Ensin nopea tilannepäivitys: Animeconissa tullaan pyörimään
lauantaina että sunnuntaina, ensimmäisenä päivänä Phoenix Wrightinä ja
jälkimmäisenä Guy Cecilinä. Jos tällä kertaa pukusuunnitelmat pitäisivät
ihan tapahtumaan asti ja sen ylikin.
Luulin, että pukujen
fiksaamisessa ja kuntoonlaittamisessa olisi tullut kiire näin conia
edeltävää päivää edeltävänä päivänä, mutta toisin kävikin: molemmat
peruukit piti muokata kuntoon, puvut silittää ja ainoa kunnon korjaus
oli Guyn hanskojen aluspahvit, jotka hoituivat ehkä parissakymmenessä
minuutissa. Ainoa suurempi huolenaihe on Guyn miekka, joka näyttää
ottaneen hieman vahinkoa huoneessa pyöriessään; kultamaaleja pitää vähän
paikkailla ja ehkä kolmasosan pituudestaan auki haljennut huotra makaa
tuossa vieressä liimattuna ja painojen alla. Note to self, kun teet
Yurin miekan niin muista vuolla huotran suuaukkoa niin että ennen
sormisuojaa oleva paksumpi kohta mahtuu myös sisään.
|
Koska ei ole juuri mitään kuvamateriaalia, ottakaa kasviperheeni uusin tulokas. Kutsun sitä Sangokuksi. |
Ja niin, oli joku kunnon aihekin mistä kirjoittaa.
Huomasin
tuossa muutamia päiviä taaksepäin, miten olen kirjoittanut päivityksiä
valmistuvista puvuista, mutta valmiista kokonaisuuksista ei löydy
kuvamateriaalia mistään. En ole pistänyt kuvia tänne, Deviantartiin, en
mihinkään. Puvuista kyllä on kuvia, mutta en ole laittanut niitä nettiin
näkyviin syystä X. Ja mikä tämä X on?
Otsikkoon viitaten,
ulkonäköangsti se ei luultavasti ole, vaikka onkin niin hauska sana.
Ennen sitä, kun kasvoin yli teiniyden liiasta itsekriittisyydestä ja
opin pitämään itsestäni, olisi voinut vedota siihen, etten pidä omasta
pärstästäni tai kehostani. Mutta jos kerta kestän katsoa itseäni
kuvissa, mistä kiikastaa?
|
Chase (PKS-vappupiknik) feat. tyhmä hymy (kuvannut Minna) |
Tyhmä hymy. Tyhmä hymy.
Nyt ajattelin, että mitäs väliä vaikka olekin vähän derp kyseisessä
kuvassa, mutta - miten on yleensä asian laita? Kuvien laittaminen tänne
blogiin on helpompaa, sillä oletettavasti pelkästään cosplaypiirin
ihmiset, sellaiset jotka ymmärtävät näiden asioiden päälle, käyvät tätä
katsomassa. Esimerkiksi sitten taas tuo Deviantart, suuremman luokan
sivusto, jossa tunnustani seuraa huomattavasti suurempi määrä mitä
erilaisempia ihmisiä. Mitä he ajattelevat nähdessään cosplaykuvani?
Sivuuttavatko he ne välittämättä? Ajattelevatko että mikä noobie ja
luuseri tuokin on?
Olen
huomannut, että olen ruvennut viime aikoina välittämään enemmän muiden
mielipiteistä; olivat ne sitten ääneen sanottuja tai pelkkiä
päänsisäisiä, henkilökohtaisia mielenilmauksia. Epätietoisuus ei ole
ikinä ollut kovin mukavaa, etenkin kun cosplay on kuitenkin niinki
helposti henkilökohtaiselle tasolle menevä harrastus, kun kuitenkin on
kyse itse tekemistäsi vaatteista, propeista, peruukeista ja mikä
tärkeintä - sinusta itsestäsi. En ole kokenut cosplayn osalta
minkäänlaista syrjintää/ivaa/vastaavaa, en edes negatiivissävyistä
kommenttia saanut (en tiedä kuinka paljon tätä on suomalaisessa skenessä
liikkeellä, toivottavasti ei olisi lainkaan!) mutta silti asia kalvaa
jossain taustalla jatkuvasti. Paremmaksi ja itsevarmemmaksi ei voi
kehittyä kuin jatkamalla eteenpäin, mutta missäköhän odottaa se piste,
että voi lopettaa turhan huolehtimisen.
|
Hobo!Phoenix hoboilee. (kuvannut TigerClaw-chan) |
Toisaalta,
liittyy asiaan myös otsikon ensimmäinen kohta, kriittisyys. Tiedän
miltä näytän, tiedän mihin pystyn ja mielessä on selvä kuva, miltä
haluaisin otoksen näyttävän; sitten katson otettuja kuvia eikä mikään
miellytä, aina jossain on naama mutkalla tai jokin muu kohta häiritsee.
Tästäkin pääsisi pienellä työllä eteenpäin, esimerkiksi harjoittelemalla
poseerauksia valmiiksi tai ottamalla sen viisisataa kuvaa mitä kuulee
toisten cossaajien photoshoottien tuottaneen.
Päätin tästä hyvästä heittää itselleni haasteen: koska Animeconin pääpointtinani on saada lisää hyviä kuvia, laitan tänne conin jälkeen kummastakin puvusta ainakin kahdeksan kuvaa.
Olivat ne hyviä tai huonoja, oli poseeraus perseestä tai naama
helteessä sulanut, ei auta, kuvia esiin. Yritän saada alitajuntani
tajuamaan että kuvaustilanteessakin pitäisi yrittää ajatella eteenpäin
ja sitä miltä kuvat näyttävät, ja kuvaustilanteen jälkeen sen että ei
kaikkien kuvien tarvitse olla pro-tasoa - eivätkä voi olla, sen verran
noobie vielä koen olevani. Jos joku ajattelee että kas, onpa huono
cosplaypuku/-kuva, voin ajatella että pah, ensi kerralla tulee parempi.
Näissä tunnelmissa Animeconia kohti, asennetta ja itseluottamusta!