Badassiksi tulemisen vaikeus - Yurin vaiheet, osa 1

Omien olettamusteni vastaisesti olen jo saanut aloitettua ensi kesän puvun. Edistyminen on vielä pientä ja melko lapsenkengissä, mutta eiköhän se tästä - kohta alkava koeviikko ja sen jälkeen oleva syysloma ovat mitä mainiointa aikaa puvun tekemiseen, kun en kuitenkaan saa itseäni niskasta kiinni ja saa tehtyä mitään sen suurempaa puuhaa.



Tällä hetkellä ehkä suurin päänvaivani on Yurin blastia. Sen tulisi olla ranteenmyötäinen (en missään nimessä tahdo sellaista ikävästi hölskyvää...!) ja "ehjän" näköinen. Ryhdyin tekemään sille pohjaa 6-millisestä softiksesta ja päälle sitten kasaan muut osat ohuemmasta. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy nykyinen aikaansaannokseni - hieman reunoista repsottava mutta muuten hyvin pyöreä ja tukevasti istuva pohja ja muutama osa. Koko komeus on kasaamisen jälkeen tarkoitus maalata kokonaan, joten onneksi Hobbypointin paksumman softiksen värivalikoiman olemattomuus ei haitannut.



 Kiinnitysmekaniikan kanssa on ollut melkoinen sota pään sisällä. Rannekkeen tulee kuitenkin olla ihonmyötäinen, joten se ei voi olla sen verran iso, että sen saisi pujotettua käden yli paikalleen. Mikä sitten olisi hyvä kiinnitystapa?
Ryhdyin kokeilemaan vanhoista rintaliiveistä irtileikeltyjä hakasia, jotka on liimattu softikseen kiinni sisäpuolelle. Alkuun en ollut ollenkaan varma pikaliiman pitävyydestä, mutta sen kuivuttua ja testailujen jälkeen se tuntuu pitävän melko hyvin. Varaudun siihen, että ne jossain vaiheessa pettävät, mutta se on sen ajan murhe. Onhan tässä vielä hyvin aikaa miettiä tuota systeemiä.



Jouduin myös hieman miettimään hakassysteemiä - ne kyllä menivät nätisti kiinni kun kokeilin niiden kestävyyttä kuivaharjoitteluna, mutta ne eivät millään suostuneet menemään kiinni kun yritin saada blastiaa ranteeni ympärille - olin liimannut ne sen verran kauas reunasta (ettei reunojen sauma olisi liian iso), että softiksen reuna esti kiinnittämisen. Onneksi äkkäsin kuitenkin, että päälle tuleva neliökappale osuu sopivasti hakasten päälle, joten saatoin leikata niiden kohdille pienet vaot, jotta kiinnitys onnistui, eivätkä ne näy! Seuraavaksi pitäisi yrittää vähän vielä muotoilla pohjakappaletta ja fiksata pääliosat.
Lisäksi olen hieman jo leikkinyt takin kaavojen kanssa - en ole varma, pitäisikö tehdä erikseen liiviosa ja pitkähihainen alle, vai ommella siihen valepaita alle, mutta se jää nähtäväksi. Pitää kysellä siskolta mielipidettä kaavojen mittojen suhteen, sillä en oikein luota omaan arviointikykyyni kun yritän sovittaa puolikasta takakappaletta paikalleen ja peilin kautta olan yli vilkuilla, kuinka pitkälle reiden puolelle alareunan tulisi yltää. Ei ihan onnaa.

Piiri pieni pyörii - "pienharrastajan" arkea

(Hieman muutosta on hiljaiselon jälkeen tapahtunut - vaihdoin blogisivustoa, lisäilin linkkejä, kategoria/avainsanasysteemi muuttui jne jne)
Monet cosplayharrastajat eivät luultavasti jätä harrastustaan pelkästään coneihin. Ystäväpiireissä varmasti käy monenlainen kuhina pitkin vuotta, eikä aiheena varmasti ole pelkästään cosplay, muukin japanilainen  populaarikulttuuri varmastikin on kuumana pinnalla. Milloin mennään toisten luo tekemään pukuja, milloin ollaan porukalla, suunnitellaan, jutellaan, pidetään hauskaa miten milloinkin. Monien mielikuvissa ovat varmaan tuttu juttu nuorten "ernujen" kovaääniset piirit.
Koen olevani cosplayn - ja kaikkea japana koskevan yleensäkin - "pienharrastaja", kuten päähäni putkahtanut termi kuuluu.
Mitä Anikissa ja cosplayblogeissa yleisesti huomaa on se, että monella on lähes jatkuvasti projekteja menossa, uusia pukuja ja monia suunnitteilla ja puoliksi toteutettavina - etenkin jos puhutaan "elitisteistä", ja tarkoitan sanaa positiivisessa merkityksessä; he kokeneemmat ja osaavammat. Heillä tuntuu olevan jatkuvasti jotakin vireilä, jos ei konkreettista tekemistä niin ajatustyötä, pohdintaa, suunnittelua, mielipiteitä. Seuraan haltioissani, mitä he seuraavaksi keksivät, mistä kirjoittavat blogiin tai vastaavaa.
Miten omassa elämässäni ilmenee cosplayharrastukseni? Miten muuten sen näkee minussa kuin conkäynneissä ja tässä blogissa?

Ei niin paljon mitenkään.

Luulen, että suurin osa esimerkiksi nykyisestä lukiostani ei omaa harmainta aavistustakaan, että esimerkiksi luen mangaa tai harrastan pukuilua. Ulkoisesti näytän melko tavikselta, enkä ole tutustunut juurikaan niihin, jotka helposti leimataan "japsihörhöiksi" (tosin, koulussani ei varmaan helposti saa negatiivissävytteistä leimaa, mut). Pitkät koulupäivät, pitkähköt koulumatkat junalla plus välillä melko huonosti osuvat juna-aikataulut, kolmesta neljään kertaan viikossa olevat harrastukset ja yleinen jaksamattomuus verottavat aikaa hyvin tehokkaasti. Kyllähän sitä pääkopan sisälllä tapahtuu - ja paljon tapahtuukin! - mutta miten se ilmiintyy, niin on aika vähäistä. Nyt olen yrittänyt saada jonkinlaista aikataulua Yurin tekemisen kanssa, jottei tulisi sitä surullisenkuuluisaa viimeisen illan paniikkia. Pukujen tekeminen ei kuitenkaan ole meillä samanlaista sosiaalista toimintaa kuin muutamilla, joita olen puolitahattomasti ja hyvin kavalasti salakuunnellut koulussa, eli jokainen pienestä "ernujengistämme" tekee periaatteessa yksin. Poikkeuksena on Minny, ah armas siskoni, jonka kanssa usein hengaamme samassa huoneessa, myös cossijuttuja tehdessä. Muutamia kertoja on tullut porukalla kokoonnuttua tänne ja jokainen on tehnyt omiaan (mikä on kuitenkin päätynyt siihen että teen itse kaikille kaikkea....), ja se on hyvin vahva poikkeus.

..Tuntuu, että ajatukset harittaa taas hyvin pahasti ja tekstistä katoaa se pointti, mutta ilmoitettakoon se tässä ja nyt: Olen pienharrastaja ja piiloharrastaja; elämään kuuluu melko vähän cosplayjuttuja, ja ne tahattomasti tapahtuvat niin että muut kuin omat pienet piirit eivät siitä tiedä. Isot piirit tekee omaansa, meidän piiri omaansa - oma yhden hengen piirini rullaa jatkuvasti, nopeammin tai hitaammin, mutta kuitenkin.
Jos nyt hemmetti kohta saisin tuosta Yurista raavittua jotain kasaan! Jos se vähän inspistäisi suunniteltua "koeviikko + syysloma = cossi, FFXII & LoZ:TP 24/7" -kaaviota.

Miksi peilikuvani valehtelee? - ulkonäkö ja itseluottamus

Rimppu postasi aivan älyttömän upean videomerkinnän ulkonäköpaineista ja itseluottamuksesta cosplayssa - ja miksei muutenkin.
Tahdoin kirjoittaa aiheesta oman merkinnän, mutta siitä olisi tullut hyvin henkilökohtainen ja sekava, risteileviä ajatuksia ja tunteitä täyteen ympätty kaaos.
Se varmaan kuvaakin itseluottamusta aika hyvin, vaikka olenkin jo menossa parempaan suuntaan. Luulen että sitä ei näe naamatusten, varsinkaan coneissa. Silloin olen jo heittänyt yrityksen menemään enkä enää jaksa taistella itseni kanssa - ehkä juuri sen takia tämä on niin vaikeaa. Yritän liikaa.
(kunnon merkintää tulee joskus, kunhan saan vähän jaoteltua mietteitä.)

Värikästä valokuvausta kasvitieteellisessä - Tales of the Abyss -photoshoot

Pahoittelut aivan liian pitkään kestäneestä kirjoituksen tekemisestä, matkalta ja lomalta arkeen palautuminen otti aikansa, ja jokin näkymätön muuri piti mielen muualla. Mutta nyt niitä tulee, ensimmäisen "virallisen" photoshoottini kuva-antia! Kuvat nyt lähinnä keskittyvät itseeni, kappas vain, mutta kaikki otokset jotka olen käsiini saanut ovat eeppisiä ja kerrassaan mahtavia. Rakastan. <3
Ai niin, notena vielä - yritän opetella valokuvien muokkausta, koittakaa kestää jos ne on aivan järkyttäviä. v_v; Lisäksi noita kuvia on melko vähän, sillä harrastan itsekritiikkiä kuvien suhteen etukäteen pääni sisällä, enkä siis iloisesti tunkenut linssin eteen aina kun mahdollisuus. Ehkä tämä asia korjaantuu tulevaisuudessa, jos opettelen eläytymään? Saa nähdä - pidetään peukut pystyssä.

Kuvaaja: Caroliina
Ryhmä: Täältä näkee.

Pakollinen ryhmäkuva - tässä eeppinen väestömme!

Master and servant.

Master and servant - in the old days.

"Where did that rappig go?"

"W-what's wrong with you, Guy?!"
(Sync + Guy + curse slot = no good.)

Vasta myöhemmin he ihmettelivät, miten rappig ylipäätään pääsi puuhun.

En voi varmaan kylliksi kiittää ryhmää, vaikka olenkin sitä jo vuolaasti tehnyt, mutta vielä kerran - kiitos koko ryhmälle ja kuvaajille, olitte aivan mahtavia!
Seuraavalla kerralla voisin selittää hieman Yurin aloittelusta ja siihen liittyvistä ongelmakohdista, tai sitten propeista.. saa nähdä, milloin saan kirjoituspuuskan seuraavan kerran.

Priorisointi ei aina oikein onnistu - kun cosplay varastaa ajatukset

Lyhyt kirjoitus ennen vähän pidempää taukoa.
Huomenna koittaa lähtö kahden viikon matkalle Kreetalle, ja paluu tapahtuu juuri ennen koulun alkua. Törmäsin taas "ongelmaan", joka on ollut jo aikaisemmin olemassa, mutta on tässä alkuviikon aikana paisunut hyvin valtavaksi. Nimittäin asioiden tärkeysjärjestys, lähinnä pääni sisällä.
Olen jo tottunut siihen, että innostun todella helposti ja ryhdyn suunnittelemaan monenlaista asiaa ja tapahtumaa siitä kuultuani/sen huomattuani. Ennen Desuconia, kun piti ommella Phoenixin pukua, ajatukset harhailivat koko ajann Guyn tekemisessä. Kun taas ennen Traconia ja sen jälkeen tein Guyn puvun osasia, suunnittelin jo kovasti ensi kesää ja sen suunnitelmia. Nyt, kun Tales of the Abyss-photoshoot on ohi ja afterpartyissa suunniteltiin alustavasti ensi kesälle Tales of Vesperia -ryhmää, en pysty ajattelemaan paljoa muuta kuin Yurin puvun tekemistä ja peruukin hankkimista, vaikka olisi ehkä ajankohtaisempaa ajatella tulevaa lomamatkaa ja pakkaamista..?

Toivottavasti saan ajatuksia hieman karistettua cosplaysta (ja kaikesta muustakin, mitä en siellä voi tehdä) matkan aikana, sillä en halua muistella matkaa "joo, makasin auringossa ja suunnittelin cosplaypukuja koko kaksi viikkoa". Ei siinä sinällään mitään pahaa, mutta ei kiitos. Haluan nauttia joka hetkestä täysillä enkä stressata, saanko vyön kuviot nätisti tai mistä saan tarpeeksi nappeja kenkiin.
Ja niin tosiaan, photoshoot meni loistavasti, oli aivan uskomattoman kivaa! Teen tänne kuvaentryn kun saan kuvia, eli ellei niitä yhtäkkiä poksahda saataville viimeistään huomenna päivällä, niin sitten matkan jälkeen.
Kesälomien loppuja kaikille, pitäkää lippu korkealla! \o


Kuva on ilkeästi jostain netin syövereistä, mutta se on niin suloinen ja oikein osuva - minäkin tahdon uima-altaaseen, tänne sulaaaaa. ´__`

Gesson ja maalin peittämät päivät - valmistautuminen photoshoottiin, osa 2

Näin on siis viikko vierähtänyt edellisen merkinnän kirjoittamisesta (herran jestas, tuntuu että aikaa olisi kulunut paljon enemmän....), ja aika tehdä toinen katsaus valmistautumisiin ja siihen, onko ylipäätään mitään tapahtunut.




Miekka ainakin on edistynyt. Olen viilannut, vuollut, hionut, yskinyt keuhkot täynnä pölyä, hionut vähän lisää, gessonnut, gessonnut, maalannut, gessonnut, maalannut, sahannut (sähkökuviosaha <3), ruuvannut, ostanut vaneria, hionut, gessonnut, maalannut, leikellyt softista, liimannut, kironnut ja katunut itsepäisyyttäni, sitten taas vähän maalannut ja voilà!
Suuren osan hommasta olen hoitanut itse, isä auttoi sahaamisessa, ruuvaamisessa, materiaalien hankinnassa ja työkalujen kanssa. Äiti kommentoi noita maalattuja, valkoisia pisteitä kädensijassa "kunpa hoitaisit huoneesi yhtä tarkasti kuin tuon".
Huotraan sovelsin tutoriaaliin, jonka joskus lukaisin, mutta en löydä enää. Siinä on kahden miekanmuotoisen palan väliin laitettu reunat, joka tekee huotrasta laatikkomaisen ja miekanmentävän. Siitä tuli vähän liian leveä ja laatikkomainen, mutta en ota turhia paineita - tämä oli vasta toinen tekemäni proppi ikinä, ja tahdon olla siihen tyytyväinen niin kauan kunnes saan aikaiseksi paremman proppiaseen.
Suunnittelin kirjoittavani jossain välissä vähän suhteestani proppeihin ja muuta siihen liittyvää, joten ei tästä nyt sen enempää.
Mutta, mitä muuta olen saanut aikaiseksi?



Ylävasemmalta alas oikealle: ennen, jälkeen, animessa ja pelissä (oli pakko sisällyttää tuo muokkaus.....<3)


Stailasin hieman peruukkia. Pelireffejä katsoen alkuperäinen pehko oli aivan liian lättänä, ja ehkä tulos hieman parani - tosin nyt peruukki näyttää hyvältä, kun katsoo samasta kulmasta kuvan kanssa, mutta perin jännältä edestä tai toiselta puolelta. En ilman kuitujen ompeleisiin ja muihin pintaa syvemmälle vieviin tekniikoihin perehtymistä saa tehtyä peruukista parempaa, sillä päälaen ja otsan kuidut on alun alkaenkin suunniteltu sojottamaan eteenpäin, ei taittumaan kivasti koilliseen edestä katsottuna. Täytyy ehkä joskus tosiaan harkita sitä laadukkaamman peruukin ostoa jos keksin toisenkin hahmon jolla sitä voisi ehkä käyttää.
Maalin ja hiuslakan lisäksi olen myös ommellut, sain nimittäin shoecoverien päkiälenkit korjattua, tosin toinen lerpattaa vieläkin hieman mutta hyshys ei kukaan sitä huomaa. Puvun osalta puuttuu enää laatan vaihto, mutta en pienehkön etsinnän jälkeen löytänyt pantaa mistään. Täytyy kohta kouluttaa marsut jäljestämään ja etsimään sen.

Koska olen laiska ja aikapulallinen ihminen, en jaksa ajatellakaan meikkausta tällä hetkellä - varsinkin kun lauantaiksi on luvattu "vain" 22 astetta lämmintä eli en ihan tule leikkimään Niagaran putouksia - on homma melkein hanskassa. Torstai-perjantai -välisen mökkeilyn jälkeen perjantaina leivon piknikkeksejä ja viedään Minnyn kanssa yöpymiskamppeet etukäteen majapaikkaan Riihimäelle (kun Vorona ne ystävällisesti ottaa kattonsa alle edeltäväksi yöksi~), ja sitten kaikki on valmista lauantaiaamuksi. \o
Nähdään siellä tai sen jälkeen, kuvia tulee sitten joskus ehkä. Ja lisää jaarittelua myös!

Gangsta-rappig approves.

Pehmopupu, puuviila ja hikipyyhe - valmistautuminen photoshoottiin, osa 1

Kevään mittaan Guyn cossaamista äskettäin olleessa Traconissa enemmän aloin odottamaan 24. päivä pidettävää photoshoottia Suomenlinnassa samaisen Abyss-ryhmän kera, nyt vielä useammalla hengellä vahvistuneena. Yksitoista Abyss-hahmoa samassa paikassa samaan aikaan on jo hyvin suuri saavutus, joka ei tule uusiutumaan oletettavasti iäisyyksiin.
Heti Traconin jälkeen (ja helposta innostumisestani ja ajatusten karkailusta johtuen jo ennen Traconia) ajatukset siirtyivät shoottiin ja kehittyi melkeinpä lista, mitä kaikkea sitä ennen pitää vielä tehdä cosplayn saralla. Tärkeiksi asioiksi muodostuivat puvun korjaaminen ja muokkaaminen (peruukki, löystyneet shoecoverit, seuraavana päivänä postilaatikkoon ilmestynyt laatta FFFUUU), rappig-pehmolelun sekä kunnollisen miekan tekeminen. Yksi noista on jo toteutunut, toinen on vaiheessa ja kolmas on vasta ajatuksissa, mutta toivottavasti sekin täyttyy aikataulussa.


Kokovertailuksi pikkuveli sataseiskyt senttiä.

Keskipäivän aikaan päädyin matkaamaan Helsinkiin helteen kourissa (junassa sulin melkein olemattomiin, hiki virtasi aika voimalla) ja kaverin kanssa hain kangasta tähän otukseen. Rappig on siis Tales of the Abyss -pelistä (ja animesta ja mangasta ja..) löytyvä ilmeisestikin jäniksestä ja possusta sekoitettu eläinlaji, johon keisari Peony on tykästynyt. Hän omistaakin (muistaakseni) viisi rappigia, jotka on nimennyt ihmisten mukaan, joiden nimet yrittää muistaa.. Tällä yksilöllä ei vielä ole nimeä, mutta mietin Fringsiä ihan vain sen vuoksi että tykkään siitä jostain syystä. Ja yhden Peonyn rappigin nimi taisi olla Fringsin etunimi... Ärsyttävää, netistä ei löydy tietoa nopealla katsauksella. :|


Rappigeja animeversiosta sekä kaavakokeilu.

Tuo animen kuva on toisaalta hyvin hämäävä, vaikka näyttääkin vähän millaisia nuo "todellisuudessa" ovat, harmi vain että ne eroavat pelin rappigeista melko lailla - animessa ne ovat pinkkejä ja sylikokoisia, pitkäjalkaisia, mutta pelissä taas ruskeita, pyöreänmallisia ja kooltaan kuin tuoleja. Symppispisteet pelille!


Pehmeän hipelöitävää kangasta - kissakin tykkää.

Eurokankaan pörrökangasvalikoima ei ollut se päätähuimaavin, yksiväriset oikeaa väriä olleet kankaat olivat tajuttoman karheita ja/tai kamalan paksuja. Sitten törmättiin tähän kaunokaiseen - super soft fleeceä tai vastaavaa, tajuttoman pehmeää ja riittävän suuri pala. Ja eipähän tarvinnut turhautua siihen, kun mistään ei löytynyt pehmeää tummaa ruskeaa läikkiin, kun tuossa oli valmiiksi jo täpliä! Eivät nyt ihan rotumääritelmän mukaisia, mutta oikein hyviä ainakin minun mielestäni. Jos jollakulla on valittamista niin tehköön oman rappiginsa!



Ompelu oli älyttömän nopeaa, mutta sitäkin ärsyttävämpää - kankaan reunoista lähti kamalat määrät pörrönäyhtää joka paikkaan, ja aina jompi kumpi kappale päätti vetää vinoon tai mennä ryppyyn. Onneksi ne olivat niin pienessä mittakaavassa että ne eivät pörröisen pinnan alta näy - pinta peitti myös käsin ommellut saumat, joita löytyy korvista, hännästä, kärsästä ja takamuksesta.
Korviin ja häntään laitoin sisälle siskon tykötarpeista löytynyttä rautalankaa, jotta ne pysyisivät muodossa ja olisivat kivasti taivuteltavia. Rautalanka oli ehkä vähän turhan jämäkkää, häntää ei esimerkiksi saa kippuralle, mutta mitäs pienistä.
Koko projekti kesti joitakin tunteja, sillä kotona olin kolmen aikaan ja kun äiti puoli seitsemältä tuli kotiin, oli pehmo muutamaa ommelta vaille valmis. Kaavoissa käytin näitä kaavoja pohjana omille muokkauksille ja säädöille.
--


Eilen aloin työstämään Guyn miekkaa (reffikuvaa ei nyt ole, sry) varastosta löytyneestä laudasta tämän tutoriaalin pohjalta. Isä hoiti perusmuodon sahaamisen ja muunkin sirkkelöinnin ja oli vähällä omia kaiken muunkin itselleen - arvostan kyllä apua, mutta ei tarvitse jokaista talonyhtiön rakennusvälinettä demonstroida, tahdon itse tehdä tämän! Niinpä vietin hikisen iltapäivän ja illanalun autokatoksen kyljessä olevan varaston viereisellä mattojentamppaustelineellä istuen, vuolin puukolla, viilasin puuviilalla ja hioin jollain ihme hiontakonesysteemillä vähäsen. Vielä tuo vaatii työstämistä ennen viimeistä hiomista hiekkapaperilla, mutta muoto alkaa olla jo passeli selä terä alkaa olla melkein terävä. Kunhan tuo on hiottu loppuun niin pääsen maalaamaan ja väkertämään sitä-minkä-nimeä-en-tiedä, sitä levyä joka estää että toisen miekan terä ei tule sormille.

Helleaallon iskettyä tännekin huomasin ajattelevani meikkaamista - miten helvetissä saan naamani edes suht normaalin näköiseksi kuvissa, kun naama sulaa heti kun lopettaa viuhkalla huitomisen? Asiaa ei auta yhtään se, että naamani hikoaa runsaasi ja että se tykkää välillä punoittaa oikein somasti kuumassa. Ai että. Olen muutenkin vielä niin noobie meikkaukseen liittyvissä asioissa, niin soppa on valmis. Joko annan asian olla ja jätän meikit pois, hinkkaan naamaani pyyhkeeseen sekunnin välein ja kiroan myöhemmin kasvojani valokuvissa, tai sitten kysyn apua! Google ei suostunut yhteistyöhön, joten saattaapi olla että yritän rustata jotain Anikiin, jos joku muukin olisi pähkäillyt samaa vietettyään kuuman conpäivän puvussa tai ilman.
Itse cosplaypuvun korjailun jätän suosiolla parin päivän päähän tai jopa ensi viikkoon, ja keskityn ensin miekan valmistukseen. Tuntui aluksi, että ennen photoshoottia olisi aivan älyttömästi hommaa, että kolme viikkoa ei riittäisi mihinkään - ensimmäisellä viikolla en tehnyt mitään, nyt olen jo saanut kolmasosan tehtyä ja hommat mukavasti alkuun, ja vielä yli puolitoista viikkoa tehokasta peliaikaa jäljellä. Mikä minuun on mennyt?!
Nyt vain täytyy pitää yllä tehokasta työtahtia, niin homma pysyy aisoissa - sitten on enää tehtävänä afterpartyihin leipominen ja kamojen heittäminen majapaikkaan etukäteen, jos tarjous on vielä voimassa. Toivottavasti saan Minnyn ajamaan meidät sinne!
(Osa 2 tulee lähempänä photista, toivon mukaan. Ja sanottakoon että tämä päivitystahti ei luultavasti tule pysymään sen jälkeen kun laittelen shoottitunnelmia.. :,D)