PUNNUS PUTOAA! - Ruokaleiri-- tai siis miitti feat. Vesperia-photoshoot

Hey peeps! Kerrankin olen ajoissa tapahtumaraporttien kanssa, eihän tapahtuneesta ole kuin muutama yö. Ja kirjoituksen otsikon "ruokaleiri" kuvaa viikonloppua paremmin kuin hyvin - ruokaa tuli hankittua ihan tajuttomasti, ja en-muista-ketä siteeraten sunnuntaiaamusta: "Pitää nousta ylös aikaisin että ehtii syödä".
Ensimmäistä kertaa miitattiin kolme päivää/kaksi yötä putkeen. Noukin auton täyteen ihmisiä Riihimäen ja Lahden kautta ja sitten ajettiin Jyväskylään. Oli kyllä jännää ajaa yksin ensimmäiset etapit Lahteen asti, kun ajokortin saamisesta ei olekaan kuin se vähän päälle kuukausi ja oli aika kivat ruuhkat välillä, mutta hyvin sujui!

Ensin oli idea ja piirrustus..

...sitten toisenlainen toteutus.

Ohjelmistoon kuului hengaamista, pelaamista, arvausleikkiä ja animetunnariraatia, ja Megazone -laserpeli (joka oli tajuttoman kivaa ja tahdon ehdottomasti uudestaan joku kerta!) ja kaikkea muuta. Lauantain iltapäivä oli varattu itse kuvaamiselle.

Meidän koirasta sai tajuttoman ihania kuvia, pakko spämmiä tähän yksi. ♥

Kuvia käytiin napsimassa Harjun portailla ja kirkolla jonka nimeä en muista, ja muutamia otettiin vielä majapaikalla paluun jälkeen. Ikävä kyllä kylmyys alkoi loppuajasta nakertaa monia loppuajasta, mutta kuvia tuli kyllä ihan kiitettävä määrä. En muista kuvaajamme nimeä, mutta kiitos hänelle kuvaamisesta! (Ja tässä merkinnässä näkyvistä kuvista hänen kuvaamiaan ovat eka ja kolmas, muut omat omia otoksiani plus yksi itselaukaisijalla. Tämä jääköön kauniisti tänne väliin, hahaha.)

Uusi kokopitkä elokuva Namco Bandailta: "Raven ja Judy puuhaa homopornodoujinsheja"

Ja koska miittilauantaina oli kahden ryhmäläisen syntymäpäivät, pitihän siellä kakkua olla! Taivaspoika oli tehnyt aivan taivaallisen minttusuklaakakun, ja itse väänsin perjantaiaamuna ensimmäistä kertaa elämässäni sateenkaaritäytekakun - värejä ei tullut niin monta kuin sateenkaaressa oikeasti kun kananmunat loppuivat kesken, mutta mitäs tuosta! Oli oikein hyvää, ja moni kommentoi sisustaa hienoksi tai epämääräiseksi.

AAALWAAYS I WANNA BE IN YOUR STOMACH

Kokonaisuudessaan - tätä lisää! ♥ Ryhmämme kokoontumiset eivät jätä koskaan kylmäksi, edes kädenlämpöiseksi. Ensi vuoden Tales-cosplayn peli päätettiin ja pääteltiin kuka tekee kenenkin, iloisena totean että pääsen ensi keväänä päällystämään kumisaappaita ja liimailemaan itselleni partaa. : D Ensin on kuitenkin vuorossa talven puvut, ja teen myöhemmin toisen shootmerkinnän johon laitan kuvia koko ryhmästä ja muuten vain onnistuneita otoksia.
Ja loppuun pakollinen ryhmäkuva ftw!

GUU ♥

Mitä, eikö se olekaan kuollut? - kiirettä ja vielä vähän lisää kiirettä.

On tullut näköjään oltua melko hiljaa täällä, ja cosplayrintamalla yleensäkin. Syynä tähän olivat 1) YO-kirjoitukset, 2) muutto ja 3) näistä kummastakin johtunut älytön väsymys ja saamattomuus. Nyt huoneen täyttäneet laatikot alkavat olla tyhjentyneitä ja kun saa vielä seinälle hyllyn, niin pöydälläkin on tilaa. Alakerran toiseen kellarihuoneeseen ollaan jossain välissä pystyttämässä ompelunurkka, kun siellä olleille keittiötasoille saa hyvin koneen ja kaapista löytyneen, toivottavasti vielä toimivan saumurin, ja laatikoihin mahtuu paljon tavaraa. Tulee helpottamaan huomattavasti ompeluhommia, kun ei tarvitse jokaisen kerra jälkeen koota tavaroita pois ja saada kaikkea mahtumaan yhteen huoneeseen.
Koska aikaa on kulunut niin paljon jo kaikesta eikä ole kirjoitusfiilistä, pieni listaus tapahtuneesta.

• Muinaisen heinäkuun Animeconin sunnuntai oli ihan jees. Vähän shoottausta, enemmän ohjelmaa kuin mitä alkujaan ajattelin, mutta jees. :D Kuvia tulee ehkä joskus, jos muistan ruinata niitä kaverilta.
• FT-photoshoot Kotkassa, adsfgh ♥ Lauantaina piti kuvata, mutta just kun pääsiin pukujen kanssa ulos, satoi, ja juuri kun saatiin ne otettua tuntia-kahta myöhemmin sisällä pois niin sade lakkasi. Sunnuntaina kuitenkin saatiin iso kasa hienoja otoksia~
• Tracon oli ja meni, lauantaina hengaten ja sunnuntaina ryhmäillen. Ryhmä pääsi (kolmea puuttuvaa pukuilijaa lukuunottamatta) Anime-lehteen, tsekatkaa seitsemän hengen värikäs ryhmä! \o/ Oli oikein mukavaa ja kuvia tuli kanssa ihan kivasti. Saa nähdä saanko niitä koskaan heitettyä tänne, mutta niitä voi toisista cossiblogeista kyllä bongata.

Lisäksi tulossa:

• Ensi viikon viikonloppuna lisää FT-miitteilyä ♥♥ Kahden yön tempaus Jyväskylässä, tulee olemaan upeaa. En ikävä kyllä saa minkäännäköisiä proppeja sinne tehtyä, sillä voimat on poissa enkä jaksa ottaa lisää stressiä ja kiirettä kun niistä on viime päivinä vasta päästy eroon. Yuri tulee edelleen hyppimään crossovermiekkansa kanssa ja koira saa luvan käyttää hampaitaan.
• Ensi vuoden pukusuunnitelmat ovat aika lailla varmistuneet, ja Frostbiten puvut ovat suunnitteilla. Kunhan muuttojutut saadaan suurimmalti osin hoidettua niin ryhdyn työstämään niitä ajoissa - en halua jättää mitään viimeiseen iltaan, sillä - vaikka en olekaan taikauskoinen - Frostbiten aatto on perjantai 13. päivä.
• Lisäksi pikkuveli innostui nyt ilmeisesti tosistaan pukuilusta (score! 8D), sillä ollaan sen kanssa nyt väsätty hänelle ensi kesälle pukua. Hattu on melkein kuosissa, eli mitään massiivista ei vielä ole valmistunut, mutta enköhän ehdi sitäkin opettamaan ja auttamaan omien pukujen lomassa. Beware, siitä tulee vielä hyvä miescossaaja Suomen skeneen! Toivotaan ainakin!

Ensi kerralla ehkä ensi vuoden pukusuunnitelmista, koska suunnittelu ja miettiminen on kivaa. Pieniä paljastuksia - niitä on tuplamäärä normaaliin vuotuiseen cossimäärääni verrattuna, siellä on toinen puhtaasti animeen perustuva hahmo ja - gasp - ensimmäinen länsimaalainen hahmo!

Karvanlähtöaika, AINA - loppukiri Tampereelle

Minun piti selittää aiheesta "kuinka vittumaista on leikellä karvakankaita kun niistä lähtee järkyttävät kasat karvaa jokaisella leikkaussentillä", mutta tulikin aika kiire viimeiselle Traconia edeltävälle viikolle, joten näin lauantaiaamuna puoli tuntia ennen junan lähtöä, pikapäivitys! Näette tämän sitten conin jälkeen, te jotka myös Tampereelle olette suuntaamassa. Muut ehkä aikaisemminkin. :D
Ja koska ei ole kamalasti aikaa selittää, niin kuvia!

Karrrvainen korrrva! Oli muuten pirun tuskastuttavaa ommella rautalankoja kiinni näihin.

Kauniin muotoinen häntä, eikö?

Peruukin muodonmuutos - oli kyllä suuri helpotus kun ensi kesälle ostamani peruukki soveltui loistavasti Repeden pehkoksi!

Pörröä!

Lisää pörröä!

Niin, ja jos en ole muistanut kertoa, kyseessä on siis Mapen puku Tales of Vesperia-ryhmäämme.

Ja nyt, nokka kohti Tamperetta! See ya there!

Onward to Kotka! - viime metrit ennen photoshoot-miittiä

Ensalkuun, Animeconin sunnuntain kuvia saatte odottaa, sillä odotan kaverin kameran otoksia. Kyllä ne ovat tulossa! Joskus.....
Noin 20 tunnin päästä olen Kotkassa, kauan odotetussa cosplayryhmämme photoshootissa, ja viime päivät ovat menneet aika lailla puvun kanssa puuhaillessa. Pari viikkoa taaksepäin, Lintsimiitin jälkeen iski tajuntaan että shoottiin on enää kaksi viikkoa, enkä suinkaan ensimmäistä niistä viettänyt täysin lomaillen. Mutta nyt näyttää jo oikein hyvältä, muutama pikkujuttu puvun suhteen on vielä hoidettavana, ja pakkaamisen jälkeen on kaikki kunnossa.

Nappihässäkkä - onneksi tuntuvat pitävän ihan hyvin kontaktiliimalla.

Bootcovereiden kanssa kävi onni onnettomuudessa - kirpparilta satuin löytämään jotkut vanhat työkengät (turvakärjelliset! ei haittaa vaikka Zagi talloisi varpaille :DD) _eurolla_, ja päällysteet istuivat niihin melkein jopa paremmin kuin alkuperäisiin kenkiin; lisäksi nämä on huomattavasti helpompi laittaa jalkaan kun kankaat on liimattuna kenkiin kiinni. Nämä ovat nyt järjestyksessä neljännet tai viidennet tekemäni bootcoverit, ja sanoisin että selkeästi parhaimmat. Näin kyllä tykkään sanoa melkein kaikesta mitä olen juuri saanut tehtyä, mutta, noh...

'scuse me, but whut iz thiz?

Yurin vyö oli pitkän aikaa suurin murheenkryynini. Minna kuitenkin huomautti, että erään doujinshinsa takakannessa on ohje mitenYurin vyön solmu solmitaan, mikä oli hyvin suuri helpotus sen tekemiseen! Tämä vyö oli myös siitä hyvin erikoinen, että kerrankin maltoin tehdä kunnon kokeilukappaleet toisesta kankaasta ennen kuin ryhdyin oikeiden kankaiden kanssa säätämään.

Tältä se edestä tulee näyttämään. Kaksipuolinen tarra on rakkaus. ♥

Sain alennuksella hieman ryppyyn vetänyttä keltaista kangasta, josta väänsin vyön koristelut. Kangas osoittautuikin melko kummalliseksi tapaukseksi, sillä se tuntui toiselta puolelta karhealta ja toiselta puolelta taas melkein kuin vahakankaalta, ja liimautui itseensä kiinni jos silitti liian kuumalla raudalla. Pienen taistelemisen jälkeen se kyllä suostui suht siististi istumaan vyöhön, ja nyt siitä puuttuukin enää vetoketju - en saanut kokeiluista huolimatta solmittua vyötä tarpeeksi tiukalle ja pitäväksi niin että se samalla myös näyttäisi hyvältä, joten kontaktiliima ja vetoketju käyttöön.

Malli vs. tuotos, vain toinen pikkupallura puuttuu.

En muista montako kuukautta siitä on, kun tein Yurin paidan, mutta joka tapauksessa siitä asti olen vetkutellut liilojen kuvioiden ja kauluksen korjaamisen kanssa. Yksi ehdottomasti kamalimpia kohtia koko puvussa on juuri paidan kaulus - en saanut sitä juuri mitenkään viisaasti korjattua, joten olen miettinyt että Traconiin leikkaisin koko kaulusosan irti ja ompelisin uuden. Saa nähdä, miten jaksan, muistan ja ehdin.
Tällä hetkellä suurimmaksi ongelmaksi puvun kanssa on noussut - kuten jo aiemmin olen sen kanssa tuskaillut - bindaaminen. Viimeisin kokeilukerta tuotti viimein hyviä tuloksia, kun Wepiltä sain Anikin kautta loistavan tutoriaalin teippibindaamiseen. Viimein teipit suostuvat pysymään, mutta kaksi ongelmaa vielä on; yksi pieni ja helposti korjattava, ja toinen isompi joka saattaa olla helposti korjattavissa tai sitten ei.

Ongelma numero yksi: Teippi ei tahdo tarttua itseensä. Reunat tykkäävät jäädä repsottamaan ikävästi ja pelkään, että ne irtoavat kun bindi on pidemmän aikaa päällä; tähän kuitenkin keksin ratkaisuksi armaan jesseteipin; vedän sitä urheiluteipin päälle pitämään osaset kasassa.

Ongelma numero kaksi:

Kahden eri kuvakulman kertomaa-- hei, kuka päästi Zagin sisään!

 

Bindauksen toimivuus.

Huomasin, että vaikka teipit suht hyvin suostuivat pysymään ja pystyin melkein jopa liikkumaan niiden kanssa (ja pukemaan paidan & liivin päälle orz), ei rinnanympärys kuitenkaan tähtitieteellisiä lukuja pienentynyt. Edestä päin katsottuna ei ongelma ole niin paha, mutta kun ottaa jonkin muun kuvakulman... Uhh. Miehiset rintalihakset -koko olisi ihan jees, mutta kun ne näyttävät vielä manboobseilta, niin ei ole hyvä. Shoottiin täytyy kiristää teipit huomattavasti tiukemmalle ja vaikka hieman sitä jesaria apuna käyttäen, mutta olen jo melkein fiksoitunut siihen että jessekorsettia en edes ajattele bindaamiseen. Leikitään sitten että Yuri on aloittanut rintalihausbodauksen, yritän hiuksilla peittää kurveja tai katsotaan kuvakulmat tarkkaan - mitä vain, mutta teipit on ja (toivottavasti) pysyy!

Lopputeaseriksi vielä Minnan huoneen ovensuussa otettu wip-kuva;

Boo-ya! Älkää välittäkö genderbendauksesta, en jaksanut bindiä kokeiluun vaikka Yurin paita onkin aina niin hauska pelkkien rintsikoiden kanssa.

Tällaista! Kuvan puvunkokeilusta puuttuu vyön vetoketju (jota ei kyllä näkyisi muutenkaan, ohoho), blastia ja - kuten varmaan huomasittekin - peruukki. Ja kaulakoru oli näköjään jäänyt kaulaan. Lisäksi ajattelin vetäistä Guyn miekan ympärille nauhaa ja kiikuttaa sitä mukanani, sillä Yurin oma miekka puuttuu vielä ja olo olisi melko turvaton kun Zagi voi hypätä veitsiensä kanssa mistä tahansa puskasta. Kirjaimellisesti. Trollaamaan tai taistelemaan.

Seuraavaksi on luultavasti luvassa siis Vesperia-aiheista photoshootsatoa tai lisää Talesia Turusta. Näkymisiin!

"En halua enää koskaan kuulla Oldbag-pinneistä" - Animeconissa lauantaina

Kahden päivän reissu Turussa sujui oikein mallikkaasti, ehkäpä teknisesti parhaiten kaikista coneista ikinä; matkat, ruoka, majoitus ja yleiset asiat toimivat prikulleen, eikä itse conissakaan mitään valittamista.
Matkaan lähdettiin viiden hengen porukalla Kyrölästä tädin laina-autolla oman ollessa korjaamolla. Parin tunnin matkan aikana tuli muutamaan otteeseen vettä niin paljon, että oli melkein mahdotonta nähdä tuulilasista läpi - Minna sanoi että oltiin muutaman sekunnin ajan suoralla pätkällä vesiliirrossakin, cool - mutta conpaikalla ei koko päivän aikana satanut pisaraakaan! Kuuma kyllä tuli, mutta parempi noin päin kuin että olisi ollut sateista ja kylmää.

Meidän piti aamusta ehtiä heti Cosplaydeittiä katsomaan, mutta hieman väärinlasketun ajoajan ja myöhästymisestä johtuneesta salin täyttymisestä seuraten emme mahtuneet sisään. Lauantai siis kattoi lähinnä pelkkää conpaikalla oleskelua ja myyntipöytiin sekä taidekujaan tutustuen (tosin en itse kumpiakaan tsekannut, sillä oli jo valmiiksi niin turkasen kuuma ja olin rahaton). Iltapäivän puolella törmättiin tuttuihin ja pidettiin pientä kuvaussessiota sekä yleistä oleskelua, mikä sopi oikein hyvin kun seura oli mitä parhainta. ♥
Edellisen merkinnän itseni haastamisen seurauksena siis, kasa kuvia olkaa hyvät Olen itse kuvissa Phoenix, Janita on Edgeworthina ja pinkkipaitainen ruumis on Mape. Kuvista vastavat muistaakseni Minna ja Mape.

Searching for justice.

Rankan työpäivän jälkeen. Ja on se kiva kun cossaajat tykkäävät samasta parituksesta ♥

Tässä oli joku idea vissiin taustalla, mutta.. en nyt muista sitä. Leikitään että jotain dramaattista on tapahtunut.

"Do you think she committed suicide... or was she murdered?"

Kuuma päivä on kuuma, myös asianajajilla.

The way of a hobo.

Beloved.

Kuvitellaan että ensimmäisissä kuvissa tuossa takinpielessä on vielä asianajajamerkki, se onnistui irtoamaan ja katoamaan luultavasti ruokapaikan verkkotuoleihin. :I Viimeisessä kahdessa kuvassa sen puuttuminen on tarkoituksellista.
Lauantai-ilta ja yö kuluivat serkun luona Paimiossa majoituksessa, muun muassa yli-innokasta bostoninterrieripentua rauhoitellessa, Wiillä minipelejä pelatessa ja melko randomia Kleopatra ja Julius Caesar -leffaa dubatessa. Laatuaikaa.

Valokuvakriittisyys vai ulkonäköangsti - mistä johtuu ettei omat kuvat kelpaa?

Ensin nopea tilannepäivitys: Animeconissa tullaan pyörimään lauantaina että sunnuntaina, ensimmäisenä päivänä Phoenix Wrightinä ja jälkimmäisenä Guy Cecilinä. Jos tällä kertaa pukusuunnitelmat pitäisivät ihan tapahtumaan asti ja sen ylikin.
Luulin, että pukujen fiksaamisessa ja kuntoonlaittamisessa olisi tullut kiire näin conia edeltävää päivää edeltävänä päivänä, mutta toisin kävikin: molemmat peruukit piti muokata kuntoon, puvut silittää ja ainoa kunnon korjaus oli Guyn hanskojen aluspahvit, jotka hoituivat ehkä parissakymmenessä minuutissa. Ainoa suurempi huolenaihe on Guyn miekka, joka näyttää ottaneen hieman vahinkoa huoneessa pyöriessään; kultamaaleja pitää vähän paikkailla ja ehkä kolmasosan pituudestaan auki haljennut huotra makaa tuossa vieressä liimattuna ja painojen alla. Note to self, kun teet Yurin miekan niin muista vuolla huotran suuaukkoa niin että ennen sormisuojaa oleva paksumpi kohta mahtuu myös sisään.

Koska ei ole juuri mitään kuvamateriaalia, ottakaa kasviperheeni uusin tulokas. Kutsun sitä Sangokuksi.

Ja niin, oli joku kunnon aihekin mistä kirjoittaa.
Huomasin tuossa muutamia päiviä taaksepäin, miten olen kirjoittanut päivityksiä valmistuvista puvuista, mutta valmiista kokonaisuuksista ei löydy kuvamateriaalia mistään. En ole pistänyt kuvia tänne, Deviantartiin, en mihinkään. Puvuista kyllä on kuvia, mutta en ole laittanut niitä nettiin näkyviin syystä X. Ja mikä tämä X on?
Otsikkoon viitaten, ulkonäköangsti se ei luultavasti ole, vaikka onkin niin hauska sana. Ennen sitä, kun kasvoin yli teiniyden liiasta itsekriittisyydestä ja opin pitämään itsestäni, olisi voinut vedota siihen, etten pidä omasta pärstästäni tai kehostani. Mutta jos kerta kestän katsoa itseäni kuvissa, mistä kiikastaa?

Chase (PKS-vappupiknik) feat. tyhmä hymy (kuvannut Minna)

Tyhmä hymy. Tyhmä hymy. Nyt ajattelin, että mitäs väliä vaikka olekin vähän derp kyseisessä kuvassa, mutta - miten on yleensä asian laita? Kuvien laittaminen tänne blogiin on helpompaa, sillä oletettavasti pelkästään cosplaypiirin ihmiset, sellaiset jotka ymmärtävät näiden asioiden päälle, käyvät tätä katsomassa. Esimerkiksi sitten taas tuo Deviantart, suuremman luokan sivusto, jossa tunnustani seuraa huomattavasti suurempi määrä mitä erilaisempia ihmisiä. Mitä he ajattelevat nähdessään cosplaykuvani? Sivuuttavatko he ne välittämättä? Ajattelevatko että mikä noobie ja luuseri tuokin on?

Olen huomannut, että olen ruvennut viime aikoina välittämään enemmän muiden mielipiteistä; olivat ne sitten ääneen sanottuja tai pelkkiä päänsisäisiä, henkilökohtaisia mielenilmauksia. Epätietoisuus ei ole ikinä ollut kovin mukavaa, etenkin kun cosplay on kuitenkin niinki helposti henkilökohtaiselle tasolle menevä harrastus, kun kuitenkin on kyse itse tekemistäsi vaatteista, propeista, peruukeista ja mikä tärkeintä - sinusta itsestäsi. En ole kokenut cosplayn osalta minkäänlaista syrjintää/ivaa/vastaavaa, en edes negatiivissävyistä kommenttia saanut (en tiedä kuinka paljon tätä on suomalaisessa skenessä liikkeellä, toivottavasti ei olisi lainkaan!) mutta silti asia kalvaa jossain taustalla jatkuvasti. Paremmaksi ja itsevarmemmaksi ei voi kehittyä kuin jatkamalla eteenpäin, mutta missäköhän odottaa se piste, että voi lopettaa turhan huolehtimisen.

Hobo!Phoenix hoboilee. (kuvannut TigerClaw-chan)

Toisaalta, liittyy asiaan myös otsikon ensimmäinen kohta, kriittisyys. Tiedän miltä näytän, tiedän mihin pystyn ja mielessä on selvä kuva, miltä haluaisin otoksen näyttävän; sitten katson otettuja kuvia eikä mikään miellytä, aina jossain on naama mutkalla tai jokin muu kohta häiritsee. Tästäkin pääsisi pienellä työllä eteenpäin, esimerkiksi harjoittelemalla poseerauksia valmiiksi tai ottamalla sen viisisataa kuvaa mitä kuulee toisten cossaajien photoshoottien tuottaneen.

Päätin tästä hyvästä heittää itselleni haasteen: koska Animeconin pääpointtinani on saada lisää hyviä kuvia, laitan tänne conin jälkeen kummastakin puvusta ainakin kahdeksan kuvaa. Olivat ne hyviä tai huonoja, oli poseeraus perseestä tai naama helteessä sulanut, ei auta, kuvia esiin. Yritän saada alitajuntani tajuamaan että kuvaustilanteessakin pitäisi yrittää ajatella eteenpäin ja sitä miltä kuvat näyttävät, ja kuvaustilanteen jälkeen sen että ei kaikkien kuvien tarvitse olla pro-tasoa - eivätkä voi olla, sen verran noobie vielä koen olevani. Jos joku ajattelee että kas, onpa huono cosplaypuku/-kuva, voin ajatella että pah, ensi kerralla tulee parempi.

Näissä tunnelmissa Animeconia kohti, asennetta ja itseluottamusta!

Desu oli, Desu meni - ja mitähän sitten...

Desuconista on kulunut nyt.. melko pitkä aika. Kaksi viikkoa? Kolmekin jopa? En jaksa laskea, kun helle on sulattanut aivot ja kantapäät on kipeät kaupassa ja keittiössä taiteilemisesta.
Tästä syystä myös sen kummempi conselitys saa jäädä. Desu oli tuttuun tapaansa oikein mainio, ja hengasin suunnitelma B:n kaaduttua molemmat päivät normaalivaatteissa kameran kanssa. En ole saanut käsiini yhtäkään conkuvaa jossa itse olisin, joten pelastutte pärstältäni tälläkin kertaa, haha.
Mutta mitäs seuraavaksi? Parin viikon päästä olisi Animecon, jossa ajattelin kierrättää viimein sen Phoenixin, kun on muutakin Attorney-porukkaa tulossa. Lisäksi olen miettinyt Guy Ceciliä toiselle päivälle, sillä haluaisin siitä lisää kuvia; toisaalta sen kanssa on peruukkiongelma ja hanskojen kanssa tappeleminen conpäivän aikana. Saa nähdä. Sen jälkeen on mahdollisesti Lintsimiitti ja FT-photoshootmiitti Kotkassa (note to self: heitä journaliin sovitut infot siitä), jota seuraa Tracon ja Jyväskyläshootti. Yuri pitäisi saada pääosin kuntoon Kotkan shoottia varten, mutta luultavasti kokonaisuudessaan valmis se on vasta Traconissa. Cosplaymotivaatio on sulanut kesän myötä pois, mikä ei suinkaan hankaloita hommia.
Ja loppuun saatte nähdä saman, mitä itse näin Desuconin ensimmäisen katsomani ohjelman alussa.