Mikäs tässä ollessa, kevättä pukkaa ja silleen - hiljalleen hyvä tulee?

Nyt, viimein! Viimein! Se kauan puhumani wip-päivitys, josta olen aina maininnut mutta jota ei ole koskaan tullut kroonisen saamattomuuden takia.
Yleensä arkena, kun kuljen koulussa, olen poikkeuksia lukuunottamatta kotona aikaisintaan vajaa puoli viideltä. Illat menevät lagatessa eikä tarmoa oikein riitä mihinkään; tulee aina pohdittua, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta jumitun vain tietokoneen ääreen tai sohvalle nysväämään jotain. Tämä jakso on kuitenkin ollut hieman poikkeuksellinen - myöhäisiä aamuja, jee! Ainakin teoriassa, sillä kuka nyt heräisi kuudelta ensimmäiselle tunnille, odottaisi koululla (tai sen lähiympäristössä) viisi tuntia ja menisi viimeiselle tunnille. Viisi tuntia. Etenkin kun poissaolot eivät enää mene vanhempien kuittauksen kautta, hahahaa.
Näin ollen siis eilen perjantaina, kun hyppäsin vasta yhden jälkeen lähteneeseen junaan ja heräsin vähän ennen yhdeksää, mikäs olisi hyvää tekemistä? Cosplayt tietenkin!
..Ja niin, kuvien värit ovat aika tehokkaasti perseellään. Photoshoppaustaitoni eivät tunnu ainakaan paranevan kevätflunssan puuduttamana.

Rakastan tuota Billie Joen kuvaa kaapinovessa. ♥

Yurin tilanne alkaa näyttää aika hyvältä; paita ja liivitsydeemi alkavat olla aika lailla kasassa. Sain ommeltua paidan hihansuihin purppurat käänteet ja helmaan sekä kaulukseen loput liilat reunat. On se jännä, miten en alkuun millään jaksanut niitä laittaa ja vetkuttelin niiden kanssa useamman kuukauden, ja kun ryhdyin hommaan niin meni ehkä puoli tuntia yhteensä ompeluissa ja silityksissä. Tuli taas todistettua, että aloittaminen on se vaikein kohta..

Kuvan liilojen kuvioiden siisteysaste on melko keskitasoa; suorilla kohdilla siistimmät, kaarteissa ja saumakohdissa...ei ihan niin siistit.

Liiviosasta puuttuu enää musta pallo selkäpuolen kuvioiden keskeltä, ja paidasta myöskin pallurat kuvassa olevien kaarikuvioidem sisältä. Lisäksi paidan etupuolelle tulee vielä kaksi liilaa kuviota, joiden tekoa en odota innolla; etenkään reunojen taakse silittämistä, urrrh. Vaikka selän kuvio onkin paljon, paljon monimutkaisempi kuin etupuolen kuviot ovat, tulee se silti olemaan melkoista nyhräämistä ja silitysraudalla sormien polttamista. Ei kiva.

Yurin etenemisaste on melko hyvä, otaksun. Jos Minna ja Elzy saavat Ravenin ja Zagin valmiiksi Desuconin Tales-esitelmään, niin silloin on myös Yurin deadline; muussa tapauksessa pitää valmistua ennen kesän photoshoottia(?) ja viimeistään Traconiin. Kuitenkin kun miettii, että peruukki on jo matkalla, paita & liivi kaipaavat lähinnä vain viimeistelyä kuten myös blastia, housut on nopea juttu ja siten vain kengät tuottavat suurempaa työtä (ja miekka, mutta jos deadline on Desu, siihen en sitä varmaan edes yritä saada valmiiksi), alkaa jo aiemmin kertyneet aikataulupaineet hälvetä. Nyt onkin aika keskittyä Hoboon♥!

" °0° "

Hobosta ei ole vielä muuta valmiina kuin pipo (ja sen merkistäkin puuttuu vielä reunojen värjäys; musta pistää liikaa silmään), mutta se on periaatteessa nopeasti kasassa; huppari, housut ja kengät etsiskelen kirpputoreilta ja UFFilta ja harrastan pikkumuokkailua. Jos onni osuu kohdalle niin toivottavasti löydän myös hyvän avattavan kaulakorun, ja jos aikaa jää niin teen hupparin alle myös tällaisen paidan - en tiedä tuleeko kevät olemaan kuinka kuuma, etenkin sisätiloissa pipo + peruukki ja huppari päällä, ja täysvalkoinen paita olisi tylsä.

Syy yksi, miksi Hoboilen Bakaconissa: puku on rento, mikä on hyvästä kun istun molemmat päivät taidekujalla (toisena päivänä Chase). Syy kaksi: samaisella taidekujalla sattuu istumaan myös Edgeworth! Pointing and shouting ensues. En malta odottaa. *u*

Niin, ja pitää muistaa ottaa "rypälemehupullo" mukaan. Wink wink, rypälemehua.....

"...Did someone say 'grape juice'?"

Ilman harha-askelia ja varmistelua ei olisi kokonaisuuttakaan - testailua tekemättömyyden lomassa

Olen elänyt viime päivät kunnon cosplayhuuruissa - nimenomaan sellaisissa, etten ole saanut mitään aikaiseksi. Siskon viikon poissaolon aikana piti saada paidan liilat reunat kiinni, mutta kappas, en ole koskenutkaan paitaan muuten kuin siirtänyt sen välillä pois tieltä vaatekaapin ovesta. Eilen olleesta Pääkaupunkiseudun cossaajien miitistä jäi sen verran vahvat innostukset (kuten aina, kun on joku cossaamiseen liittyvä hieman erikoisempi tapahtuma/juttu/jne), niin tänään oli pienen tuhertamisen päivä.
Ensin päätin tarttua vähäiseen meikkivalikoimaani ja testata, saanko niillä oikeasti mitään kelvolliseen viittaavaakaan aikaiseksi. Ensimmäisen kerran meikkasin kunnolla (ala-asteen huulikiiltobuumia tms. ei lasketa) vuosi sitten Desuconiin, ja totta puhuakseni en ole edes yrittänyt siitä parantaa. Pitäisi marssia johonkin missä myydään meikkejä ja todeta että tarvitsen tavaraa hyvään perusmeikkiin, joka ei heti valu pois kun naama hikoaa. Voisi hieman parantaa cossimeikkausintoa, kun heti ensimmäisellä askeleella ulkona meikki ei valu naaman mukana pois.

Meikittä - meikillä. Koittakaa olla välittämättä ameebailmeestäni, naamani rakastaa lähikuvia. :--D

Päivän saldoon kuuluu myös - viimeinkin - teipillä bindaamisen kokeilu! Pelkkänä suunnitelmana se on lojunut jo piiitkän aikaa, ja viimein sain varattua tarpeeksi yksityisyyttä (viiden hengen talous, jee) ja intoa siihen. En ole törmännyt juurikaan tutoriaaleihin tai sen suurempiin neuvoihin - tosin en ole niitä kyllä etsinytkään - ja täten sai hieman pähkäillä että mitäs ja miten. Tulos oli kuitenkin, noh, hieman kaksijakoinen.

Ne... ..kutistuivat. Ja näyttävät luonnollisemmilta teipattuna, ohoho.

Huomattavasti rintavarustus kyllä kutistuikin; eri asia on, voiko sanoa että tarpeeksi, Yuri nyt kun ei ole mikään kehonrakentaja. Pitää vielä kokeilla ainakin toinen kerta teippien kanssa leikkimistä, sillä nyt en saanut niitä niin kireälle kuin olisi ollut mahdollista. Lisäksi leikkelin ilmeisesti liian lyhyitä pätkiä ja toiselta puolelta ne uhkasivat lähteä irti jos tein yhtään enemmän kuin hengitin paikallani. Eiköhän tämä korjaannu harjoituksella ja/tai auttavalla käsiparilla ja pidemmillä teippisuikaleilla. Suuri plussa oli kaiken lisäksi se, että teipit tuntuivat melko napakoilta kun ne sai hyvin, eikä pois repiminen sattunut läheskään niin paljon kuin luulin, jos sattui edes ollenkaan, epämukavaa joka tapauksessa. Onneksi olin ostanut urheiluteippiä, enkä suinkaan lähtenyt jesseteipin kanssa kokeilemaan kuten aluksi ajattelin...

..Eikun hetkinen, olen sittenkin saanut jotain aikaiseksi!

Kyllä se päässä ihan pipolta näyttää, vaikka onkin pöydällä tuollainen.. kalastushatun muotoinen.

Siis pieni sneek peek Hoboprojektiin; piposta puuttuu enää kirjainten kiinnitys ja merkki. Oli hauskaa mennä ostamaan kymmenen senttiä vaaleanpunaista kangasta, ja sitä meni ehkä 10 x 20 sentin pala. Mitä teen lopulle suikaleelle...
Pikkupäivitystä tällä kertaa siis. Saa nähdä mistä seuraavalla kerralla kirjoitan, kun en kuitenkaan etene Yurissa ellei suurta ihmettä tapahdu. Mutta sitä suuremmalla innolla!

PKS-miitissä tehtiin tuttavuutta tulevan kesän muotiin - paopuhattu! (Lapinin otos~)

"Lolz ton mä kyllä teen!!1" - Pukuja, jotka kiinnostaisivat mutta eivät ehkä sitten kuitenkaan

Mitä saa, kun yhdistää cosplayblogirintaman hiljaisuuden, randomisti poksahtavat cosplayhahmoinspikset ja halu penkoa kuvatiedostoja? Tämä kirjoitus.
Melkein aina, kun katson jotain sarjaa tai näen kuvia, iskee jonkun hahmon/puvun/otuksen/jutun kohdalla ajatus "hei, olisiko edes läppä cossata tuota" tai "olisiko edes SIISTIÄ cossia tuota". Kuitenkin kaikki näistä on melko lailla toteuttamiskelvottomia ideoita - pahiten sen takia, että pukukalenterini alkaa olla kahdelle tai helposti jopa kolmellekin seuraavalle vuodelle täyteen buukattu, mutta myös ehkä puvusta tai hahmosta johtuvan asian takia. Tai siksi että se olisi vain turhan naurettavaa ja toimisi vain ajatustasolla. Mutta kuvia kehiin lopputalvea piristämään!

Kaunis kuvanlaatu, koittakaa kestää ´_´ (Galactic Pretty Boy / Takuto, Star Driver)

Star Driverillä aloitetaan! Ginga Bishounen™ ei suinkaan ole onnistunut herättämään hilpeyttä kaikella värikkyydellään ja hohteellaan, ja sydämiä saa etenkin kaksiväriset hiukset ja takki. Herättää vähän samat fiilikset kuin Mask☆deMasque (jonka kuvan olen muistaakseni jo joskus tänne linkittänyt?), mutta potenssiin kaksi lollattavampi.

...mutta. MUTTA.

... ... liian kova yhdistelmä.

Krhm. Seuraavaan.

Kamina, Nia & Simon; Tengen Toppa Gurren Lagann

Kaminaa en edes ajattele. Pystyn kuulemaan kuinka eeppisyyspisteet ropisee bindauksen myötä. Pitäisi olla Mies. Sama koskee tähti-Simonia. Periaatteessa pystyisin oikein hyvin tekemään takkiversion, kunhan vain varmistaa että takki pysyy nätisti paikallaan eikä heilu sivuun paljastamaan teipattua naiseutta, mutta koska onnistuin jo innostumaan kaverin vitsillä heitetystä ideasta vain Simonin takin omaavan Nian cossaamisesta, menee sekin mahdollisuus siinä karille. Kuvaamista vartenhan voisi järkätä kivoja huijauksia, kuten selkä kameralle tai Nia sylissä peittämässä taktisesti rintakehän, mutta.. ehkä tämä siirtyy syrjään omalla painollaan.

Nebilim, Tales of the Abyss

Ah, Nebilim, sinä senkin hottis. Pelin viimeisen, vapaaehtoisen pomotappelun vastus ja samalla pelin vahvin hakattava vihu, josta en nyt sen enempää aukea selittämään vaikka sanoisinpa, ettei juuri ketään kiinnostaisi vaikka vahingossa Abyssista spoilaantuisikin. Hyvin jännä puku, kerta kaikkiaan - siipiä, paljasta pintaa ja ihonmyötäisyyttä. Yhdistelmä on kuten monet lävistykset, suuret tatuoinnit ja rastat; tykkään niistä kamalasti, mutten itselleni haluaisi. En usko että tuollainen rei'itetty kokovartalosukka näyttäisi hyvältä, eikä itsetuntoni ikinä palautuisi julkisen näyttäytymisen jälkeen.

Miran, Legend of the Legendary Heroes

Luulen, että huomaatte mikä kyseisessä hahmossa on Se Asia, minkä ensimmäisenä näin, mille nauroin, ja lopuksi halusin hipeltää sormillain ja mietin miten hauskat ne olisivat oikeasti päällä. Jep, olkapäähörhellykset. Niistä ei ota ernukaan selvää, mitä ne ovat - liian puikuloita höyheniksi (ellei vain animointi ole syypää muodonmuutokseen), kangassuikaleita, jotain legendaarista mustaa energiaa joka muodostuu kuin itsestään sitä koristamaan-- Vaikka nuo olisivatkin esimerkiksi höyheninä (sellaisia kevyitä ja tuulen mukana heiluvia, ei kovia sulkia) melko hauskat, ei nyt ehkä kuitenkaan koko pukua vain niiden takia tekisi, vaikka loppujen lopuksi Miran nousikin hahmosuosikkien listalla paljon korkeammalle kuin aluksi osasin odottaa.

Dhaos, Tales of Phantasia

Dhaos sattuu olemaan yksi suosikeistani Tales-sarjan pääpahiksista (gasp, tuollainen bishie on pahis!), sekä ulkonäöllisesti että.. sisäisesti? Luonteeltaan? Muutenkin? Joo. Siis,  jos vain saisin jostain slender-tender kapean ja miehisen lantion ja viitan sisään piilotettavan tuulikoneen, näkisitte minut Dhaosina.

Simon & Viral, Tengen Toppa Gurren Lagann

Kaksi sanaa: Olisi Eeppinen. Mutta biologia tulee jälleen vastaan, ffuu!

..Ja luulenpa että kaikkia kiinnosti tämänkertainen selitys, mutta ei se mitään :--D Ehkä minä joskus vielä etenen noiden pukujenkin suhteen.

Taikavoimat rannekorussa - Yurin (blastian) vaiheet, osa 2

Kestikin vähän kauemmin ennen kuin sain edistymispäivitystä kasattua, mutta tulikin hieman mutkia matkaan; paidan kanssa on väkerrelty liiloja siihen kiinni, eikä mitään maailmalla julistettavaa edistystä ole tullut. Kuitenkin sain joitakin päiviä taaksepäin hienoisen innostuksenpuuskan, ja tuli katsottua hieman yli kymmenen jaksoa Slayersia ja samalla tehtyä Yurin blastiaa sekä neulottua Hobopipoa. Kivasti tuli edettyä kummassakin, animussa ja cosseissa.
Olen näköjään unohtanut laittaa tänne kuvia ensimmäisestä liimaus- ja säätökerrasta kun kasasin tuon vinoneliähöskän, mutta whatever. Se sisälsi kiroamista, kontaktiliimaa sormissa ja vääntelyä että kääntelyä, eli ei mitään kovin merkittävää.

Vasemmalla vielä vaiheessa, oikeanpuoleisena hiekkapaperia odottaessa.

Uinumaan jäänyt blastianranka sai hieman eloa, kun viimein sain ostettua kontaktiliimaa (laiska ja unohtelevainen, kuka, minäkö?). Se oli ahkerassa käytössä, samoin kuin veitsi jolla jyrsin nuo kivan rouheat kolot ylä- ja alareunoihin. Hieman jouduin säätämään yksityiskohtien kanssa, muun muassa vinoneliö vaihtoi paikkaa alkuperäisistä suunnitelmista, mutta gessoamisen jälkeen se alkoi näyttää jopa yhtenäiseltä asialta! Hienoisen hiomisen jälkeen tulikin maalaaminen, hetki jota olin odottanut alusta alkaen - maalaus on aina se paras kohta.

Olisin mielummin halunnut spraymaalata blastian, ettei tuollaisia ikäviä pensselinjälkiä jäisi ja maali olisi tasaisesti, mutta minkäs sille voi, kun on rahaton ja kaapissa oli vielä ihan hyvää maalia tarkoitukseen. Olen vielä vähän kahden vaiheilla, laitanko kolmannen maalikerroksen, mutta ainakin näillä näkymin blastia olisi liki valmis lukuunottamatta mahdollista lakkausta. Kiinnityskohta tosin repsottaa hieman, ja pitäisi katsoa miten sen saisi hieman paremmin. Mutta se voikoon jäädä loppusuoralle tai mahdollisen uuden inspispuuskan alaiseksi; se ei ole kuitenkaan niin iso vikakohta, että kokonaisuus siitä hirveästi kärsisi. Ainakaan omilla kriteereilläni. :,D

"Moi, olen outo kulma pyöreässä muodossa!"

Seuraavalla kerralla selitän joko aiheesta "Juusto ajattelee liian cosplayaajasti katsoessaan animea" tai puvuista; esimerkiksi hobo!Nick saattaa edetä siihen mennessä melko hyvin, samoin Yuri. Tai sitten saan tilattua peruukit, ja tuskailen niiden kanssa teillekin!

"Hups, viikko coniin eikä pukua edes aloitettu" no more - onkohan jotain tullut jopa tehtyäkin?

Uudenvuodentervehdykset täältä raskaan plusnollakelin ympäröimästä kaupungista! Tammikuuta on ehtinyt vierähtää jo kaksi viikkoa - puolet, gasp! - ja ensi kesä alkaa jo häämöttää jossain putken päässä. Onnistuin kusemaan aika tehokkaasti suunnitelmani "joululomalla etenen ihan hirveästi Yurin parissa!!1" - Minnan kanssa huomattiin että puolivalmiit paita & housut oli ihan väärän väriset ja liiviä sain jokusen verran eteenpäin. Näinä kahtena tammiviikkona olenkin tehnyt ehkä enemmän cosplayn eteen kuin joulukuun puoleisen loman aikana. Nyt onkin aika pienelle väliaikakatsaukselle, kun muutama asia on saatettu melkein loppuunkin asti!

Yurin liivi-takki-tsydeemi (srsl, miksi sitä pitäisi kutsua?) on erittäin hyvällä mallilla - enää pitäisi silittää tukikankaat olkien kohdalle, ommella selän kuvioon ympyrä ja tehdä yleismaallinen siistiminen langanpätkistä ja huonosti ommelluista kuvionreunoista. Onnistuin jopa vasemmanpuoleisen kuvan nuppineulatun kulman ompelemaan melko siististi; siinä kohdassa olin onnistunut ompelemaan mustan reunan jotenkin oudosti vinoon, enkä tietenkään huomannut sitä ennen kuin kaikki muut reunat oli ommeltu melkein kokonaan ja olisi ollut pirunmöinen työ purkaa kaikki ja ottaa uusiksi. Onneksi onnistuin sen ompelussa, loppujen lopuksi.

Selän kuvio oli heti alusta lähtien se suurin ongelmakohta liivissä. Ehdin miettiä ties mitä ratkaisukeinoja; maalaamista, teippaamista, kirjomista.. Päädyin lopulta vaihtoehtoon X eli ompeluun. Leikkasin erillisestä kankaasta kuvion pienillä saumavaroilla, jotka silitin nurjalle puolelle ja ompelin niiden alta koko homman paikalleen. Ompelussa meinasi mennä hermot useampaankin otteeseen, mutta valmistuipa suht hyvällä tuloksella. Voisin tietysti viilata sitä loputtomiin ja nyhrätä pienimpienkin vikakohtien kanssa koko loppukevään, mutta luulen, etten omaa tarpeeksi energiaa ja aikaa siihen - etenkin kun hiukset tulevat kuitenkin peittämään kuvion suurimman osan ajasta. Oh the shame.
Seuraavaksi olisi tarkoitus mennä ostamaan paita- ja housukangas, ja blastiaakin pitäisi työstää. Kunhan kuumaliimapyssy ei tuhoaisi sulakkeita tai saisin ostettua uuden kontaktiliiman!
Liivin lisäksi olen kokenut suuria cosplaysaavutuksen tunteita. En ole luultavasti täällä kertonut - en tiedä, kuinka moni ei stalkkaa minua muualla eikä ole muita teitä vielä kuullut - mutta tämän vuoden tulevat pukuni kauniisti tuplaantuivat eli tuli kaksi lisää. Miten tässä näin kävi?

Sanokaa hei Chaselle!

Minnan Harvest Moon: Tree of Tranquilityn pelaaminen ei suinkaan saanut cossausintoani syttymään. Chase on ylisuloinen kokkipoika, joka rakastaa appelsiineja - ja helpot puvut, eli pakkomielle kehittyy hetkessä! Vasemmanpuoleinen on kevät- ja kesäpuku, oikeanpuoleinen taas syksyn ja talven asu, ja ajattelin tehdä kummatkin; suurin päänvaiva on  (kenkien lisäksi) esiliina, joka ei kyllä loppujen lopuksi ollutkaan niin suuri probleema - sininen versio valmistui eilen, tosin vielä mietin miten teen siihen sivujen saumat. Paidat ovat valmiina (mustaan pitäisi tosin vaihtaa valkeat napit), ja housutkin vain kaventamista vailla; peruukki ja kengät, ja voilà!

..En vain älyä, miksi tein kesäessun ensin, kun katsoo ulos ikkunasta. Sain kuitenkin kehitettyä sille eeppisen (teko)syyn, josta lisää joku toinen kerta kun asiat varmistuvat ja on aika mainostaa jänniä asioita..!

Soditaan siisteissä silkkikaavuissa ja minihameissa - Fire Emblemin valloitusretki

(Varoitus! Kannattaa lukea pienellä trollausmielialalla, sillä siinä samaisessa mielentilassa ja unenpuutteella höystettynä tämä on kirjoitettu. Ettei kukaan turhan tosissaan lue.)

Koska olen laiska ja taas vaihteeksi saamaton ihminen niin hyvin toivotan näin hieman jälkikäteen eri juttunsa yhteydessä hyvät joulut kaikille ja pahana ihmisenä länttään jonkun toisen piirtämän kuvan tähän joka hienosti siirtää aiheen joulusta siihen mistä ajattelin kirjoittaa:

Geoffreyllä ja Kieranilla on taas hubaa. (klikkaa kuvasta kuvan piirtäjän tunnuksille, ja kaikkihan käyvät siellä etteivät luule et olen muka piirtänyt tän)

Kas niin kaikki kuulijat, päivän aiheena on Fire Emblem! Jos joku ei tiedä kyseistä nimeä, lyhyt yhteenveto; Fire Emblem on tähän mennessä 13-osainen taktiikkapohjainen pelisarja, joissa jokaisesta löytyy sota, uusi (tai yhdestä aiemmasta pelistä tuttu) manner/maailma ja pelaajan tulee hakata toinen valtio joka on yhtäkkiä muuttunut pahaksi ja päättänyt valloittaa parit muut maat. ...Ainakin oman käsitykseni mukaan näin, olenhan vain pelannut kahta ja nähnyt pelattavan yhteensä neljää kolmestatoista.
Siinä mielessä FEt eroavat muista vuoropohjaisista japsipeleistä siten, että aseissa on käyttöraja (huonoissa yleensä 40 kertaa, parhaissa 5) ja aina pitää olla kaupassa ostamassa uutta kun vanhat loppuu, ja pelissä tietyn rajan ylitettyään saa koko ajan olla tuskailemassa kun jollekin hahmolle kasautuu kesken kentän kaikki aseet, joissa on enää yksi tai kaksi käyttöä jäljellä. Yritä siinä sitten hakata yhdessä muutamassa vuorossa tuhatpäinen pahisläjä ennen kuin ne omalla vuorollaan hakkaavat sinut! Tämän lisäksi tallennusmekaniikka aiheuttaa päänvaivaa. Toisessa pelaamassani FE:ssä (numero 9, Path of Radiance, jossa kyllästyin kentän..14 kohdilla...) tallentaa pystyi kenttien välissä sekä yhden kerran kentän aikana niin, että kun tallennuksesta jatkoi niin se katosi ja kuoleman korjatessa joutui ottamaan koko kentän uudestaan. Seuraavaan numeroon, kymppiin eli Radiant Dawniin asia korjattiin ilmesesti niin että tallentaa pystyi milloin vain ja kuinka useasti tahansa kesken kentän. Sitten taas toisessa pelaamassani (numero 8, Sacred Stones) oli tämä sama tallennustapa eli milloin vain ja kuinka useasti haluaa, mutta siihen liittyi eräs hyvin paska juttu. Peli nimittäin tallensi automaattisesti ilmeisesti jokaisella - tai ainakin joka toisella - tapahtumahetkellä. Tämä siis tarkoitti sitä, että jos sammutat kesken kun pahis on juuri hakannut kuoliaaksi jonkun hahmosi, kun jatkat kentänkeskeistä tallennusta niin se jatkaa juuri sopivasti siitä kun se pahis on juuri hakkaamassa hahmoasi. Ei kivaa. Vedä siinä sitten joku tappajakenttä viiskyt kertaa alusta!

Ashnard vahtii, ettei merkintään tule liikaa tekstiä putkeen ilman kuvia. FE 9:n pääpahis btw.

Tästä hahmojen lahtautumisesta päästäänkin itse hahmoihin, joihin yllättäen keskityn. Sarjan jokaiseen peliin on ympätty tajuton määrä hahmoja, etenkin jos lasketaan kaikki npc-hahmot (paitsi randomit kyläläiset jne) mukaan, mikä tarkoittaa upeiden vaatetusten ja valinnanvaikeuksien kirjoa, kun tappeluihin saa valita vain sen rajatun määrän hahmoja eikä kaikkia ole viisasta tappeluttaa tasaväkisesti loppua ajatellen. Tähän lisätään vielä sekoittamaan se realistisuus, että kerran tappelussa kuollutta hahmoa ei voi enää käyttää (juonelle tärkeät hahmot poistuvat käytöstä mutta hyppelevät mukana muuten) - ja kuvitelkaa tilanne, kun pitkän, puuduttavan ja vaikean kentän ihan lopussa joku kupsahtaa. Siinä saa sitten kiristää hammasta ja joko kestää hahmon kuolema (etenkin kun esimerkiksi myöhemmin muut puhuvat sen kuolemasta tai se mainitaan loppuyhteenvedossa) vai ottaa uusiksi, etenkin kökömmän tallennustilanteen omaavissa peleissä. Yleinen linja on ollut että kaikki pidetään hengissä, ja sen yhden kerran kun Sacred Stonesissa olin rättiväsynyt yhteen kenttään ja annoin viime metreillä tapetun Rossin pysyä vainaana, kaduin sitä älyttömän pitkään. Asiaa ei myös suinkaan helpottanut siskon syyllistäminen asiasta. ._.
Mutta! Nopea hyppäys vielä syvemmälle aiheeseen; erilaiset hahmotyypit. Sarjassa on monia eri ammatteja hahmoille ja yli kymmenleveliset yleensä voi muuttaa korkeampaan ammattiin. On perinteistä maagia ja soturia, palkkatappajaa ja varasta, miekkamiestä, paladinia, jousiampujaa.. Mutta nyt en keskity suoranaisesti siihen, vaan suuntaan näkökulman hieman enemmän cosplayn suuntaan - hahmotyypit vaatetuksen perusteella. Ja koska oma cosplayharratukseni on lähtökohtaisesti "kivalla tyypillä on kivat vaatteet"-pohjainen, nappasin ensin lempihahmojani (ja samalla niitä joita haluaisin myös cossata) ja niiden pohjalta tein jaottelun asutyyppeihin. Tässä myös huomaa Fire Emblemien kaavamaisuuden, vaikka hahmoja onkin vain kolmesta pelistä; nopean tutkailun perusteela samantyylisyys on aika lailla kaikissa peleissä.

Kategoria 1: Panssaria panssarin päälle

Kieran ja Geoffrey (Radiant Dawn)

Petrine (Path of Radiance), Haar (Radiant Dawn), Minerva (Shadow Dragon)

Tyypilliset ammatit: paladin, wyvern rider, pegasus knight, warrior, general..

..eli kaikki panssaria omaavat ainakin Black Knightiin asti. Jos ei tykkää panssareista, älä koskekaan peleihin. Jos rakastat niitä, eikun kimppuun! Niitä nimittäin riittää; monilla on vähintäänkin jonkinmoinen olkasuojus, useilla enemmänkin. Tämä on kerrankin ehkä looginen ratkaisu, toisin kuin ratsastajatyttöjen minihameet, sillä panssarihan suojaa oikein loistosti teräviltä asioilta. Sitä kuitenkin tuppaa kertymään monillekin hahmoille melko lailla, virallisten tankkien eli sotilaiden lisäksi ratsastaville teränheiluttajille - kakki viisi kuvassa olevaa hahmoa ratsastavat, kolme hevosella ja kaksi wyvernillä (lohikäärmeen tyyppisellä otuksella, mutta ei kuitenkaan lohikäärmeellä - kunnon loharit ovat ihan eri asia). Lisäksi mitä korkeampi "arvo" tai ammattiluokka on, sitä krumeluurimpi on suojausvarustuskin. Esimerkiksi Kieranin asu on Path of Radiancen alussa tällainen, sitten luokan vaihtuessa se on astetta coolimpi (toisista ammateista ei ole kuvia), ja ylhäällä oleva otos on Radiant Dawnin alkupuku, jolloin hän kuuluu Holy Guardiin. Aika mäheetä. Ja ihan varmasti sitten, kun osaan tehdä panssareita, niihin yksityiskohtia ja rypyttää niitä kauniisti, niin ihan varmasti teen Haarin ja Minervan. Ihan varmasti!

Kategoria 2: Kaapumiehet ja minihamenaiset

Knoll ja Arthur (Saced Stones), Rhys (Radiant Dawn)

Tyypilliset ammatit: mage, cleric, monk, pegasus knight, naisilla mikä tahansa, korkea-arvoinen npc-hahmo..

Kaikki varmaan tietävät, että tietyissä yhteyksissä miehillä on runsaasti päällä ja naiset juoksentelevat minihameissa (esimerkkinä japanilaiset koulupuvut)? Sitä on myös Fire Emblemissä. Etenkin taikaa käyttävillä se tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin mitään muuta - harvoja poikkeuksia ovat ainakin pidemmän hameen omaava Lute ja Calill, joka, no, on samassa asiassa mutta eri näkökulmasta. Miehillä taas näkee paljon useammin nilkkamittaista kaapua tai kaapu-housuyhdistelmää, missä ei sinänsä ole mitään valittamista. Siveelliset miehet.. Ja onhan kauniisti laskeutuva kangas hienon näköistä. Ja hulmuaa hienosti tappeluissa!

Tässä kolmen kuvasarjassa tulee myös hyvin esiin pelisarjan toistuvat hahmot - Arthur ja Rhys, köhköh. Eikä suinkaan jokaisesta pelistä löydy sekä vihreää että punaista ratsastajasotilasta.....

Kategoria 3: Liehu, lärpäke, liehu

Ewan ja Colm (Sacred Stones), Tormod (Radiant Dawn)

Tyypilliset ammatit: mage, thief, ..oikeastaan mikä tahansa....

Ehkä suosikkiasiani Fire Emblemin hahmosuunnitelijan/-suunnittelijoiden tuotoksissa - hulmuavat, heiluvat asiat! Viitat, kangaspalat, narut, äärettömän epäkäytännölliset ja epäloogiset ja tarpeettomat jutut, jotka näyttävät hienolta kuvissa. Me likes! Tähänkin voisi heittää about sen miljoona esimerkkiä - Sothe, Bastian, Astrid, Soren, Mist, Tibarn.... Todella monelta hahmolta löytyy jotain uloketta, josta vihollinen saisi helposti kiinni ja vähän mätettyä miekalla mahaan - ellei sitten ole kaukoaseiden käyttäjä. Ilmeisesti ne ovat liian cooleja jättää pois, ja onhan se nyt aika pieni epäloogisuus jos katsoo yleiskuvaa. Ja ketään tuskin häiritsee kivat heiluvat tilpehöörit! (Kuvasarjan eka, Ewan, kuuluu mekein myös minihamemaagikastiin. Sillä nyt vain sattuu olemaan minishortsit.)

Kategoria 4: Sulkaa, karvaa ja suomua hyvin sekalaisesti

Ranulf, Naesala ja Nailah (Radiant Dawn)

Koska Rajaion (Path of Radiance) oli ainoa näistä joilla oli pieni kuva, saa hän pitää haamunaamansa seuranaan, hoo!

Kategorian nimi siitä, kun kaikki kuvissa olevat sattuvat olemaan laguzeja (omaavat ihmis- sekä eläinmuodon, oma lajinsa) - Ranulf on (sininen!) kissa, Naesala korppi, Nailah susi ja Rajaion lohikäärme. Tietty on myös kaikkea muuta kuin laguzeja, siis kaikki muut joille nyt en omaa kategoriaansa tehnyt. Hip hip!

Kauniisti tiivistettynä: Perkele, miksi Fire Emblemeissä on niin paljon pirun hienoja pukuja, ihmisikä ei riitä kaikkien cossimisesta haaveilemiseen! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

Naesala's smexy hair flip, now in 3D!

http://serenesforest.net/media/fe9illust/m/sothe.jpg

Pehmeitä paketteja muttei suinkaan joulupukilta - operaatiot mini-Rappig ja Cyndaquil

Viime jaarittelusta vierähtikin jo jonkin aikaa, kun ei oikein ollut materiaalia. Nyt kuitenkin sain kaksi pientä projektia valmiiksi, joista ajattelin vähän sepostaa ennen kuin otan joululomalla Yurispurtin; tavoitteena saada paita, housut sekä liivitsydeemin perusompelu valmiiksi. o/ (Ja pahoittelen jo nyt jos on kamalasti typoja, en osaa kirjoittaa siskon läppärin näppiksellä ja muut tietokoneet on huollossa tai pimahtaneet.)
Operaatio numero yksi, Cyndaquil. Lupasin Mintsulle 18-vuotissyntymäpäivälahjaksi kyseenlaisen pehmolelun, ja sitä sitten väkersin deadlinea edeltävän viikon. Jokin ihanan pörröisenpehmeä kangas olisi ollut ihana, mutta en löytänyt yhteensopivia sävyjä ja materiaaleja, joten ostin huopaa. Se itse asiassa sopii aika loistosti tulityypin pokelle, varsinkin kun se oli todella halpaa. 8,D

Cyndis kuin se on. Ja nyt vasta tajusin että sen kädet ja jalat onkin vaaleat SHIIIT--

Ta-da, alaston Cyndis! Ja näyttää siltä kuin sillä olisi melkein kuin kaksoisleuka, öh. Kynnet ja sieraimet puuttuu mutta mitäs pienistä.

Siitä tuli pieni, pyöreä, pehmeä ja hieman epämuodostunut. Mutta ei anneta sen haitata! Pään kanssa meinasi olla pirunmoiset ongelmat; ensimmäiset kokeilukankaat lensi suoraan roskiin kun en osannut, ja onneksi tästä tuli ihan kelvollinen. Nokka (vai mikä tuo nenä nyt onkaan...) jäi hieman jännäksi, mutta mielipidekysymys. Oli kiire, stressasi kun samalla viikolla piti saada tämä sekä kolme piirrustusta valmiiksi, niin en takertunut liiaksi yksityiskohtiin (ja miksi tuntuu että sanon tämän joka kerta kun joku menee vähän vinksalleen..? '_';)
Joku varmaan ihmettelee noita nappeja, ja jos ei nähnyt jo vilausta alla olevasta kuvasta, niin siinä selitys;

I'm bringin' sexy flaming back, yea!

Irroitettavat liekit, whoo-o! Harmi että hyvä idea päätti kusea aika rajusti, mutta yritin ainakin. Suunnitelma A oli ostaa punaista tarraa ja leikata siitä nuo punaiset pyöreät läntit, mutta taas jotenkin aika ja jaksamus esti lähtemästä etsimään oikean väristä tarraa muualta kuin vakio-Eurokankaasta. Hyppäsin siis suunnitelmaan B, joka sisälsi nappeja ja reiät liekkien alapuolella. Muuten hyvä, paitsi että liekit tykkäävät hypähdellä irti joko kosketuksesta tai omia aikojaan. |: Noh, pitää kehitellä siihen jokin uusi systeemi miten ne pysyisivät. Vaikka musta kuminauha ympärille jos ei muuta...
Seuraavaksi onkin vuorossa toinen tähtivieraamme, mini-rappig! Lupasin Ellalle pienen rappigpehmon konfirmaatiolahjaksi, eikä tämä ole suinkaan myöhässä, ehei... Mutta aika hyvin ottaen huomioon kuka on tekemässä, vain noin puoli vuotta viiveellä!

How 'bout some eyes? (eli kuinka tein löytöretken äidin vanhaan ompelulaatikkoon ja sen nappikasaan)

Pikkupossu on tehty samoilla kaavoilla ja samasta kankaasta kuin edeltäjänsä Guke, mutta hieman simppelimpi. Häntä ja korvat ovat ikävä kyllä vain tyhjät ja heiluteltavat. Olisin halunnut niihin rautalankaa sisälle, mutta en löytänyt muuta kuin hullun paksua rautista jota saa kaksin käsin vääntää eikä se silti taivu juurikaan. :\ Parempi kuitenkin näin kuin että ne olisivat kuin rautakanget. Silmiä mietin myös pelkiksi langoilla tehdyiksi, mutta musta lanka on päässyt loppumaan, olin taas mukamas niin kamalassa kiireessä ja olisin feilannut ne kuitenkin. Sieraimetkin jätin tekemättä kun nekin olisivat kuitenkin menneet päin mäntyä, ja tuo on simppeliydessään suloinen~

Guke päätyi lapsenvahdiksi..

Seuraavaksi pitää päättää, heitänkö possumussun postiin vai annanko seuraavassa miitissä. Pitää kysyä tulevan omistajan mielipidettä kun seuraavan kerran osutaan meseen. :,3 (ellei joku Jyskyläinen halua välittää viestiä jos/kun lukee tämän?)

Kuin kaksi marjaa - ei kun siis kolme marsua?

(Ja loppuhuomautuksena - miten voikaan olla näin fiilareissa kun kuuntelee Avatarin (sininen nuoli, ei alienit) soundtrackia. <3 Etenkin agni kai ja Irohin laulu ;_; (Avatar-cosplaygroup inspiration rising!)