Onward to Kotka! - viime metrit ennen photoshoot-miittiä

Ensalkuun, Animeconin sunnuntain kuvia saatte odottaa, sillä odotan kaverin kameran otoksia. Kyllä ne ovat tulossa! Joskus.....
Noin 20 tunnin päästä olen Kotkassa, kauan odotetussa cosplayryhmämme photoshootissa, ja viime päivät ovat menneet aika lailla puvun kanssa puuhaillessa. Pari viikkoa taaksepäin, Lintsimiitin jälkeen iski tajuntaan että shoottiin on enää kaksi viikkoa, enkä suinkaan ensimmäistä niistä viettänyt täysin lomaillen. Mutta nyt näyttää jo oikein hyvältä, muutama pikkujuttu puvun suhteen on vielä hoidettavana, ja pakkaamisen jälkeen on kaikki kunnossa.

Nappihässäkkä - onneksi tuntuvat pitävän ihan hyvin kontaktiliimalla.

Bootcovereiden kanssa kävi onni onnettomuudessa - kirpparilta satuin löytämään jotkut vanhat työkengät (turvakärjelliset! ei haittaa vaikka Zagi talloisi varpaille :DD) _eurolla_, ja päällysteet istuivat niihin melkein jopa paremmin kuin alkuperäisiin kenkiin; lisäksi nämä on huomattavasti helpompi laittaa jalkaan kun kankaat on liimattuna kenkiin kiinni. Nämä ovat nyt järjestyksessä neljännet tai viidennet tekemäni bootcoverit, ja sanoisin että selkeästi parhaimmat. Näin kyllä tykkään sanoa melkein kaikesta mitä olen juuri saanut tehtyä, mutta, noh...

'scuse me, but whut iz thiz?

Yurin vyö oli pitkän aikaa suurin murheenkryynini. Minna kuitenkin huomautti, että erään doujinshinsa takakannessa on ohje mitenYurin vyön solmu solmitaan, mikä oli hyvin suuri helpotus sen tekemiseen! Tämä vyö oli myös siitä hyvin erikoinen, että kerrankin maltoin tehdä kunnon kokeilukappaleet toisesta kankaasta ennen kuin ryhdyin oikeiden kankaiden kanssa säätämään.

Tältä se edestä tulee näyttämään. Kaksipuolinen tarra on rakkaus. ♥

Sain alennuksella hieman ryppyyn vetänyttä keltaista kangasta, josta väänsin vyön koristelut. Kangas osoittautuikin melko kummalliseksi tapaukseksi, sillä se tuntui toiselta puolelta karhealta ja toiselta puolelta taas melkein kuin vahakankaalta, ja liimautui itseensä kiinni jos silitti liian kuumalla raudalla. Pienen taistelemisen jälkeen se kyllä suostui suht siististi istumaan vyöhön, ja nyt siitä puuttuukin enää vetoketju - en saanut kokeiluista huolimatta solmittua vyötä tarpeeksi tiukalle ja pitäväksi niin että se samalla myös näyttäisi hyvältä, joten kontaktiliima ja vetoketju käyttöön.

Malli vs. tuotos, vain toinen pikkupallura puuttuu.

En muista montako kuukautta siitä on, kun tein Yurin paidan, mutta joka tapauksessa siitä asti olen vetkutellut liilojen kuvioiden ja kauluksen korjaamisen kanssa. Yksi ehdottomasti kamalimpia kohtia koko puvussa on juuri paidan kaulus - en saanut sitä juuri mitenkään viisaasti korjattua, joten olen miettinyt että Traconiin leikkaisin koko kaulusosan irti ja ompelisin uuden. Saa nähdä, miten jaksan, muistan ja ehdin.
Tällä hetkellä suurimmaksi ongelmaksi puvun kanssa on noussut - kuten jo aiemmin olen sen kanssa tuskaillut - bindaaminen. Viimeisin kokeilukerta tuotti viimein hyviä tuloksia, kun Wepiltä sain Anikin kautta loistavan tutoriaalin teippibindaamiseen. Viimein teipit suostuvat pysymään, mutta kaksi ongelmaa vielä on; yksi pieni ja helposti korjattava, ja toinen isompi joka saattaa olla helposti korjattavissa tai sitten ei.

Ongelma numero yksi: Teippi ei tahdo tarttua itseensä. Reunat tykkäävät jäädä repsottamaan ikävästi ja pelkään, että ne irtoavat kun bindi on pidemmän aikaa päällä; tähän kuitenkin keksin ratkaisuksi armaan jesseteipin; vedän sitä urheiluteipin päälle pitämään osaset kasassa.

Ongelma numero kaksi:

Kahden eri kuvakulman kertomaa-- hei, kuka päästi Zagin sisään!

 

Bindauksen toimivuus.

Huomasin, että vaikka teipit suht hyvin suostuivat pysymään ja pystyin melkein jopa liikkumaan niiden kanssa (ja pukemaan paidan & liivin päälle orz), ei rinnanympärys kuitenkaan tähtitieteellisiä lukuja pienentynyt. Edestä päin katsottuna ei ongelma ole niin paha, mutta kun ottaa jonkin muun kuvakulman... Uhh. Miehiset rintalihakset -koko olisi ihan jees, mutta kun ne näyttävät vielä manboobseilta, niin ei ole hyvä. Shoottiin täytyy kiristää teipit huomattavasti tiukemmalle ja vaikka hieman sitä jesaria apuna käyttäen, mutta olen jo melkein fiksoitunut siihen että jessekorsettia en edes ajattele bindaamiseen. Leikitään sitten että Yuri on aloittanut rintalihausbodauksen, yritän hiuksilla peittää kurveja tai katsotaan kuvakulmat tarkkaan - mitä vain, mutta teipit on ja (toivottavasti) pysyy!

Lopputeaseriksi vielä Minnan huoneen ovensuussa otettu wip-kuva;

Boo-ya! Älkää välittäkö genderbendauksesta, en jaksanut bindiä kokeiluun vaikka Yurin paita onkin aina niin hauska pelkkien rintsikoiden kanssa.

Tällaista! Kuvan puvunkokeilusta puuttuu vyön vetoketju (jota ei kyllä näkyisi muutenkaan, ohoho), blastia ja - kuten varmaan huomasittekin - peruukki. Ja kaulakoru oli näköjään jäänyt kaulaan. Lisäksi ajattelin vetäistä Guyn miekan ympärille nauhaa ja kiikuttaa sitä mukanani, sillä Yurin oma miekka puuttuu vielä ja olo olisi melko turvaton kun Zagi voi hypätä veitsiensä kanssa mistä tahansa puskasta. Kirjaimellisesti. Trollaamaan tai taistelemaan.

Seuraavaksi on luultavasti luvassa siis Vesperia-aiheista photoshootsatoa tai lisää Talesia Turusta. Näkymisiin!

"En halua enää koskaan kuulla Oldbag-pinneistä" - Animeconissa lauantaina

Kahden päivän reissu Turussa sujui oikein mallikkaasti, ehkäpä teknisesti parhaiten kaikista coneista ikinä; matkat, ruoka, majoitus ja yleiset asiat toimivat prikulleen, eikä itse conissakaan mitään valittamista.
Matkaan lähdettiin viiden hengen porukalla Kyrölästä tädin laina-autolla oman ollessa korjaamolla. Parin tunnin matkan aikana tuli muutamaan otteeseen vettä niin paljon, että oli melkein mahdotonta nähdä tuulilasista läpi - Minna sanoi että oltiin muutaman sekunnin ajan suoralla pätkällä vesiliirrossakin, cool - mutta conpaikalla ei koko päivän aikana satanut pisaraakaan! Kuuma kyllä tuli, mutta parempi noin päin kuin että olisi ollut sateista ja kylmää.

Meidän piti aamusta ehtiä heti Cosplaydeittiä katsomaan, mutta hieman väärinlasketun ajoajan ja myöhästymisestä johtuneesta salin täyttymisestä seuraten emme mahtuneet sisään. Lauantai siis kattoi lähinnä pelkkää conpaikalla oleskelua ja myyntipöytiin sekä taidekujaan tutustuen (tosin en itse kumpiakaan tsekannut, sillä oli jo valmiiksi niin turkasen kuuma ja olin rahaton). Iltapäivän puolella törmättiin tuttuihin ja pidettiin pientä kuvaussessiota sekä yleistä oleskelua, mikä sopi oikein hyvin kun seura oli mitä parhainta. ♥
Edellisen merkinnän itseni haastamisen seurauksena siis, kasa kuvia olkaa hyvät Olen itse kuvissa Phoenix, Janita on Edgeworthina ja pinkkipaitainen ruumis on Mape. Kuvista vastavat muistaakseni Minna ja Mape.

Searching for justice.

Rankan työpäivän jälkeen. Ja on se kiva kun cossaajat tykkäävät samasta parituksesta ♥

Tässä oli joku idea vissiin taustalla, mutta.. en nyt muista sitä. Leikitään että jotain dramaattista on tapahtunut.

"Do you think she committed suicide... or was she murdered?"

Kuuma päivä on kuuma, myös asianajajilla.

The way of a hobo.

Beloved.

Kuvitellaan että ensimmäisissä kuvissa tuossa takinpielessä on vielä asianajajamerkki, se onnistui irtoamaan ja katoamaan luultavasti ruokapaikan verkkotuoleihin. :I Viimeisessä kahdessa kuvassa sen puuttuminen on tarkoituksellista.
Lauantai-ilta ja yö kuluivat serkun luona Paimiossa majoituksessa, muun muassa yli-innokasta bostoninterrieripentua rauhoitellessa, Wiillä minipelejä pelatessa ja melko randomia Kleopatra ja Julius Caesar -leffaa dubatessa. Laatuaikaa.

Valokuvakriittisyys vai ulkonäköangsti - mistä johtuu ettei omat kuvat kelpaa?

Ensin nopea tilannepäivitys: Animeconissa tullaan pyörimään lauantaina että sunnuntaina, ensimmäisenä päivänä Phoenix Wrightinä ja jälkimmäisenä Guy Cecilinä. Jos tällä kertaa pukusuunnitelmat pitäisivät ihan tapahtumaan asti ja sen ylikin.
Luulin, että pukujen fiksaamisessa ja kuntoonlaittamisessa olisi tullut kiire näin conia edeltävää päivää edeltävänä päivänä, mutta toisin kävikin: molemmat peruukit piti muokata kuntoon, puvut silittää ja ainoa kunnon korjaus oli Guyn hanskojen aluspahvit, jotka hoituivat ehkä parissakymmenessä minuutissa. Ainoa suurempi huolenaihe on Guyn miekka, joka näyttää ottaneen hieman vahinkoa huoneessa pyöriessään; kultamaaleja pitää vähän paikkailla ja ehkä kolmasosan pituudestaan auki haljennut huotra makaa tuossa vieressä liimattuna ja painojen alla. Note to self, kun teet Yurin miekan niin muista vuolla huotran suuaukkoa niin että ennen sormisuojaa oleva paksumpi kohta mahtuu myös sisään.

Koska ei ole juuri mitään kuvamateriaalia, ottakaa kasviperheeni uusin tulokas. Kutsun sitä Sangokuksi.

Ja niin, oli joku kunnon aihekin mistä kirjoittaa.
Huomasin tuossa muutamia päiviä taaksepäin, miten olen kirjoittanut päivityksiä valmistuvista puvuista, mutta valmiista kokonaisuuksista ei löydy kuvamateriaalia mistään. En ole pistänyt kuvia tänne, Deviantartiin, en mihinkään. Puvuista kyllä on kuvia, mutta en ole laittanut niitä nettiin näkyviin syystä X. Ja mikä tämä X on?
Otsikkoon viitaten, ulkonäköangsti se ei luultavasti ole, vaikka onkin niin hauska sana. Ennen sitä, kun kasvoin yli teiniyden liiasta itsekriittisyydestä ja opin pitämään itsestäni, olisi voinut vedota siihen, etten pidä omasta pärstästäni tai kehostani. Mutta jos kerta kestän katsoa itseäni kuvissa, mistä kiikastaa?

Chase (PKS-vappupiknik) feat. tyhmä hymy (kuvannut Minna)

Tyhmä hymy. Tyhmä hymy. Nyt ajattelin, että mitäs väliä vaikka olekin vähän derp kyseisessä kuvassa, mutta - miten on yleensä asian laita? Kuvien laittaminen tänne blogiin on helpompaa, sillä oletettavasti pelkästään cosplaypiirin ihmiset, sellaiset jotka ymmärtävät näiden asioiden päälle, käyvät tätä katsomassa. Esimerkiksi sitten taas tuo Deviantart, suuremman luokan sivusto, jossa tunnustani seuraa huomattavasti suurempi määrä mitä erilaisempia ihmisiä. Mitä he ajattelevat nähdessään cosplaykuvani? Sivuuttavatko he ne välittämättä? Ajattelevatko että mikä noobie ja luuseri tuokin on?

Olen huomannut, että olen ruvennut viime aikoina välittämään enemmän muiden mielipiteistä; olivat ne sitten ääneen sanottuja tai pelkkiä päänsisäisiä, henkilökohtaisia mielenilmauksia. Epätietoisuus ei ole ikinä ollut kovin mukavaa, etenkin kun cosplay on kuitenkin niinki helposti henkilökohtaiselle tasolle menevä harrastus, kun kuitenkin on kyse itse tekemistäsi vaatteista, propeista, peruukeista ja mikä tärkeintä - sinusta itsestäsi. En ole kokenut cosplayn osalta minkäänlaista syrjintää/ivaa/vastaavaa, en edes negatiivissävyistä kommenttia saanut (en tiedä kuinka paljon tätä on suomalaisessa skenessä liikkeellä, toivottavasti ei olisi lainkaan!) mutta silti asia kalvaa jossain taustalla jatkuvasti. Paremmaksi ja itsevarmemmaksi ei voi kehittyä kuin jatkamalla eteenpäin, mutta missäköhän odottaa se piste, että voi lopettaa turhan huolehtimisen.

Hobo!Phoenix hoboilee. (kuvannut TigerClaw-chan)

Toisaalta, liittyy asiaan myös otsikon ensimmäinen kohta, kriittisyys. Tiedän miltä näytän, tiedän mihin pystyn ja mielessä on selvä kuva, miltä haluaisin otoksen näyttävän; sitten katson otettuja kuvia eikä mikään miellytä, aina jossain on naama mutkalla tai jokin muu kohta häiritsee. Tästäkin pääsisi pienellä työllä eteenpäin, esimerkiksi harjoittelemalla poseerauksia valmiiksi tai ottamalla sen viisisataa kuvaa mitä kuulee toisten cossaajien photoshoottien tuottaneen.

Päätin tästä hyvästä heittää itselleni haasteen: koska Animeconin pääpointtinani on saada lisää hyviä kuvia, laitan tänne conin jälkeen kummastakin puvusta ainakin kahdeksan kuvaa. Olivat ne hyviä tai huonoja, oli poseeraus perseestä tai naama helteessä sulanut, ei auta, kuvia esiin. Yritän saada alitajuntani tajuamaan että kuvaustilanteessakin pitäisi yrittää ajatella eteenpäin ja sitä miltä kuvat näyttävät, ja kuvaustilanteen jälkeen sen että ei kaikkien kuvien tarvitse olla pro-tasoa - eivätkä voi olla, sen verran noobie vielä koen olevani. Jos joku ajattelee että kas, onpa huono cosplaypuku/-kuva, voin ajatella että pah, ensi kerralla tulee parempi.

Näissä tunnelmissa Animeconia kohti, asennetta ja itseluottamusta!

Desu oli, Desu meni - ja mitähän sitten...

Desuconista on kulunut nyt.. melko pitkä aika. Kaksi viikkoa? Kolmekin jopa? En jaksa laskea, kun helle on sulattanut aivot ja kantapäät on kipeät kaupassa ja keittiössä taiteilemisesta.
Tästä syystä myös sen kummempi conselitys saa jäädä. Desu oli tuttuun tapaansa oikein mainio, ja hengasin suunnitelma B:n kaaduttua molemmat päivät normaalivaatteissa kameran kanssa. En ole saanut käsiini yhtäkään conkuvaa jossa itse olisin, joten pelastutte pärstältäni tälläkin kertaa, haha.
Mutta mitäs seuraavaksi? Parin viikon päästä olisi Animecon, jossa ajattelin kierrättää viimein sen Phoenixin, kun on muutakin Attorney-porukkaa tulossa. Lisäksi olen miettinyt Guy Ceciliä toiselle päivälle, sillä haluaisin siitä lisää kuvia; toisaalta sen kanssa on peruukkiongelma ja hanskojen kanssa tappeleminen conpäivän aikana. Saa nähdä. Sen jälkeen on mahdollisesti Lintsimiitti ja FT-photoshootmiitti Kotkassa (note to self: heitä journaliin sovitut infot siitä), jota seuraa Tracon ja Jyväskyläshootti. Yuri pitäisi saada pääosin kuntoon Kotkan shoottia varten, mutta luultavasti kokonaisuudessaan valmis se on vasta Traconissa. Cosplaymotivaatio on sulanut kesän myötä pois, mikä ei suinkaan hankaloita hommia.
Ja loppuun saatte nähdä saman, mitä itse näin Desuconin ensimmäisen katsomani ohjelman alussa.

Huokaus helpotuksesta ja muikeat suunnitelmat - Desucon tulee viimein

Tämän saattoi jo arvata, mutta pyörrän taas puheitani hieman. Ei tule lukuisia postauksia ennen Desuconia - en itsekään ihan tosissani uskonut siihen - ja aiheet ovat taas hakusessa. Mitäs tuosta.
Desuconiin on enää kauniisti alle viikko. Olin jo melkein varautunut kiireen ja stressin täyteiseen pariviikkoiseen viikko taaksepäin, mutta suunnitelmat kokivatkin melko radikaalit muutokset. Loppujen lopuksi kävikin niin, että kukaan muu loppukesän/syksyn Tales of Vesperia -ryhmän cossaajista ei päätynytkään tekemään pukuaan Desuconin sunnuntaina päälläpidettäväksi, joten itsekin päätin jättää Yurin suosiolla henkariin roikkumaan ja ottaa kesäloman ensimmäiset viikot rennosti. Nyt kun ajattelee taaksepäin, kun tuosta kahdesta viikosta on kulunut jo hieman yli puolet, olisi kamala stressaus puvun kanssa enkä pystyisi ollenkaan nauttimaan kesästä ja tästä pirun tukalasta helteestä. Tulevaa tapahtumaa odotan hyvin suurella innolla, kun valmisteluihin kuuluu vain jo valmiin puvun kokonaisuuden tarkistaminen ja peruukin suoristus ja uudelleenlaittaminen.

Tämänvuotinen Desucon tulee ehkä olemaan siinä mielessä merkittävä, että se on luultavasti ensimmäinen con, johon matkaamme autolla! Jengimme hyppää autoon lauantaiaamuna ja takoituksena olisi olla hyvissä ajoin tapahtumapaikalla, jotta ehditään parit jutut hoitaa ennen ensimmäisen seurattavan luennon alkua. Itse muodostan Elisan kanssa Team Pystytukan - suunnittelimme stailaavamme omat hiuksemme pystyyn mukamas kovin eeppisesti - ja kuljemme ihan tavallisissa vaatteissa ensimmäisen päivän. Yöksi matkaamme Omenahotelliin, mikä on kyllä hyvin suuri helpotus - ei tarvitse raahata tavaroita lattiamajoitukseen tai kiirehtiä illalla viimeiseen junaan kotia kohti ja aamulla junarumba uudestaan. Pehmeät sängyt ja aamun oma rauha cossipuvun kanssa tuntuu niin ihanalta ajatukselta.

Sunnuntain suunnitelmat vaihtuivat Talesista Attorneyksi. Eräät tutut olivat suunnitelleet jo aikaa sitten juuri sunnuntaille Ace Attorney & AA Investigations -shoottausta ja olin harmitellut, kun en päässyt mukaan attorney!Phoenixina Yurin ollessa varattuna sunnuntaille Tales of -esitelmän vuoksi (wink wink, kaik sinne! Paljon kivoja värikkäitä kuvia dioissa!). Nyt kuitenkin ajattelin ottaa tuon edellisen vuoden Desussa debutoineen asianajajapukuni mukaan ja käyttää sunnuntaina - viimein niitä Phoenix & Edgeworth -kuvia.. *w* Krhm, niin, ja lisäksi jo aiemmin mainittu Elisa lainaa ehkä hobo!Phoenix-pukuani, joten sitä paremmalla syyllä!
En kuitenkaan ihan ole ollut toimettomana tai sellaisena ajatellut pysyä, vaan pientä puuhaa olen kehitellyt itselleni Desun lauantain piristykseksi. Vielä on hyvin vaiheessa enkä ole edes satavarma valmistuuko, kun teen fiiliksen mukaan, mutta sneak peekiä olisi luvassa.

Mitäköhän näistä voisi tulla? Kuvasta puuttuu palat oranssia kangasta ja maalaamatonta softista.

Nyt en sano muuta kuin että seuraavan kerran minusta tällä saralla kuulette luultavasti Desun jälkeen. Mitään en lupaa, mitään en vihjaa, jos vaikka kerrankin olisin sanojeni mittainen mies.

Takapakkia lisää niin että alahuuli tutisee - eikös siihen Desuun ollut enää muutama viikko..

Ei ole varmastikaan ensimmäinen kerta, kun luistan siitä mitä edellisen merkinnän lopussa olen lupaillut tai vihjaillut. Toissapäivään asti olin jo ihan fiiliksissä hehkuttamassa kuinka Yurin bootsit etenee hienosti kenkuista kankaista huolimatta, mutta kas, nyt tekee mieli paiskata koko puku perseeseen ja hengata koko Desu normikuteissa. Kävin nimittäin käyttämässä noita kenkiä suutarilla (rikkoutuneet kannat, anyone?) joka kylmästi totesi että niitä ei voi korjata. Well, shit. En ollutkaan kuin verta ja hikeä vuodattamalla saanut toisen bootcoverin istumaan hyvin kengän päälle ja toinenkin on hyvässä vaiheessa. Pitäisikö tässä lähteä ostamaan uudet, vaillinaisiin covereihin sopivat kengät, tehdä coverit kokonaan uusiksi uusiin kenkiin (varsinkin kun sen ainoan kerran onnistuin ostamaan _juuri_sen_oikean_määrän_kangasta_ eli ylimääräistä ei jäänyt), mennä rikkinäisillä kengillä (niillä kun kuitenkin pystyy kävelemään muttei ole hauskaa eikä varmastikaan kengille mukavaa hommaa) vai mitä perkelettä.

Noh, sillä välin kun ryven epätoivossa ja yritän potkia itseäni vaikka vyön kimppuun, katsokaa vaikka näitä kuvia joita piti heittää bootcoverien ilon ja edistyksen merkintään.

Napithan ei onneksi tästä farssista kärsineet. Massatuotanto epäonnistui joten piti väsätä jokainen erikseen.

Kuusitoista nappia per kenkä eli kolmekytkaks kokonaisuudessaan. Hauska kun kaikki on ihan eri mallisia ja kokoisia assdfsg mutta nyt en jaksa välittää.

Näyttääkö se kengältä?

ITKEN.

Koko viikonloppu ihan kujalla - Bakacon 2011

Terve! Nyt on vuoden conkausi virallisesti avattu bakaillessa (tai ehkä oikeammin "derppaillessa") Pieksämäellä parin yön ja päivän ajan. Taidekujalla tuli istuttua ja tavattua paljon entuudestaan tuttuja, puolituttuja ja tuntemattomia ihmisiä ja kaikki olivat oikein mukavia♥! En muista milloin olisin tuntenut itseni noin sosiaaliseksi. Asiaa ehkä helpotti tosin ylisosiaalinen Anni vieressä, mutta kuitenkin~
Hieman kuvakerronnallista menoa, yip yip.

Lähdettiin Minnan kanssa matkaan perjantaina, ja hyvin alkanut matka kompastui Tikkurilassa. Arvaatteko syyn? Kaksi kirjainta, hallitsee junamonopolia. VR, aivan oikein! Juna oli puoli tuntia myöhässä teknisen vian takia eikä siinä ollut kaikkia vaunuja; seisoimme siis eteisessä Lahteen asti. Siellä kuulimme että Pieksämäelle menevät vaunut olivat juuri ne jotka jäivät kokonaan matkasta, joten hypättiin ulos ja ostettiin liput seuraavaan junaan (note to self; pitää muistaa vaatia korvauksia. tulee ~7 euroa takaisin per lippu!). Siellä istuttiin eteisessä Mikkeliin asti eli noin kaksi tuntia, ennen kuin päästiin istumaan ihan penkeille, ja saavuttiin puolitoista tuntia myöhässä Pieksikseen. Jee. Lisäksi emme onnistuneet löytämään Minnalle luvattua vänkärikyytiä joten päädyimme kävelemään koko matkan Agricolalle majoitukseen. u_u

Ensin koko pöytä, sitten oma puoliskoni, ja heti kymmenen jälkeen myyntipöydiltä pelastettu mameshibapehmo<3<3<3

Ilta, yö ja aamu meni oikein rattoisasti (luksusmajoitus patjoineen, peittoineen, tyynyineen ja erittäin hyvine seuroineen <3) ja lauantaina tultiin conpaikalle ilman suurempia sattumuksia. Pöydän kasaamiseen siis! Aamusta istuttiin aika paljon vain pöytien ääressä ja hengattiin. Lauantaihin kuului lisäksi ruuanmetsästystä, erään kujalaisen pöydän vahtimista luennon aikana sekä hyvin runsaasti Inazuma Eleven -pelin kanssa kiroamista (sillä onnistuin häviämään ensimmäisen futismatsin yhdeksän kertaa putkeen ennen kuin sunnuntai-iltana paluumatkalla viimein voitin sen...).

Bongaa Hobo!Phoenix!Juusto etulaidasta piirtämässä Apolloa. :-D Kuvasta kiitos Tomi Väisäselle!

Alun nihkeyden ja humun jälkeen kauppa rupesi käymään ihan kiitettävästi; lopputuloksena osa korvakoruista loppui kokonaan ja avaimenperiäkin meni ihan kiitettävästi. Printit sen sijaan - niistä ostettiin ainoastaan kaksi värivirheellistä Kaitou Kid -korttia, jotka musteen loppumisen takia olivat sinisen sijaan pinkkejä. :,D Mutta ihanaa että ne kelpasivat!

Vasemmalta; Kay, Gumshoe, Hobo!Phoenix ja Edgeworth. Kuvasta kiitos randomille henkilölle jota pyysimme kuvaamaan muutaman ryhmäkuvan!

Lauantaihin sisältyi myös pienen ryhmän kanssa shoottaaminen; Attorney! 8D Oli oikein hauska kuvaussessio ja hyviä otoksia tuli, kiitos Sotaherralle ja Kaylle ja Gummylle (anteeksi mahdottoman huono nimimuistini)!

Illalla kävimme Minnan ja Annin kanssa puraisemassa ruokaa ja kuljeskelimme meille mainostetun legendaarisen Supabensiksen kautta majoitukseen. Jälleen oikein mukava ilta majapaikassa ("Kato tuollon leijona! Häkissä!" "Neeshiteru? MAME JA NAI!") ja patjanpehmoinen yö~

Sotaherran nalle koko saman kohtalon kuin Phoenix. Harmi etten itse ottanut siitä kuvaa Edgeworthina röyhelöiden kera.

Sunnuntaiaamuna ei tarvinnut raahata kamoja jalan conpaikalle Poleeniin, vaan Elzy hyvin ystävällisesti Pieksämäelle tullessaan nappasi meidät kyytiin ja heitti mennessään paikalle. 8) Sunnuntai alkoi hyvin vahvasti samalla meiningillä kuin edellinen päivä; kujalle!

Ei, en tunge mitään huuleeni enkä sytytä sätkää. Luulette vain.

Sunnuntaina muistimme myös mainostaa Annin kanssa pöytämme "vieraskirjaa", eli pöydän luona kävijöiden jättämiä muistilappupiirrustuksia etureunaan läntättynä. Kiitokset kaikille jotka ilahduttivat meitä viesteillään! Toinen päivä oli omalta osaltani hieman vähemmän kujantäytteinen sen lyhyemmästä kestosta riippuen (kiitos vielä Anni kun vahdit puoltani niin ahkerasti ;w;), sillä käväisin myös katsomassa käännöskukkasluennon (If all else fails use fire...) ja kuvasin Minnan, Elzyn ja Aselean Persona3-ryhmää.

Them cool dudes! Vasemmalta; Aigis, Ike-- eikun siis Päähenkilö ja Mitsuru.

Conin viime metreillä mekin laitoimme kamat kasaan ja luikahdimme ovista ulos ennen kuin meidät ehdittiin potkia pellolle. Elzy tuli mukaan ja kävimme haukkaamassa ruokaa, ja taas oikein ystävällisesti kuskasi meitä, tällä kertaa juna-asemalle.

Ja paluumatka........ Tällä kertaa VR ei sekoillut, mutta muuten siitä ei puhuta. Samassa vaunussa matkustaneet näkivät varmaan meistä minusta painajaisia.

Päähenkilö arvostaa.

Tässä ei nyt ollut juurikaan kuvia omista puvuistani, koska.. noh, ensinnäkin tuo pöytäkuva Chasesta on ainoa siitä puvusta otettu kuva conista. Hobosta tuli taas useita kivoja otoksia, mutta jotenkin.. tuntuu että niitä on kovin yksipuolisesti. Etenkin kun ei päästy ottamaan leikkimökkikuvaa ja viinimehupullo unohtui! Ajattelin jossain välissä - ehkä mahdollisesti ennen Desua - shootata vähän lisää kumpaakin pukua, eli sitten teen molemmille omat shoottimerkinnät. Nyt pitäisi siirtää ajatukset Yurin kasaamiseen eikä ajatella kaikkia mahdollisia pukuja kuten Inazuma Japan -pelipukua ja Shihnaa ja Klavieria ja Ikeä. Kaikki tulee sitten Desussa sunnuntaina katsomaan Tales of -luennon, eikös?