"Tää näyttää joltain zeppeliiniltä" - Tobitakan peruukki

Minun oli tarkoitus kirjottaa peruukkitaistelusta jo vähän aiemmin, mutta läppäri meni rikki ja kaikenlaista tapahtui. Nyt sain kuitenkin kuvat editoitua ja uuden koneen toimintaan, niin valoitan vähän asiaa mitä monet photoshootatessa ja conissa pyöriessä kyselivät: mitä ihmettä tuo peruukki on syönyt?

Lähtötilanne - kauniit, pitkät peruukit. Toisessa kuvassa Mapen Tsunami-peruukki, josta heitän myös muutaman wip-kuvan.

Tuntui melkein pahalta lähteä "tuhoamaan" kauniita peruukkeja, mutta Morgianan kanssa käyty henkinen taistelu helpotti tämänkertaista urakkaa. Olin ostanut liiloja peruukkeja kaksi, jotta kuitu varmasti riittäisi - ja hyvä niin, toinenkin peruukki lyheni melko reippaasti.

En tiedä oliko tämä nyt kovin hyödyllinen viritelmä, mutta siellä se on.

Tutoriaaleja selaillessani olin päättänyt, että käytän rautalankaa ja paperiliisteriä pohjana peruukin muodolle. Yritin saada rautalangasta tukevahkon peruskehikon, joka jaksaisi tukea eteen tulevaa "tötteröä".

Rautalankaa rautalangan lomaan.

Rautalangan muotoilu oli alkuun melko hankalaa: ensin piti saada perusmuoto ja tukeva kiinnitys, sitten piti myös katsoa että kehikko tulee oikealle kohdalle omaankin päähän. Muotokaan ei ollut helpoin, sillä aluksi se meinasi jäädä liian lyhyeksi ja pulleaksi, sitten taas oikean mallisena se tahtoi valua liikaa otsan päälle.

"Kukkakruunuinen mahou shoujo"

Tässä välissä pieni Tsunamitauko. Pinkkihiuksen hiuspiikit saivat aluksi pohjan samansävyisestä pahvista, joka on ommeltu kiinni peruukkiverkkoon.

Zeppeliinihän se siinä! Vaihtoehtoisesti myös valas.

Samalla kun Mape ompeli piikkejään kiinni, sain kuin sainkin rautalangat mallilleen. "Siivet" ja "pyrstö" saivat myös omat tukirankansa, tosin paljon yksinkertaisemmat. Niitä olisi kyllä kannattanut kiinnittää paremmin peruukkiin, kuten myöhemmin tuli huomattua - ne liikkuivat jonkin verran paikaltaan eivätkä tahtoneet asettua toistensa peilikuvikseen. Seuraavalla kerralla sitten paremmin. Toisessa kuvassa näkyykin seuraavan vaiheen alku.

Tunnistamaton valkoinen.. asia....

En sattunut jostain syystä ottamaan kuvaa tässä välissä, mutta rautalangan päälle vedin pari kerrosta sanomalehteä paperiliisterillä. Löysin netistä helpon ja erittäin toimivaksi osoittautuneen vehnäjauholiisteriohjeen; taisi olla 1 osa jauhoa ja 10 osaa vettä, keitetään pari minuuttia ja jäähdytetään ennen käyttöä. Käytännössä ilmaista, todella riittoisaa ja biohajoavaa. Jes!
Sanomalehtikerroksen päälle vedin gessoa, jotta maali olisi varmasti tarpeeksi peittävää. Ostamani akryylimaali ei nyt ihan ollut samaa sävyä peruukin kanssa, mutta kuidut peittivät sen tarpeeksi hyvin.

Magentaa Möykkyä tuli naureskeltua monet kerrat. Ja kuitua!

Seuraavaksi ryhdyin taistoon liiman ja kuitusilpun kanssa. Tavallinen erikeeperin kaltainen yleisliima liimasi kuidut oikein hyvin, pienen tukemisen kanssa myös pintojen alapuolelle. Ensin liimailin irtokuitua peittämään maalatun pohjan, ja myöhemmin liimasin peruukin omaa kuitua päälle, jotta osat näyttäisivät olevan yhtä peruukkia eikä erikseen päälle liimattuja kappaleita.

Kuusikorvainen vaaleanpunainen ilves tupsukorvineen, y/y?

Bad Boys Brothers Blues, yo!

Viimein pääsin eroon punaisesta mokkulasta!

Käsittelin etutöydön kutakuinkin samalla tavalla kuin siivet ja pyrstön. Ensin liimasin kuitua pohjaksi ihan vain tötterön muotoon ja yritin saada punaisen värin piiloon. Kuitupohjan päälle sitten rupesin liimaamaan kuitua siistimmin ja jätin sitä vähän päältä myös pystyyn - ei ihan reffikuvien mukaista, mutta olen parin fanartistin töihin addiktoituna tykästynyt hieman pörrömpään malliin. Ja se näytti myös valehtelematta paremmalta, pelkkä sileä pönttö otsalla oli hämmentävä.

Keskellä näkyy vielä rautalankaa, oho.

Poikkesin reffeistä hieman myös toisessa paikassa: Tobitakalla kuuluisi olla pystyssä olevaa hiusta päälaella, töyhdön takana, mutta yrityksistä huolimatta en saanut niitä hyvän näköisesti. Päätin siis luopua niistä ja tyydyin vain peittämään töyhdön reunakohdan ja rautalangan pään päältä. Tuloksesta tuli ihan siisti, parempi kuin jos olisin jättänyt vinksahtaneet piikit.

Paras tapa liimata kuitua töyhdön alapuolelle. Shh, älkää kertoko tästä poliisille!

Kun peruukin päälipuolen oli saanut kuntoon, enää tarvisi vain siistiä osien hapsuttavat kuitujen päät, vuorata koko komeus lakalla ja leikata vapaana roikkuvat pidemmät kuidut oikeaan mittaansa.

Tadaa, valmis!

 Tämä oli ensimmäinen isompi peruukkiprojektini, ja tykkäsin! Ennakkoluuloista ja pirujen seinille maalaamisesta huolimatta peruukin muokkaaminen sujui mielestäni oikein hyvin, ja kiikarissa onkin muutama mahdollinen jatkoperuukki..

Orka, Phoenix ja Baddap, mistäs muustakaan kuin Inazumasta.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, seuraavalla kerralla joko partamiehen valmistumisesta tai valokuvauksesta.