TITTITTIDIDIDITITTITTIIDI.. - FT-miitti II

Finnish Tales -ryhmän virallinen tunnusbiisi on luultavasti tämä, ainakin sen perusteella kuinka monta kertaa sitä "tittidi"tettiin vuorokauden sisään.

Gangsterit kokoontuivat.

Niin siis, tällä kertaa suuntasimme Jyväskylään Elzyn luo. Minä ja Minna pakkasimme auton täyteen roinaa ja lähdimme hurmaavaäänisen navigaattorin kanssa hurruttamaan kohti Riihimäkeä. Sieltä nappasimme kyytiin Voronan, ja seuraava pysähdys oli Lahden rautatieasemalla, mistä otimme vielä Aselean ja Sannan matkaan. Mystisesti eteen ihmestyvän Mineraalikuljetuksen, meitä jahdanneen rekan sekä "kuljemme valoa kohti" -lumimyrskykuuron päätteeksi saavuimme turvallisesti perille Elzyn luo, missä Ella, Kit ja semla olivatkin jo.

Miittiin kuului muun muassa Mapen pikavisiitti skypessä ja mesessä, syömistä (no shit), keittiössä hengausta, Tales of Vesperian pelausta ja Zagin samanaikainen voitto ja häviö, näytteitä Dissidiasta, Hakuokista ja ToR- ja ToE-ryhmäkaavailujen valaisemista, kaupunkikierros ja shoottauspaikkasuunnittelua, Glee sekä hyvin, hyvin HYVIN paljon pelkkää randomia sekä puhumista ja juttelemista ja kaikenmoista.

Miitti oli taas aivan mahtava! <3 En ennen ryhmän muodostumista olisi uskonut, että kokisin tällaista alkuun tuntemattomien ihmisten kanssa - kaikki ovat niin ihania, hauskoja ja huumorintajuisia ja samalla aaltopituudella. Sulan jo kun ajattelen seuraavaa tapaamista - suunniteltuja paikkoja olisi kolme eli meillä, Kotkassa tai toisessa paikassa Jyväskylässä. Huono puoli on se, että välimatkat ovat pitkähköt, mutta erittäin hyvä homma ettei kuitenkaan ole puolen Suomen mittaisia välimatkoja, paikkakuntia ei ole niin runsaasti kun jokaisessa asuu useampi (paitsi Riksu :c) ja liikenneyhteydet ovat melko pelaavat jos autoa ei ole saatavilla. Thumbs up.

Miitistä jäi hyvin vahvasti näin väsyneenä paluumatkan (ja muutenkin loppuajan) hahmoroolit. Yuri ja Raven kantavat herrasmiesmäisesti (eli >:|-ilmeellä) naisten laukut, Raven jätetään tankkaamaan auto ja se katoaa, Zagin tekstarivainoaminen.. Näistä pitää kehittää jotain kuvallista antia.

En viitsi kovin paljoa heittää kuvia, sillä ne ovat kaikki snapshot -tyyppisiä otoksia with lots of derp-faces, enkä halua saattaa ketään epämukavaan tilanteeseen laittamalla jostakusta oikein hämärän kuvan... (Jos näistä joku häiritsee niissä esiintyviä niin ilmoittaa toki!) Mutta illan hämärtyvinä tunteina, kun sain melkein ahdistukseksi nousseet koulujutut tehtyä, purin helpotustani ja miitti-intoa kuvallisesti. Enjoy!

Roolijako. Guke-rappig tuuraa Mapea koirana.

Then we was all LOL (eli "ai kamera ottaakin sarjatulta ajastuksella"-hetki.)

Näihin tunnelmiin!

Mikä missä milloin miten miksi - Vuoden 2011 consuunnittelu

Koska Yurin kanssa tulee hidasteltua ja operaatiot Pikkupossu ja Huopapokemon ovat vasta alkutekijöissään, on tämä merkintä taas hieman tekstipainotteise
mpi. Ja kokonaan ilman kuvamateriaalia, gasp!
Vuosi 2011 lähestyy vääjäämättä, enää  kuukausi ja 12 päivää. Kuvitelkaa! Tulee joulu ja uusi vuosi ja.. ja ensi vuoden conit. Niitä onkin tulossa melko kiitettävä määrä, sekä suuret ja vakituiset, pienet ja vakituiset sekä ilmeisesti muutama uusi tulokaskin. Vielä näin aikaisessa vaiheessa on hankala lyödä lukkoon omia menemisiä, mutta pidän pitkälle suunnittelusta. Varsinkin kun ainakin muutaman conin osalta on tulossa vaikeita päätöksiä. Joten, alustavaa ensi vuoden Conkalenteria à la Juusto!

Aloitanpa tästä hyvin häilyvästä tapauksesta CosplayGaalasta ei ole kuulunut mitään ensi vuoden suunnitelmien osalta, mutta toivon hyvin hartaasti, että se pidetään. Helsinki on lähellä, yhden päivän tapahtuma on mukavaa vaihtelua ja pidän ylipäätään koko cosplaypainotteisesta ideasta. Olen kokenut Gaalan niin puvussa kisaajana kuin normaalikuteissa seuraajana, ja täytyy myöntää että jälkimmäinen oli itselleni mukavampi. Kisaajille oli kyllä hyvät puitteet, oli mukavan rento systeemi ja kaikki hoitui ilman ongelmia, mutta pidin enemmän siitä, kun Mapen kanssa istuimme melkeinpä koko päivän samoilla paikoilla ja seurasimme ohjelmaa. Välillä kävimme syömässä ja pidimme seuraa Aselealle, ja se toimi! Kisaajana harmittelin ohjelman ohitse menoa kun piti olla tuomaroinnissa, pukuhuoneessa, kuvauksessa.. mutta se ei missään nimessä ollut huono kokemus.

Desucon 2011, 18.-19.6.2011
Puku: Vanhojen kierrätystä?? / Phoenix "Hobo" Wright??
Desucon on the must. Molemmissa aiempina vuosina olen käynyt, aina on ollut erittäin mukavaa. Desuun liittyy myös ah niin suuret ja vaikeat ongelmani conkesää koskien; taidekuja ja vänkäröinti. Haluaisin kokeilla kumpaakin, istua taidekujalla pöydän takana myymässä tavaraa ja juttelemassa ihmisten kanssa, ja vänkäröinnillä auttaa conin rakentamisessa ja ylläpidossa sekä nähdä kulissien taakse. Mutta Desu on kuitenkin ollut itselleni se Suuri Con, missä on paljon aikaa viettää rentoa ja hauskaa aikaa, nähdä tuttuja, käydä seuraamassa hyvää ja monipuolista ohjelmaa, tanssipeli, myyntipöydät, yöanime (joka tosin tänä vuonna ei onnannut kun kusin meidän majoituksen), kaikki! Tahdon viettää Desuni kuten olen sen aina viettänyt, mikä menisi hyvin paljon ristiin toisena päivänä kujalla kiinni olemisessa ja toisena taas töitä tekemässä. Voisihan yhden päivän vänkäröintitunnit hoitaa pienissä pätkissä ja välillä nakittaa kujalla jonkun toisen hoitamaan pöytää, mutta en usko että pitkän päälle onnistuu. Varsinkin kun kyseisessä conissa on ollut paljon katsottavaa ohjelmaa, että menisi väkisinkin kamalaksi säätämiseksi ja pakostakin jotakin jäisi kuitenkin näkemättä. Mutta tätä voin pohtia koko talven, aina taidekujan ja vänkärihaun aukeamiseen asti.
Puvuista en ole ollenkaan varma vielä, mutta jos aion pukuilla, niin helppo ja mukana puku olisi paikallaan - Hobo-Phoenixin olen ehkä ajatellut kesäksi toteuttaa, ja se sopisi sinne (luultavasti kuumaa hupparia lukuunottamatta; mutta saanpahan tehdä Badger-T-paidan!) "normaalivaatteisuutensa" takia. Ainakin on mukava istuskella päivä taidekujalla tai duunailla ympäriinsä hommissa. Mutta sen näkee sitten. Paitsi jos yksi hyvin paljolti vielä mietinnässä oleva ohjelmanumero toteutuu niin ehdottomasti Guy tai Yuri niskaan.

Tracon VI 3.-4.9.2011
Puku: Yuri Lowell / Vanhojen kierrätystä??
Toinen Traconini tulee olemaan eeppisyyden huipentuma - mahdollisesti jopa 13 hengen Tales of Vesperia -ryhmä ei ole ihan jokavuotinen näky! Toinen päivä siis varattu ryhmäilylle ja kuvaamiselle. Ainakin otaksun, että meno on niin huikeaa etten viitsi irtautua ryhmästä esimerkiksi ohjelmanumeroita katsomaan, ellei moni muukin tee niin. Toinen päivä on ihan auki, joko kierrätän vanhaa riippuen muiden puvunkierrätyssuunnitelmista tai sitten vain pyörin normikuteissa kuvaamassa ja ohjelmissa.

Finncon-Animecon 2011 15.-17.7.2011
Puku: Vanhojen kierrätystä tai ei pukua
Viimeinen Animecon on tässä vaiheessa jotenkin utopinen - vuoden 2009 Animeconin aikaan se oli hämmentävä, melkein pelottavakin ajatus että koko harrastuksen kulmakivi ja ensimmäinen con lopettaisi olemisensa noin vain. Kesällä 2010 taas tuntui itsestäänselvältä, että ei mitään Animeconia tule olemaankaan - itse kävin coneissa oikein sopivaan tahtiin. Nyt kun Animecon taas on, on se hyvin hämmentävää. Pitäisikö olla iloinen vai tympääntynyt? Mutta tuleehan sinne totta kai mentyä, kun Turku ei nyt niin kaukana ole. Tällä kertaa oli ajatuksissa myös käydä hieman enemmän Finnconpuolella, kun ei ole enää sitä aiempien vuosien samaa conitusasennetta vaan katse on avartunut. Tietysti riippuu ihan scifistipuolen ohjelmatarjonnasta, en ole kuitenkaan edes aloitteleva scifiharrastaja vaan vieläkin noobiemmalla tasolla, mutta toivon että sieltä edes muutama ohjelma napsahtaisi sopivasti seurattavaksi. Esimerkiksi 2009 Finncon-puolen Bimbopaneeli oli loistava. Ja puvut hyvin auki, joko kierrätän vanhoja/sen kesän pukuja tai ihan normivaatteissa. Saa nähdä jaksaako Turkuun raahautua edes yhden puvun kanssa, ei se sentään niin lähellä ole.
Näiden "the must"-nimikkeiden lisäksi saattaa tulla visiittejä muihinkin tapahtumiin tai sitten ei; mikään ei ole varmaa vielä, kuten olen varmaan viissataatuhatta kertaa jo sanonut tässä merkinnässä.

To be or not to be, the last one for sure - toteutumattomat puvut

Yurin eteneminen on hieman vaihtelevaa, mutta sitä tapahtuu kuitenkin hyvin hitaaseen tahtiin; siitä ei ole paljoakaan sanomista vielä. Kunnollista etenemistä ja tulevaa Finnish Tales -kokoontumista innolla odottaessa päädyin mesen kautta kuolaamaan itselleni mahdottomia pukuja - useat cosplayblogistit ovat avautuneet haaveistaan, myös niistä mahdottomista, niin päädyn minäkin nyt vähän avaamaan pelkiksi haavekuviksi jääviä hahmoja.



Aloitetaan vaikkapa uusimmasta tulokkaasta  - Beyond the Grave (Gungrave). Yasuhiro Nightow'n art ja hahmodesignit ovat kovasti mieleeni, ja sen takia kyseiseen animeen tutustuinkin - Grave nousi voittamattomaksi suosikiksi, vaikka ei kuitenkaan yltänyt hyperfanityttöilykastiin vaan "jee, kiva tyyppi"-listalle. Vakavahenkisyys ja hiljainen karisma (srsl - hahmo ei sanonut varmaan viiteen ensimmäiseen jaksoon kuin pari sanaa yhteensä! Puheliaisuus nousi mukavasti eteenpäin mentäessä, ja flashbackin loputtua sama uudestaan..) vetosivat, mutta.
Grave ei ole suinkaan pitkä ja jykevä, omista nippelintäytteistä pukua ja _isoa arkkua jossa on ties mitä aseita sisäänrakennettuna_. Periaatteessa hommaa voisi helpottaa Graven toisella asulla, mikä ei kuitenkaan poistaisi proppiongelmaa - ei Gravea ilman arkkua! Eri asia on tietty animessa usein vilistänyt pukuversio jossa hänellä oli vain pitkä nahkatakki ja kalastajanhattu, mutta siinä ei ole enää hahmon tuntua, varsinkin kun silloin pitäisi olla erityisesti kokoa ja oikeaa fiilistä mukana.

Toinen vaihtoehto olisi myös Brandon Heat - joksi Gravea kutsuttiin ennen tiettyä tapahtumaa joka spoilaisi enkä siis kerro haha - ja hänen ensimmäinen (vasemmalla) tai toinen "versionsa" (kolmatta en suostu edes ajattelemaan; lyhyet, taakse sliipatut hiukset eivät vain sovi Brandonille), mutta puvut eivät kamalasti houkuta enkä ole niin kiintynyt Brandonin persoonaan, että melkein pelkästään sen varassa lähtisin luomaan hahmouskottavuutta ja tunnistettavuutta. Joten Grave on suuri ei-ei.



Seuraavana on vuorossa lisää Nightow'n tuotosta. Nicholas D. Wolfwood (Trigun ja Trigun: Maximum) on yksi lempihahmoistani sarjassa, vaikka en hänestä ole kovin yhtenäistä kuvaa saanut; lie mistä johtuu, omasta aivohäröämisestä, loogisen ajattelun puutteestani vai jostain ihan muusta. Mutta kuitenkin, Wolfwood on erittäin symppis kaikkine puolineen, ja lisäplussaa nimestä!
Kuten kuvasta näkyy, ei itse puku ole kinkkistä nähnytkään. Hyvin pitkälti peruspuku pienillä muokkauksilla, onnistuisi, mutta tässäkin tapauksessa se kriittinen ja ratkaiseva kohta löytyy muualta - proppi, The Punisher.



Niille, jotka eivät ole tutustuneet sarjaan tai tiedä siitä muuten juurikaan, Wolfwoodin mukanaan kantama isokokoinen risti sattuu olemaan pyssy. Ristin pitkässä päässä on konekivääriä muistuttava sarjatulitusmasiina, ja vastakkaisesta pystyy ampumaan ohjuksentyyppisiä räjähteitä. Oikein mukavaa siis, ja koko häkkyrän huitomiseen ja tulittamiseen käytetään pääasiassa yhtä kättä tuossa ristin keskellä olevassa pääkalloa muistuttavass väkerryksessä. Aseessa on pari liikkuvaa osaa, ja sen ympärille ei-tappelutilanteissa kääritty, soljin varusteltu nauha lentää ketterästi pois ympäriltä kun tarvitsee täräyttää jotakuta päähän.
Koska olen tämänkin suhteen hyvin pakkomielteinen asiasta, niin ei, ei Wolfwoodia ilman The Punisheria, eikä Wolfwoodia koska en todellakaan tule koskaan saamaan aikaiseksi lähellekään hyvää ristipyssyä.



..Kenellekään ei varmaan jää epäselväksi tämän puvun kohdalla, että mistä kiikastaa. *köhköh* En vain voi sille mitään, että Volug (Fire Emblem: Path of Radiance) on yksi pelisarjan lempihahmoistani (joita on btw ihan liikaa) monellakin tapaa. Ulkonäkö nyt tietysti - eläinpiirteet, tatuoinnit, korut, vaatetus (ja sen puute...), tykkään. Toisekseen Volug ei osaa puhua pelin yleistä kieltä eli leikitään nyt tässä tilanteessa että suomea, vaan hän puhuukin muinaista kieltä. Tällä kielellä ei ole ääntämystä, paitsi yhdessä cutsceneissä esiintyvässä laulussa, joten ei tarvitsisi huolehtia mongerruksestani ja sönkötyksestäni! Kolmas asia on se, että Volug - tai kuten insidevitsiksi kehittyneellä nimellä "Susipoika" - on laguz-lajia, eli pystyy muuttumaan ihmishahmosta eläinhahmoon ja toisinpäin. Tämä ei tietenkään tulisi näkymään cosplayssa, ellen sitten tee fursuitia ja harrasta quickchangea, mutta lisää hahmon pisteitä silmissäni.
Periaatteessa voisin bindata ihonvärisellä kankaalla, kuten monet ovat paljastavissa miespuvuissa tehneet, mutta itse en tahdo lähteä siihen. Vaikka se onkin hyvä keino, erottaa siitä liian selvästi että nyt on nainen hyppelemässä ilman paitaa, eikä se peitä muuta naisellisuutta. Ja nuo vatsalihakset...! Ei tällä kropalla.



Tässä vaiheessa jotkut ovat varmasti "hei, viimein hahmo jonka tunnen!". Kyllä, pakko myöntää; siitä ei pääse yli eikä ympäri, että olen auttamaton Alphonse Elric (Fullmetal Alchemist) -fani. Sekä metallina että lihana. Namnam.
Alphonsen haarniska on ollut jo piitkän aikaa mietteissä taka-alalla. Olisi hyvin eeppinen ja pysähdyttävä näky; (luultavasti) noin kaksimetrinen haarniskakyhäelmä kävelemässä vastaan. Joskus tuli leikittyä ajatuksella haarniskan sisäpuolesta, että miten saisi sen tarpeeksi isoksi niin että kypärän pois ottaessa pää tulee näkyviin, mutta en onneksi ehtinyt suunnitella liikaa - toteutus ei tule luultavasti koskaan onnistumaan.
Arun (ei, en sano "Alin", sillä siitä tulee mieleen beduiinit) kanssa on sama ongelma kuin Graven sekä Woldwoodin kanssa; prop-- ei, vaan materiaali jota en osaa työstää. Softis, lasikuitu, polyuretaani - en tiedä mistä kaikesta tuota voisi edes lähteä kasaamaan - ovat kaikki taitojeni ulkopuolella. Softiksesta osaan tehdä yksinkertaisia muotoja ja muita mahdollisia materiaaleja olen työstänyt vielä vähemmän, joten tulevaisuusnäkymät tämän suhteen ovat melko heikot. Yritän hiljalleen tutustua erilaisiin materiaalivaihtoehtoihin eri pukujen myötä, ja yritän jaksaa uskoa, että vielä jonain päivänä tämä tekele onnistuisi. Mutta ainakin kypärän aion joskus kasata, maksoi mitä maksoi!

..Ja lisättäköön loppuun vielä yksi puoliksi vitsillä mietitty hahmo. Ei todellakaan tule toteutumaan, mutta ajatuksella on hauska leikkiä! Eihän paljas rintakehä, ihoon sulautuvat housut, kaikki lentelevät osaset ja neljä kättä ole haaste eikä mikään. Kyseessä siis yksi summon spirit, Origin (Tales of Symphonia).

"If you want a pact with Origin, then you MUST DIE" kuten eräässä lolz-videossa todettiin.