjähteitä. Oikein mukavaa siis, ja koko häkkyrän huitomiseen ja tulittamiseen käytetään pääasiassa yhtä kättä tuossa ristin keskellä olevassa pääkalloa muistuttavass väkerryksessä. Aseessa on pari liikkuvaa osaa, ja sen ympärille ei-tappelutilanteissa kääritty, soljin varusteltu nauha lentää ketterästi pois ympäriltä kun tarvitsee täräyttää jotakuta päähän.
Koska olen tämänkin suhteen hyvin pakkomielteinen asiasta, niin ei, ei Wolfwoodia ilman The Punisheria, eikä Wolfwoodia koska en todellakaan tule koskaan saamaan aikaiseksi lähellekään hyvää ristipyssyä.



..Kenellekään ei varmaan jää epäselväksi tämän puvun kohdalla, että mistä kiikastaa. *köhköh* En vain voi sille mitään, että Volug (Fire Emblem: Path of Radiance) on yksi pelisarjan lempihahmoistani (joita on btw ihan liikaa) monellakin tapaa. Ulkonäkö nyt tietysti - eläinpiirteet, tatuoinnit, korut, vaatetus (ja sen puute...), tykkään. Toisekseen Volug ei osaa puhua pelin yleistä kieltä eli leikitään nyt tässä tilanteessa että suomea, vaan hän puhuukin muinaista kieltä. Tällä kielellä ei ole ääntämystä, paitsi yhdessä cutsceneissä esiintyvässä laulussa, joten ei tarvitsisi huolehtia mongerruksestani ja sönkötyksestäni! Kolmas asia on se, että Volug - tai kuten insidevitsiksi kehittyneellä nimellä "Susipoika" - on laguz-lajia, eli pystyy muuttumaan ihmishahmosta eläinhahmoon ja toisinpäin. Tämä ei tietenkään tulisi näkymään cosplayssa, ellen sitten tee fursuitia ja harrasta quickchangea, mutta lisää hahmon pisteitä silmissäni.
Periaatteessa voisin bindata ihonvärisellä kankaalla, kuten monet ovat paljastavissa miespuvuissa tehneet, mutta itse en tahdo lähteä siihen. Vaikka se onkin hyvä keino, erottaa siitä liian selvästi että nyt on nainen hyppelemässä ilman paitaa, eikä se peitä muuta naisellisuutta. Ja nuo vatsalihakset...! Ei tällä kropalla.



Tässä vaiheessa jotkut ovat varmasti "hei, viimein hahmo jonka tunnen!". Kyllä, pakko myöntää; siitä ei pääse yli eikä ympäri, että olen auttamaton Alphonse Elric (Fullmetal Alchemist) -fani. Sekä metallina että lihana. Namnam.
Alphonsen haarniska on ollut jo piitkän aikaa mietteissä taka-alalla. Olisi hyvin eeppinen ja pysähdyttävä näky; (luultavasti) noin kaksimetrinen haarniskakyhäelmä kävelemässä vastaan. Joskus tuli leikittyä ajatuksella haarniskan sisäpuolesta, että miten saisi sen tarpeeksi isoksi niin että kypärän pois ottaessa pää tulee näkyviin, mutta en onneksi ehtinyt suunnitella liikaa - toteutus ei tule luultavasti koskaan onnistumaan.
Arun (ei, en sano "Alin", sillä siitä tulee mieleen beduiinit) kanssa on sama ongelma kuin Graven sekä Woldwoodin kanssa; prop-- ei, vaan materiaali jota en osaa työstää. Softis, lasikuitu, polyuretaani - en tiedä mistä kaikesta tuota voisi edes lähteä kasaamaan - ovat kaikki taitojeni ulkopuolella. Softiksesta osaan tehdä yksinkertaisia muotoja ja muita mahdollisia materiaaleja olen työstänyt vielä vähemmän, joten tulevaisuusnäkymät tämän suhteen ovat melko heikot. Yritän hiljalleen tutustua erilaisiin materiaalivaihtoehtoihin eri pukujen myötä, ja yritän jaksaa uskoa, että vielä jonain päivänä tämä tekele onnistuisi. Mutta ainakin kypärän aion joskus kasata, maksoi mitä maksoi!

..Ja lisättäköön loppuun vielä yksi puoliksi vitsillä mietitty hahmo. Ei todellakaan tule toteutumaan, mutta ajatuksella on hauska leikkiä! Eihän paljas rintakehä, ihoon sulautuvat housut, kaikki lentelevät osaset ja neljä kättä ole haaste eikä mikään. Kyseessä siis yksi summon spirit, Origin (Tales of Symphonia).

"If you want a pact with Origin, then you MUST DIE" kuten eräässä lolz-videossa todettiin.

"Onhan sulla se piiska...!" - miittausta hyvässä hapessa

Otsikko voisi vaihtoehtoisesti olla myös "Kuvitelkaa se Berserkin (tähän-nimi-jota-en-muista) kaksmetrinen veitsi selässä, joulupukin parta naamalla tulemaan sisälle HOU HOU ONKOS TÄÄLLÄ KILTTEJÄ LAPSIA..!"
Mutta siis. Osallistuin tuossa eilen, keskiviikkona ihka ensimmäiseen miittiin cosplayn saralta! Pääkaupunkiseudun Cosplayharrastajien miitti oli kyseessä, tai itse asiassa osallistujien suhteen vapaamielinen kokoontuminen puhustelemaan ja syömään Nezumin älyhyvää omenapiirakkaa.
Olin oman osallistumiseni suhteen alkuun melko arkana, sillä en ole se kaikkein rohkein puhumaan entuudestaan tuntemattomille henkilöille, mutta se oli turhaa - kaikki olivat oikein mukavia ja juttua olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa! Ja junaa odotellessa rupattelu jatkui toisen viimeisenä lähteneen kanssa, vaikka ainakin itseäni alkoi väsymys jo kovin painamaan.
Yksi asia, mikä miitissä oli erityisen onnistunutta, oli sen tuoma juuri sopiva potku persaukseen pukujen teon saralla. Sain kunnon motivaation pakertaa syyslomalla cossien parissa, ja yleensäkin ottaen tuntui, että otin askeleen hieman aktiivisempaa harrastajaa suuntaan. En ikinä tule olemaan mikään tämänhetkisten aktiiviosallistujien kaltainen jokapaikanhöylä ja tietäjä, mutta sanoisinpa etten enää jää taakse leikkimään tuppisuuta yhtä usein kuin tähän mennessä.

..
...ja vielä ehkä se pääsyy, miksi kirjoitan tästä tänne (sen lisäksi että halusin laittaa tänne ainoan kuvani miitistä, jossa Sebastian poseeraa kissapehmon kanssa, mutta en jaksanutkaan hakea kameraa esille, I fail), oli löydökseni jonkun tuomissa Cosmode-lehdissä. Niissä oli huima määrä pukuja Tales-peleistä sekä Ace Attorneystä! Olin aivan huuli pyöreänä, esimerkiksi kun näin Mieu-aiheiset tekokynnet sekä tarkempia huomautuksia Edgeworthin official artin röyhelöstä. Ja ehkä se suurin; Jigoku Sensei Nubea!

Jigoku Sensei Nube: Nube & Tamamo, kakruina kuten luvuissa 224-235. Fanart koska en löytänyt kyseisiä lukuja päällipuolisella etsinnällä.

Kukaan ei varmaan tiedä, että olin jonkin aikaa sitten melkoisesti koukuttunut kyseiseen sarjaan, koska - noh, en tiedä ketään muuta, joka tietäisi sarjan. Olin tiputtaa silmät päästäni, kun vähän aikaa tuijotettuani tajusin, ketkä kuvassa olivat. Tunnistamista helpotti aika lailla Tamamon ihana asetsydeemi:

Sillä on tarkoitus repiä kalloja irti päistä. Ihastuttavaa, eikö?

Ja enkös nyt tee muuta kuin kieri sängyllä kikseissä sarjasta, ja lisäksi pohdin pystyisikö peruukkia parturoimaan niin, että siinä olisi keesimäisesti pidempää kuitua keskellä ja sivuista siilimitassa, hieman aiheesta ohi. Hyvä hyvä.

Hieno puku päällä kohti yhteiskuntamme viimeistä päivää - cosplayn ekologisuus

Tämä aihe on kalvanut mieltäni hyvän aikaa, ja nyt kun on pari tuntia tyhjää aikaa enkä saa itseäni tekemään mitään tärkeää, voisin koittaa saada ajatuksiani kasaan ja kirjoitettua ylös.
Koen olevani hyvin ympäristövalveutunut. En osta aina uusia vaatteita vaan myös käytettynä, käytän julkisia, lajittelen roskat ja olen vegetaristi ja suosin luomua niin paljon kuin se on mahdollista taloudessa, jossa muut eivät ole täysin samalla näkökannalla. Aina löytyy parannettavaa, mutta voisin ehkä sanoa, että olen keskivertoa "vihreämpi", jos en käytännössä niin ainakin aatetasolla - tahdon kuormittaa luontoa mahdollisimman vähän, ja ahdistun helposti ympäristöä koskevista huonoista uutisista.

Sitten kuvaan iskee cosplay. Harrastus, jossa lähtökohtana on tehdä jatkuvasti uutta, vanhojen tekeleiden uusiokäyttö on usein vähäisempää kuin uusien tekeminen. Harrastajat polttavat rahaa kankaisiin, nauhoihin, vetoketjuihin, kenkiin, softikseen, kuka mihinkin - ja jokainen noista materiaaleista on pois luonnolta. Suurin osa kankaista on öljypohjaisia, samoin kuin muistakin materiaaleista, eikä öljyä ole rajattomasti. Juuri tänään Helsingin Sanomissa oli mielipidekirjoitus, jossa lainattiin useita raportteja, joiden mukaan öljyn vähentyessä rajusti yhteiskuntaan tulee suuri kriisi. Vuosikymmen vaihteli, mutta se on kauimmankin arvion mukaan hälyttävän lähellä - 2030. Maailman kulutushysteria on jatkuvassa nousussa, kaiken pitää kasvaa lisää ja enemmän, vaikka viime vuonna jo syyskuun tienoilla oli päivä, jolloin ihmiskunta oli käyttänyt luonnonvaroja sen verran, kuin maapallo vuodessa pystyy niitä tuottamaan. Eikä cosplay ole varmastikaan auttava tekijä, vaikka ei ole lähelläkään esimerkiksi autojen ympäristöhaittojen tasolla.

Materiaalisyöppö vs. metsäretken tulos

Tietysti cosplay onnistuisi myös mahdollisimman paljon luontoa ajatellen. Luomupuuvillakankaat ja esimerkiksi puu proppimateriaalina olisivat jo esimerkiksi juuri öljytilanteen kannalta helpottava tekijä, mutta se osaltaan sotisi cosplayn perimmäistä ideologiaa, joka on hiljalleen alkanut juurtua kattavasti myös Suomenkin skeneen, vastaan - lopputuloksen tulisi olla mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Tämähän ei onnistu, jos hahmo on verhottuna raskaaseen, öljypohjaiseen kankaaseen ja aseena on ties mitä omalaatuisia sovelluksia, joita ei voi muuta kuin softiksesta lähteä taivuttelemaan. Voihan tietty hahmovalintoja tehdä myös ekologisuuden pohjalta, mutta kuinka monta hahmoa, tiedät, joka pukeutuu pelkästään metsän lehtiin tai muuhun ei-kuluttavaan materiaaliin?
Edeltävä teksti on hieman turhaa yleistystä, mutta siitä saa käsityksen tilanteesta. Ympäristöystävällinen cosplay on toki mahdollinen, sitä en kiellä, mutta se vaatii enemmän ajattelua, työtä ja luultavasti myös rahaa. Esimerkiksi myös casual cosplayt kuluttavat vähän, jos vaateparsia löytyy kirpputoreilta tai muuten käytettynä. Mutta cosplay on kuitenkin kuten melkein mikä tahansa harrastus - se kuluttaa. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän, mutta se on fakta. Nyky-yhteiskunnassa melkein kaikki vie luonnonvaroja, ja ilman asenteenmuutosta se on viemässä meidät ojasta allikkoon.

Badassiksi tulemisen vaikeus - Yurin vaiheet, osa 1

Omien olettamusteni vastaisesti olen jo saanut aloitettua ensi kesän puvun. Edistyminen on vielä pientä ja melko lapsenkengissä, mutta eiköhän se tästä - kohta alkava koeviikko ja sen jälkeen oleva syysloma ovat mitä mainiointa aikaa puvun tekemiseen, kun en kuitenkaan saa itseäni niskasta kiinni ja saa tehtyä mitään sen suurempaa puuhaa.



Tällä hetkellä ehkä suurin päänvaivani on Yurin blastia. Sen tulisi olla ranteenmyötäinen (en missään nimessä tahdo sellaista ikävästi hölskyvää...!) ja "ehjän" näköinen. Ryhdyin tekemään sille pohjaa 6-millisestä softiksesta ja päälle sitten kasaan muut osat ohuemmasta. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy nykyinen aikaansaannokseni - hieman reunoista repsottava mutta muuten hyvin pyöreä ja tukevasti istuva pohja ja muutama osa. Koko komeus on kasaamisen jälkeen tarkoitus maalata kokonaan, joten onneksi Hobbypointin paksumman softiksen värivalikoiman olemattomuus ei haitannut.



 Kiinnitysmekaniikan kanssa on ollut melkoinen sota pään sisällä. Rannekkeen tulee kuitenkin olla ihonmyötäinen, joten se ei voi olla sen verran iso, että sen saisi pujotettua käden yli paikalleen. Mikä sitten olisi hyvä kiinnitystapa?
Ryhdyin kokeilemaan vanhoista rintaliiveistä irtileikeltyjä hakasia, jotka on liimattu softikseen kiinni sisäpuolelle. Alkuun en ollut ollenkaan varma pikaliiman pitävyydestä, mutta sen kuivuttua ja testailujen jälkeen se tuntuu pitävän melko hyvin. Varaudun siihen, että ne jossain vaiheessa pettävät, mutta se on sen ajan murhe. Onhan tässä vielä hyvin aikaa miettiä tuota systeemiä.



Jouduin myös hieman miettimään hakassysteemiä - ne kyllä menivät nätisti kiinni kun kokeilin niiden kestävyyttä kuivaharjoitteluna, mutta ne eivät millään suostuneet menemään kiinni kun yritin saada blastiaa ranteeni ympärille - olin liimannut ne sen verran kauas reunasta (ettei reunojen sauma olisi liian iso), että softiksen reuna esti kiinnittämisen. Onneksi äkkäsin kuitenkin, että päälle tuleva neliökappale osuu sopivasti hakasten päälle, joten saatoin leikata niiden kohdille pienet vaot, jotta kiinnitys onnistui, eivätkä ne näy! Seuraavaksi pitäisi yrittää vähän vielä muotoilla pohjakappaletta ja fiksata pääliosat.
Lisäksi olen hieman jo leikkinyt takin kaavojen kanssa - en ole varma, pitäisikö tehdä erikseen liiviosa ja pitkähihainen alle, vai ommella siihen valepaita alle, mutta se jää nähtäväksi. Pitää kysellä siskolta mielipidettä kaavojen mittojen suhteen, sillä en oikein luota omaan arviointikykyyni kun yritän sovittaa puolikasta takakappaletta paikalleen ja peilin kautta olan yli vilkuilla, kuinka pitkälle reiden puolelle alareunan tulisi yltää. Ei ihan onnaa.

Piiri pieni pyörii - "pienharrastajan" arkea

(Hieman muutosta on hiljaiselon jälkeen tapahtunut - vaihdoin blogisivustoa, lisäilin linkkejä, kategoria/avainsanasysteemi muuttui jne jne)
Monet cosplayharrastajat eivät luultavasti jätä harrastustaan pelkästään coneihin. Ystäväpiireissä varmasti käy monenlainen kuhina pitkin vuotta, eikä aiheena varmasti ole pelkästään cosplay, muukin japanilainen  populaarikulttuuri varmastikin on kuumana pinnalla. Milloin mennään toisten luo tekemään pukuja, milloin ollaan porukalla, suunnitellaan, jutellaan, pidetään hauskaa miten milloinkin. Monien mielikuvissa ovat varmaan tuttu juttu nuorten "ernujen" kovaääniset piirit.
Koen olevani cosplayn - ja kaikkea japana koskevan yleensäkin - "pienharrastaja", kuten päähäni putkahtanut termi kuuluu.
Mitä Anikissa ja cosplayblogeissa yleisesti huomaa on se, että monella on lähes jatkuvasti projekteja menossa, uusia pukuja ja monia suunnitteilla ja puoliksi toteutettavina - etenkin jos puhutaan "elitisteistä", ja tarkoitan sanaa positiivisessa merkityksessä; he kokeneemmat ja osaavammat. Heillä tuntuu olevan jatkuvasti jotakin vireilä, jos ei konkreettista tekemistä niin ajatustyötä, pohdintaa, suunnittelua, mielipiteitä. Seuraan haltioissani, mitä he seuraavaksi keksivät, mistä kirjoittavat blogiin tai vastaavaa.
Miten omassa elämässäni ilmenee cosplayharrastukseni? Miten muuten sen näkee minussa kuin conkäynneissä ja tässä blogissa?

Ei niin paljon mitenkään.

Luulen, että suurin osa esimerkiksi nykyisestä lukiostani ei omaa harmainta aavistustakaan, että esimerkiksi luen mangaa tai harrastan pukuilua. Ulkoisesti näytän melko tavikselta, enkä ole tutustunut juurikaan niihin, jotka helposti leimataan "japsihörhöiksi" (tosin, koulussani ei varmaan helposti saa negatiivissävytteistä leimaa, mut). Pitkät koulupäivät, pitkähköt koulumatkat junalla plus välillä melko huonosti osuvat juna-aikataulut, kolmesta neljään kertaan viikossa olevat harrastukset ja yleinen jaksamattomuus verottavat aikaa hyvin tehokkaasti. Kyllähän sitä pääkopan sisälllä tapahtuu - ja paljon tapahtuukin! - mutta miten se ilmiintyy, niin on aika vähäistä. Nyt olen yrittänyt saada jonkinlaista aikataulua Yurin tekemisen kanssa, jottei tulisi sitä surullisenkuuluisaa viimeisen illan paniikkia. Pukujen tekeminen ei kuitenkaan ole meillä samanlaista sosiaalista toimintaa kuin muutamilla, joita olen puolitahattomasti ja hyvin kavalasti salakuunnellut koulussa, eli jokainen pienestä "ernujengistämme" tekee periaatteessa yksin. Poikkeuksena on Minny, ah armas siskoni, jonka kanssa usein hengaamme samassa huoneessa, myös cossijuttuja tehdessä. Muutamia kertoja on tullut porukalla kokoonnuttua tänne ja jokainen on tehnyt omiaan (mikä on kuitenkin päätynyt siihen että teen itse kaikille kaikkea....), ja se on hyvin vahva poikkeus.

..Tuntuu, että ajatukset harittaa taas hyvin pahasti ja tekstistä katoaa se pointti, mutta ilmoitettakoon se tässä ja nyt: Olen pienharrastaja ja piiloharrastaja; elämään kuuluu melko vähän cosplayjuttuja, ja ne tahattomasti tapahtuvat niin että muut kuin omat pienet piirit eivät siitä tiedä. Isot piirit tekee omaansa, meidän piiri omaansa - oma yhden hengen piirini rullaa jatkuvasti, nopeammin tai hitaammin, mutta kuitenkin.
Jos nyt hemmetti kohta saisin tuosta Yurista raavittua jotain kasaan! Jos se vähän inspistäisi suunniteltua "koeviikko + syysloma = cossi, FFXII & LoZ:TP 24/7" -kaaviota.

Miksi peilikuvani valehtelee? - ulkonäkö ja itseluottamus

Rimppu postasi aivan älyttömän upean videomerkinnän ulkonäköpaineista ja itseluottamuksesta cosplayssa - ja miksei muutenkin.
Tahdoin kirjoittaa aiheesta oman merkinnän, mutta siitä olisi tullut hyvin henkilökohtainen ja sekava, risteileviä ajatuksia ja tunteitä täyteen ympätty kaaos.
Se varmaan kuvaakin itseluottamusta aika hyvin, vaikka olenkin jo menossa parempaan suuntaan. Luulen että sitä ei näe naamatusten, varsinkaan coneissa. Silloin olen jo heittänyt yrityksen menemään enkä enää jaksa taistella itseni kanssa - ehkä juuri sen takia tämä on niin vaikeaa. Yritän liikaa.
(kunnon merkintää tulee joskus, kunhan saan vähän jaoteltua mietteitä.)

Värikästä valokuvausta kasvitieteellisessä - Tales of the Abyss -photoshoot

Pahoittelut aivan liian pitkään kestäneestä kirjoituksen tekemisestä, matkalta ja lomalta arkeen palautuminen otti aikansa, ja jokin näkymätön muuri piti mielen muualla. Mutta nyt niitä tulee, ensimmäisen "virallisen" photoshoottini kuva-antia! Kuvat nyt lähinnä keskittyvät itseeni, kappas vain, mutta kaikki otokset jotka olen käsiini saanut ovat eeppisiä ja kerrassaan mahtavia. Rakastan. <3
Ai niin, notena vielä - yritän opetella valokuvien muokkausta, koittakaa kestää jos ne on aivan järkyttäviä. v_v; Lisäksi noita kuvia on melko vähän, sillä harrastan itsekritiikkiä kuvien suhteen etukäteen pääni sisällä, enkä siis iloisesti tunkenut linssin eteen aina kun mahdollisuus. Ehkä tämä asia korjaantuu tulevaisuudessa, jos opettelen eläytymään? Saa nähdä - pidetään peukut pystyssä.

Kuvaaja: Caroliina
Ryhmä: Täältä näkee.

Pakollinen ryhmäkuva - tässä eeppinen väestömme!

Master and servant.

Master and servant - in the old days.

"Where did that rappig go?"

"W-what's wrong with you, Guy?!"
(Sync + Guy + curse slot = no good.)

Vasta myöhemmin he ihmettelivät, miten rappig ylipäätään pääsi puuhun.

En voi varmaan kylliksi kiittää ryhmää, vaikka olenkin sitä jo vuolaasti tehnyt, mutta vielä kerran - kiitos koko ryhmälle ja kuvaajille, olitte aivan mahtavia!
Seuraavalla kerralla voisin selittää hieman Yurin aloittelusta ja siihen liittyvistä ongelmakohdista, tai sitten propeista.. saa nähdä, milloin saan kirjoituspuuskan seuraavan kerran.

Priorisointi ei aina oikein onnistu - kun cosplay varastaa ajatukset

Lyhyt kirjoitus ennen vähän pidempää taukoa.
Huomenna koittaa lähtö kahden viikon matkalle Kreetalle, ja paluu tapahtuu juuri ennen koulun alkua. Törmäsin taas "ongelmaan", joka on ollut jo aikaisemmin olemassa, mutta on tässä alkuviikon aikana paisunut hyvin valtavaksi. Nimittäin asioiden tärkeysjärjestys, lähinnä pääni sisällä.
Olen jo tottunut siihen, että innostun todella helposti ja ryhdyn suunnittelemaan monenlaista asiaa ja tapahtumaa siitä kuultuani/sen huomattuani. Ennen Desuconia, kun piti ommella Phoenixin pukua, ajatukset harhailivat koko ajann Guyn tekemisessä. Kun taas ennen Traconia ja sen jälkeen tein Guyn puvun osasia, suunnittelin jo kovasti ensi kesää ja sen suunnitelmia. Nyt, kun Tales of the Abyss-photoshoot on ohi ja afterpartyissa suunniteltiin alustavasti ensi kesälle Tales of Vesperia -ryhmää, en pysty ajattelemaan paljoa muuta kuin Yurin puvun tekemistä ja peruukin hankkimista, vaikka olisi ehkä ajankohtaisempaa ajatella tulevaa lomamatkaa ja pakkaamista..?

Toivottavasti saan ajatuksia hieman karistettua cosplaysta (ja kaikesta muustakin, mitä en siellä voi tehdä) matkan aikana, sillä en halua muistella matkaa "joo, makasin auringossa ja suunnittelin cosplaypukuja koko kaksi viikkoa". Ei siinä sinällään mitään pahaa, mutta ei kiitos. Haluan nauttia joka hetkestä täysillä enkä stressata, saanko vyön kuviot nätisti tai mistä saan tarpeeksi nappeja kenkiin.
Ja niin tosiaan, photoshoot meni loistavasti, oli aivan uskomattoman kivaa! Teen tänne kuvaentryn kun saan kuvia, eli ellei niitä yhtäkkiä poksahda saataville viimeistään huomenna päivällä, niin sitten matkan jälkeen.
Kesälomien loppuja kaikille, pitäkää lippu korkealla! \o


Kuva on ilkeästi jostain netin syövereistä, mutta se on niin suloinen ja oikein osuva - minäkin tahdon uima-altaaseen, tänne sulaaaaa. ´__`

Gesson ja maalin peittämät päivät - valmistautuminen photoshoottiin, osa 2

Näin on siis viikko vierähtänyt edellisen merkinnän kirjoittamisesta (herran jestas, tuntuu että aikaa olisi kulunut paljon enemmän....), ja aika tehdä toinen katsaus valmistautumisiin ja siihen, onko ylipäätään mitään tapahtunut.




Miekka ainakin on edistynyt. Olen viilannut, vuollut, hionut, yskinyt keuhkot täynnä pölyä, hionut vähän lisää, gessonnut, gessonnut, maalannut, gessonnut, maalannut, sahannut (sähkökuviosaha <3), ruuvannut, ostanut vaneria, hionut, gessonnut, maalannut, leikellyt softista, liimannut, kironnut ja katunut itsepäisyyttäni, sitten taas vähän maalannut ja voilà!
Suuren osan hommasta olen hoitanut itse, isä auttoi sahaamisessa, ruuvaamisessa, materiaalien hankinnassa ja työkalujen kanssa. Äiti kommentoi noita maalattuja, valkoisia pisteitä kädensijassa "kunpa hoitaisit huoneesi yhtä tarkasti kuin tuon".
Huotraan sovelsin tutoriaaliin, jonka joskus lukaisin, mutta en löydä enää. Siinä on kahden miekanmuotoisen palan väliin laitettu reunat, joka tekee huotrasta laatikkomaisen ja miekanmentävän. Siitä tuli vähän liian leveä ja laatikkomainen, mutta en ota turhia paineita - tämä oli vasta toinen tekemäni proppi ikinä, ja tahdon olla siihen tyytyväinen niin kauan kunnes saan aikaiseksi paremman proppiaseen.
Suunnittelin kirjoittavani jossain välissä vähän suhteestani proppeihin ja muuta siihen liittyvää, joten ei tästä nyt sen enempää.
Mutta, mitä muuta olen saanut aikaiseksi?



Ylävasemmalta alas oikealle: ennen, jälkeen, animessa ja pelissä (oli pakko sisällyttää tuo muokkaus.....<3)


Stailasin hieman peruukkia. Pelireffejä katsoen alkuperäinen pehko oli aivan liian lättänä, ja ehkä tulos hieman parani - tosin nyt peruukki näyttää hyvältä, kun katsoo samasta kulmasta kuvan kanssa, mutta perin jännältä edestä tai toiselta puolelta. En ilman kuitujen ompeleisiin ja muihin pintaa syvemmälle vieviin tekniikoihin perehtymistä saa tehtyä peruukista parempaa, sillä päälaen ja otsan kuidut on alun alkaenkin suunniteltu sojottamaan eteenpäin, ei taittumaan kivasti koilliseen edestä katsottuna. Täytyy ehkä joskus tosiaan harkita sitä laadukkaamman peruukin ostoa jos keksin toisenkin hahmon jolla sitä voisi ehkä käyttää.
Maalin ja hiuslakan lisäksi olen myös ommellut, sain nimittäin shoecoverien päkiälenkit korjattua, tosin toinen lerpattaa vieläkin hieman mutta hyshys ei kukaan sitä huomaa. Puvun osalta puuttuu enää laatan vaihto, mutta en pienehkön etsinnän jälkeen löytänyt pantaa mistään. Täytyy kohta kouluttaa marsut jäljestämään ja etsimään sen.

Koska olen laiska ja aikapulallinen ihminen, en jaksa ajatellakaan meikkausta tällä hetkellä - varsinkin kun lauantaiksi on luvattu "vain" 22 astetta lämmintä eli en ihan tule leikkimään Niagaran putouksia - on homma melkein hanskassa. Torstai-perjantai -välisen mökkeilyn jälkeen perjantaina leivon piknikkeksejä ja viedään Minnyn kanssa yöpymiskamppeet etukäteen majapaikkaan Riihimäelle (kun Vorona ne ystävällisesti ottaa kattonsa alle edeltäväksi yöksi~), ja sitten kaikki on valmista lauantaiaamuksi. \o
Nähdään siellä tai sen jälkeen, kuvia tulee sitten joskus ehkä. Ja lisää jaarittelua myös!

Gangsta-rappig approves.