lauantai 11. kesäkuuta 2011

Huokaus helpotuksesta ja muikeat suunnitelmat - Desucon tulee viimein

Tämän saattoi jo arvata, mutta pyörrän taas puheitani hieman. Ei tule lukuisia postauksia ennen Desuconia - en itsekään ihan tosissani uskonut siihen - ja aiheet ovat taas hakusessa. Mitäs tuosta.
Desuconiin on enää kauniisti alle viikko. Olin jo melkein varautunut kiireen ja stressin täyteiseen pariviikkoiseen viikko taaksepäin, mutta suunnitelmat kokivatkin melko radikaalit muutokset. Loppujen lopuksi kävikin niin, että kukaan muu loppukesän/syksyn Tales of Vesperia -ryhmän cossaajista ei päätynytkään tekemään pukuaan Desuconin sunnuntaina päälläpidettäväksi, joten itsekin päätin jättää Yurin suosiolla henkariin roikkumaan ja ottaa kesäloman ensimmäiset viikot rennosti. Nyt kun ajattelee taaksepäin, kun tuosta kahdesta viikosta on kulunut jo hieman yli puolet, olisi kamala stressaus puvun kanssa enkä pystyisi ollenkaan nauttimaan kesästä ja tästä pirun tukalasta helteestä. Tulevaa tapahtumaa odotan hyvin suurella innolla, kun valmisteluihin kuuluu vain jo valmiin puvun kokonaisuuden tarkistaminen ja peruukin suoristus ja uudelleenlaittaminen.

Tämänvuotinen Desucon tulee ehkä olemaan siinä mielessä merkittävä, että se on luultavasti ensimmäinen con, johon matkaamme autolla! Jengimme hyppää autoon lauantaiaamuna ja takoituksena olisi olla hyvissä ajoin tapahtumapaikalla, jotta ehditään parit jutut hoitaa ennen ensimmäisen seurattavan luennon alkua. Itse muodostan Elisan kanssa Team Pystytukan - suunnittelimme stailaavamme omat hiuksemme pystyyn mukamas kovin eeppisesti - ja kuljemme ihan tavallisissa vaatteissa ensimmäisen päivän. Yöksi matkaamme Omenahotelliin, mikä on kyllä hyvin suuri helpotus - ei tarvitse raahata tavaroita lattiamajoitukseen tai kiirehtiä illalla viimeiseen junaan kotia kohti ja aamulla junarumba uudestaan. Pehmeät sängyt ja aamun oma rauha cossipuvun kanssa tuntuu niin ihanalta ajatukselta.

Sunnuntain suunnitelmat vaihtuivat Talesista Attorneyksi. Eräät tutut olivat suunnitelleet jo aikaa sitten juuri sunnuntaille Ace Attorney & AA Investigations -shoottausta ja olin harmitellut, kun en päässyt mukaan attorney!Phoenixina Yurin ollessa varattuna sunnuntaille Tales of -esitelmän vuoksi (wink wink, kaik sinne! Paljon kivoja värikkäitä kuvia dioissa!). Nyt kuitenkin ajattelin ottaa tuon edellisen vuoden Desussa debutoineen asianajajapukuni mukaan ja käyttää sunnuntaina - viimein niitä Phoenix & Edgeworth -kuvia.. *w* Krhm, niin, ja lisäksi jo aiemmin mainittu Elisa lainaa ehkä hobo!Phoenix-pukuani, joten sitä paremmalla syyllä!
En kuitenkaan ihan ole ollut toimettomana tai sellaisena ajatellut pysyä, vaan pientä puuhaa olen kehitellyt itselleni Desun lauantain piristykseksi. Vielä on hyvin vaiheessa enkä ole edes satavarma valmistuuko, kun teen fiiliksen mukaan, mutta sneak peekiä olisi luvassa.
Mitäköhän näistä voisi tulla? Kuvasta puuttuu palat oranssia kangasta ja maalaamatonta softista.
Nyt en sano muuta kuin että seuraavan kerran minusta tällä saralla kuulette luultavasti Desun jälkeen. Mitään en lupaa, mitään en vihjaa, jos vaikka kerrankin olisin sanojeni mittainen mies.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Takapakkia lisää niin että alahuuli tutisee - eikös siihen Desuun ollut enää muutama viikko..

Ei ole varmastikaan ensimmäinen kerta, kun luistan siitä mitä edellisen merkinnän lopussa olen lupaillut tai vihjaillut. Toissapäivään asti olin jo ihan fiiliksissä hehkuttamassa kuinka Yurin bootsit etenee hienosti kenkuista kankaista huolimatta, mutta kas, nyt tekee mieli paiskata koko puku perseeseen ja hengata koko Desu normikuteissa. Kävin nimittäin käyttämässä noita kenkiä suutarilla (rikkoutuneet kannat, anyone?) joka kylmästi totesi että niitä ei voi korjata. Well, shit. En ollutkaan kuin verta ja hikeä vuodattamalla saanut toisen bootcoverin istumaan hyvin kengän päälle ja toinenkin on hyvässä vaiheessa. Pitäisikö tässä lähteä ostamaan uudet, vaillinaisiin covereihin sopivat kengät, tehdä coverit kokonaan uusiksi uusiin kenkiin (varsinkin kun sen ainoan kerran onnistuin ostamaan _juuri_sen_oikean_määrän_kangasta_ eli ylimääräistä ei jäänyt), mennä rikkinäisillä kengillä (niillä kun kuitenkin pystyy kävelemään muttei ole hauskaa eikä varmastikaan kengille mukavaa hommaa) vai mitä perkelettä.

Noh, sillä välin kun ryven epätoivossa ja yritän potkia itseäni vaikka vyön kimppuun, katsokaa vaikka näitä kuvia joita piti heittää bootcoverien ilon ja edistyksen merkintään.
Napithan ei onneksi tästä farssista kärsineet. Massatuotanto epäonnistui joten piti väsätä jokainen erikseen.
Kuusitoista nappia per kenkä eli kolmekytkaks kokonaisuudessaan. Hauska kun kaikki on ihan eri mallisia ja kokoisia assdfsg mutta nyt en jaksa välittää.
Näyttääkö se kengältä?
ITKEN.