Heti Traconin jälkeen (ja helposta innostumisestani ja ajatusten karkailusta johtuen jo ennen Traconia) ajatukset siirtyivät shoottiin ja kehittyi melkeinpä lista, mitä kaikkea sitä ennen pitää vielä tehdä cosplayn saralla. Tärkeiksi asioiksi muodostuivat puvun korjaaminen ja muokkaaminen (peruukki, löystyneet shoecoverit, seuraavana päivänä postilaatikkoon ilmestynyt laatta FFFUUU), rappig-pehmolelun sekä kunnollisen miekan tekeminen. Yksi noista on jo toteutunut, toinen on vaiheessa ja kolmas on vasta ajatuksissa, mutta toivottavasti sekin täyttyy aikataulussa.
Kokovertailuksi pikkuveli sataseiskyt senttiä.
Keskipäivän aikaan päädyin matkaamaan Helsinkiin helteen kourissa (junassa sulin melkein olemattomiin, hiki virtasi aika voimalla) ja kaverin kanssa hain kangasta tähän otukseen. Rappig on siis Tales of the Abyss -pelistä (ja animesta ja mangasta ja..) löytyvä ilmeisestikin jäniksestä ja possusta sekoitettu eläinlaji, johon keisari Peony on tykästynyt. Hän omistaakin (muistaakseni) viisi rappigia, jotka on nimennyt ihmisten mukaan, joiden nimet yrittää muistaa.. Tällä yksilöllä ei vielä ole nimeä, mutta mietin Fringsiä ihan vain sen vuoksi että tykkään siitä jostain syystä. Ja yhden Peonyn rappigin nimi taisi olla Fringsin etunimi... Ärsyttävää, netistä ei löydy tietoa nopealla katsauksella. :|
Rappigeja animeversiosta sekä kaavakokeilu.
Tuo animen kuva on toisaalta hyvin hämäävä, vaikka näyttääkin vähän millaisia nuo "todellisuudessa" ovat, harmi vain että ne eroavat pelin rappigeista melko lailla - animessa ne ovat pinkkejä ja sylikokoisia, pitkäjalkaisia, mutta pelissä taas ruskeita, pyöreänmallisia ja kooltaan kuin tuoleja. Symppispisteet pelille!
Pehmeän hipelöitävää kangasta - kissakin tykkää.
Eurokankaan pörrökangasvalikoima ei ollut se päätähuimaavin, yksiväriset oikeaa väriä olleet kankaat olivat tajuttoman karheita ja/tai kamalan paksuja. Sitten törmättiin tähän kaunokaiseen - super soft fleeceä tai vastaavaa, tajuttoman pehmeää ja riittävän suuri pala. Ja eipähän tarvinnut turhautua siihen, kun mistään ei löytynyt pehmeää tummaa ruskeaa läikkiin, kun tuossa oli valmiiksi jo täpliä! Eivät nyt ihan rotumääritelmän mukaisia, mutta oikein hyviä ainakin minun mielestäni. Jos jollakulla on valittamista niin tehköön oman rappiginsa!
Ompelu oli älyttömän nopeaa, mutta sitäkin ärsyttävämpää - kankaan reunoista lähti kamalat määrät pörrönäyhtää joka paikkaan, ja aina jompi kumpi kappale päätti vetää vinoon tai mennä ryppyyn. Onneksi ne olivat niin pienessä mittakaavassa että ne eivät pörröisen pinnan alta näy - pinta peitti myös käsin ommellut saumat, joita löytyy korvista, hännästä, kärsästä ja takamuksesta.
Korviin ja häntään laitoin sisälle siskon tykötarpeista löytynyttä rautalankaa, jotta ne pysyisivät muodossa ja olisivat kivasti taivuteltavia. Rautalanka oli ehkä vähän turhan jämäkkää, häntää ei esimerkiksi saa kippuralle, mutta mitäs pienistä.
Koko projekti kesti joitakin tunteja, sillä kotona olin kolmen aikaan ja kun äiti puoli seitsemältä tuli kotiin, oli pehmo muutamaa ommelta vaille valmis. Kaavoissa käytin näitä kaavoja pohjana omille muokkauksille ja säädöille.
--
Eilen aloin työstämään Guyn miekkaa (reffikuvaa ei nyt ole, sry) varastosta löytyneestä laudasta tämän tutoriaalin pohjalta. Isä hoiti perusmuodon sahaamisen ja muunkin sirkkelöinnin ja oli vähällä omia kaiken muunkin itselleen - arvostan kyllä apua, mutta ei tarvitse jokaista talonyhtiön rakennusvälinettä demonstroida, tahdon itse tehdä tämän! Niinpä vietin hikisen iltapäivän ja illanalun autokatoksen kyljessä olevan varaston viereisellä mattojentamppaustelineellä istuen, vuolin puukolla, viilasin puuviilalla ja hioin jollain ihme hiontakonesysteemillä vähäsen. Vielä tuo vaatii työstämistä ennen viimeistä hiomista hiekkapaperilla, mutta muoto alkaa olla jo passeli selä terä alkaa olla melkein terävä. Kunhan tuo on hiottu loppuun niin pääsen maalaamaan ja väkertämään sitä-minkä-nimeä-en-tiedä, sitä levyä joka estää että toisen miekan terä ei tule sormille.
Helleaallon iskettyä tännekin huomasin ajattelevani meikkaamista - miten helvetissä saan naamani edes suht normaalin näköiseksi kuvissa, kun naama sulaa heti kun lopettaa viuhkalla huitomisen? Asiaa ei auta yhtään se, että naamani hikoaa runsaasi ja että se tykkää välillä punoittaa oikein somasti kuumassa. Ai että. Olen muutenkin vielä niin noobie meikkaukseen liittyvissä asioissa, niin soppa on valmis. Joko annan asian olla ja jätän meikit pois, hinkkaan naamaani pyyhkeeseen sekunnin välein ja kiroan myöhemmin kasvojani valokuvissa, tai sitten kysyn apua! Google ei suostunut yhteistyöhön, joten saattaapi olla että yritän rustata jotain Anikiin, jos joku muukin olisi pähkäillyt samaa vietettyään kuuman conpäivän puvussa tai ilman.
Itse cosplaypuvun korjailun jätän suosiolla parin päivän päähän tai jopa ensi viikkoon, ja keskityn ensin miekan valmistukseen. Tuntui aluksi, että ennen photoshoottia olisi aivan älyttömästi hommaa, että kolme viikkoa ei riittäisi mihinkään - ensimmäisellä viikolla en tehnyt mitään, nyt olen jo saanut kolmasosan tehtyä ja hommat mukavasti alkuun, ja vielä yli puolitoista viikkoa tehokasta peliaikaa jäljellä. Mikä minuun on mennyt?!
Nyt vain täytyy pitää yllä tehokasta työtahtia, niin homma pysyy aisoissa - sitten on enää tehtävänä afterpartyihin leipominen ja kamojen heittäminen majapaikkaan etukäteen, jos tarjous on vielä voimassa. Toivottavasti saan Minnyn ajamaan meidät sinne!
(Osa 2 tulee lähempänä photista, toivon mukaan. Ja sanottakoon että tämä päivitystahti ei luultavasti tule pysymään sen jälkeen kun laittelen shoottitunnelmia.. :,D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti